Tomppa

Kirjoitan tätä kotona karsean flunssan kourissa. Ajattelin, että kun kuitenkin alan märistä juttua kirjoittaessani, niin se ei tunnu enää missään kun muutenkin joudun niistämään koko ajan. Jutun raakile on roikkunut luonnoksissa jo tovin, mutta en ole vaan pystynyt kirjoittamaan tätä loppuun saati julkaisemaan.

Tomppa saapui meille toukokuussa 2008. Muistan vieläkin keväisen illan, kun ajelin Sastamalasta kotiin kuljetuskoppa vieressäni etupenkillä uuden perheenjäsenen kanssa. Aurinko paistoi matalalta ja Tomppa työnsi pienen tassunsa kopan oviritilän läpi vaihdekeppiä pitelevän käteni päälle. Kotona odotti Lenni, perheemme ensimmäinen pyhä birma.
Kissoista tuli heti parhaat ystävät.


Tompan luonne oli mitä lempein ja rauhallisin, se oli äärimmäisen suvaitsevainen ja ystävällinen niin ihmisiä kuin muita eläimiäkin kohtaan. Erityisen lahjakas se oli nukkumisessa ja etenkin iän karttuessa se viihtyi parhaiten raapimapuun ylimmässä pesässä torkkumassa. Etsiessäni kuvia tähän postaukseen huomasin niiden toistavan samaa kaavaa, eli yhdeksässä kuvassa kymmenestä Tomppa oli nukkumassa<3

Nekin ihmiset, jotka eivät yleensä välittäneet kissoista tai pelkäsivät niitä, ihastuivat Tomppaan.


Tomppa oli aina terve kissa. Muistan ainoastaan yhden suolistotukoksen, josta onneksi selvittiin ilman leikkausta, muuten sillä ei ollut koskaan mitään.



Elokuun alussa huomasin myöhään perjantai-iltana, että kissalla ei ollut kaikki kunnossa. Se yritti oksentaa ja jokusen kerran siinä onnistuikin. Vatsa oli sekaisin ja kun huomasin, että uloste oli oudon näköistä ja siinä oli myös hieman verta, huolestuin todella. Tomppa oli myös apaattinen ja vetäytyi nukkumaan tavallisesta poikkeaviin paikkoihin. Se ei syönyt tai juonut ja paastoaminen on kissalle aina vaarallista.


Maanantaina vein Tompan eläinlääkäriin ja verikokeissa selvisi, että amylaasi ja lipaasi olivat koholla. Se viittasi mahdolliseen haimatulehdukseen. Tarvittiin vielä uusi verinäyte diagnoosin varmistamiseksi. Ikävä kyllä haimatulehduksen pikatesti oli positiivinen ja tulehdukseen viittavat globuliinit koholla. Tomppa jäi klinikalle nesteytettäväksi iltaan asti ja sai pahoinvoinnin estolääkkeitä sekä antibioottia. Koska paikalla ei ollut ultrausta hallitsevaa eläinlääkäriä, sovimme, että Tomppa tuodaan heti seuraavana aamuna uudelleen klinikalle.

Yö kotona meni hieman paremmin, lääkitys oli parantanut vähän Tompan vointia. Huoli oli silti kova, tilanne ei näyttänyt lupaavalta.


Vein Tompan klinikalle heti seuraavana aamuna. Meillä oli varattuna samana päivänä aika myös Kassulle, koska sitä vaivasi sitkeä nuha. Kun odottelimme Kassun kanssa vuoroa, Tomppaa hoitava lääkäri pyysi meidät vastaanottohuoneeseen ja näin jo hänen ilmeestään, että nyt ei ole tiedossa hyviä uutisia.

Tomppa oli ultrattu, ja haimatulehduksen lisäksi sillä oli muutoksia maksassa, munuaisissa ja sappirakossa. Lisäksi virtsarakossa oli jokin polyyppi. Paitsi että näiden hoitaminen olisi epävarmaa, se veisi aikaa ainakin viikkoja ellei kuukausia. Jouduin ottamaan pöydästä tukea kuunnellessani lääkärin korutonta kertomaa: antibioottihoito klinikalla päivittäin, ja viikonlopuiksi kissa olisi vietävä Viikkiin eläinsairaalaan hoidettavaksi, koska omalla eläinlääkäriasemallamme ei ole päivystystä. Maksa-arvoja pitäisi seurata säännöllisesti, sillä vaikka ne vielä eivät olleet nousseet, ei tiedetty, johtuivatko muutokset maksassa haimatulehduksesta vai jostakin muusta. Jos/kun tilanne olisi stabiili, antibioottihoitoa voitaisiin jatkaa kotona. Joitakin kissoja oli hoidettu puolikin vuotta, ja silti heti antibioottikuurin loputtua niiden kunto oli romahtanut.

Tomppa oli lähes 12-vuotias. Haluaisinko pitkittää itsekkäästi vanhan kissan elämää epävarmoilla hoidoilla ilman mitään takeita paranemisesta? Se joutuisi viettämään kenties viikkoja vieraassa paikassa vieraiden ihmisten kanssa. Olisiko sillä kipuja?
Lisäksi hoito tulisi maksamaan useita tuhansia euroja, sitäkin puolta oli pakko miettiä. Jo nyt kertynyt lasku oli melkein nelinumeroinen. Keskustelin lääkärin kanssa lähes tunnin ajan ja jotenkin siinä sivussa hoidettiin Kassukin, mutta en oikeastaan muista siitä juuri mitään.

Sovimme, että tulemme illalla klinikalle hyvästelemään Tompan, kun koko perhe pääsee mukaan. Olo oli järkyttynyt ja epäuskoinen: ei voi olla totta, että tämä tapahtuu taas. Vasta puoli vuotta sitten menetimme Kyllin.


Illalla meitä tervehti vähän tokkurainen, mutta muuten hyväntuulinen kissa. Tuntui kauhealta, kun se ilahtui nähdessään meidät eikä ressukka tiennyt, että tämä olisi viimeinen kerta yhdessä. Tunsin itseni murhaajaksi, vaikka eutanasiaan päädyttiinkin eläimen parasta ajatellen.

Vielä viimeiset rapsutukset ja halaukset, sitten Tomppa nukahti rauhallisesti ikiuneen. Jälleen kävelimme klinikalta kotiin tyhjän kantokopan kanssa.

Valitsimme Tompalle samanlaisen, yksinkertaisen puisen uurnan kuin Kyllille keväällä. Suru ja ikävä ovat suunnattomia. En vieläkään pysty puhumaan tai kirjoittamaan tästä ilman, että alan itkeä.

Hyvää taivasmatkaa, sinisilmä ❤️

Nurmen peittoon pehmeään,
peitelkää mut lepäämään.
Uinun siellä unta syvää,
kesää ikuista ja hyvää.
Siellä kukkii kissankellot,
siniset on niityt, pellot.

FI*Zhamanen Tomtom ”Tomppa” 24.1.2008 – 6.8.2019

18 thoughts on “Tomppa

  1. Tomppa <3
    Olen kokenut saman, joten tiedän tunteesi <3. Ihanan ja täyden elämän Tomppa ehti kuitenkin elää, kaunis tarina – kiitos :). Kissat ovat lumoavia, niissä on taikaa. En voisi elää ilman.

    1. En mäkään voisi elää ilman kissoja <3 Ja nyt kun niitä on "vain" kaksi, sekin tuntuu jotenkin vähältä. Ehkä jossakin vaiheessa uusi pentu, kunhan Kassu vähän kasvaa. Surullisintahan lemmikkien kanssa on luopuminen, kissat onneksi ovat useimmiten melko pitkäikäisiä.

  2. Oi suloinen Tomppa <3
    Me jouduimme luopumaan Urposta juhannusviikolla :( Siis siskoni kissahan se oli, mutta meille kaikille niin äärettömän rakas. Sitkeä sairaus uuvutti, ja oli parempi päästää se pois, enää ei ole kipuja <3

  3. Hei. Kertominen tompasta varmasti helpottaa, vaikkei ikävä lähde pois… Minullakin tuli kyyneleet silmiin lukiessani koskettavan kertomuksen Tompasta. Kaunis kissa!
    Mekin menetimme sairaudelle lähes 17-vuotiaan kissamme. Hoidettiin niin pitkään kuin oli järkevää ja sitten tuli raskas, raskas luopumisen hetki. Voin samastua kokemaasi. Nyt on perheessämme taas tulokas, tai ollut jo yli vuoden vanha Otto. En osaa kuvitella eläväni ilman kissaa/kissoja. Ihania eläimiä! Toivotan teidän kissalle mitä parhaimpia kissanpäiviä jatkossa!

    1. Pitkän ja hyvän elämän sai elää teidänkin kissa<3
      Uusi tulokas ei vanhaa korvaa, eikä sen ole tarkoituskaan, mutta olen silti iloinen että meilläkin on Kassu. Pentu tuo mukanaan positiivista säpinää ja kovin tyhjältähän koti tuntuisi ilman lemmikkiä, kun sen olemassaoloon on tottunut. Toivottavasti saatte pitää Oton ainakin yhtä pitkään kuin edesmenneen kehrääjän <3

  4. Mä en olis edes halunnut lukea tätä, kun tiesin mitä se koskee… Alan aina itsekin vollottamaan tällaisille murheellisille jutuille, mutta pakko oli lukea. Voimia suruun! :´(

    1. Mä itken myös aina kun joku muistelee lemmikkiä. Itkin silmät päästäni kirjoittaessani tätä, mutta halusin kuitenkin tallettaa Tompan tarinan tänne julkiseen ”päiväkirjaani”
      <3

  5. Tomppa oli paras kissa kenet olen ikinä kohdannut! Ihana vanutuppo <3 Valitettavasti tiedän millaista näitä juttuja on kirjoittaa puolen vuoden välein. Vaikka omien koirien kohtaloista on jo jokunen vuosi aikaa, saan edelleen helposti itkun aikaiseksi jos alan yhtään enemmän niitä miettiä.

    Mutta oikean ratkaisun teit. Onneksi on Kassu ja Vappendaali. Toivottavasti he pysyvät nyt hyvässä kunnossa <3

    1. Tomppa oli kyllä varsinainen sydäntenmurskaaja <3 Siksi kai meillä on väännetty seuraavan kissan rodusta, kun lapset haluais birman.
      Ihan heti meille ei kyllä pentua tule, eli toivotaan tosiaan Vapulle ja Kassulle terveitä kissanpäiviä:)

  6. Hei. Jo kuvista näkee, että Tomppa eli elämää joista moni kissa vain haaveilee. Lemmikin lähtö raapaisee syvältä, jää vain molemminpuolinen kiitollisuus yhteisestä ajasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *