Maanantain postauksessa vihjaisin, että viikonloppuni oli supermahtava. Mulla oli vahva luotto siihen, että näin käy, koska olin kirjoittanut sen postaukseen etukäteen ja tarkoitus oli tietenkin viimeistellä se ennen julkaisua mutta UNOHDIN ja se putkahti eetteriin sellaisenaan. No, kaikeksi onneksi oli supermahtavaa:) Olisinhan voinut joutua esim. sairaalaan tai jotain muuta kauheaa. Ainakin teoriassa.

Postauksen kuvat on tuttua puhelinlaatua ja määrä korvaa taas laadun.

Meitä kokoontui parikymmenpäinen naisjoukko kera todella kärsivällisen ja toimeliaan apumiehen (kiitos vaan IT-tuelle) Emman luo viettämään kosmebloggaajien pikkujouluja ja yhdistettyjä tupaantuliaisia.

Ennen vieraiden saapumista koko shown haltuunsa ottanut ja siitä täysillä nauttinut Rieha oli vielä näin rauhallinen.

Menimme Petran (kiitos kyydistä:)), Minnan ja Sallan kanssa etukäteen auttamaan keittiöhommissa, mikä osoittautui tosi hyväksi ideaksi, sillä isäntäväki oli pääasiassa valmistellut turnauskaaviota ja keittiössä hommat oli ns. vaiheessa.

Mulle selvisi myös, että joudun pelaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni änäriä ja ehkä arvaatte, että mun eka kysymys oli ”mikä on änäri?” (Muille tiedottomille kerrottakoon, että se on NHL-lätkä(peli))
Menipä siinä sitten myös pleikkarineitsyys. En jäänyt koukkuun.

Tarjolla oli talon puolesta monipuolinen salaattipöytä, juotavaa, naposteltavaa ja jälkkäriä. En ehtinyt napata kuvaa ihan valmiista pöydästä.

Holillisen juomatarjoilun mahdollisti Fresita, joten eipä ole vaikea arvata, mitä itse lipitin koko illan *hik*

Cloettalta saimme suklaata ja napostelupähkinöitä, erityisesti tykästyin noihin chilimaustettuihin.

Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja juomaa riitti jopa puhelimeni päälle kaadettavaksi asti. Ihan vinkkinä teille, jotka Emman lähistöllä oleilette, että kannattaa katsoa, mihin luurinsa laskee.
(ainakin toistaiseksi omani sentään toimii, eli jotain käsittämätöntä tuuriakin näissä tuhoamisyrityksissä on mukana)

Petran tekemä suklaakakku oli todella hyvää. Itsehän en yleensä erityisemmin edes välitä suklaasta tai suklaakakuista, eli kun sanon että se oli hyvää niin se todella oli sitä.

Heini oli tehnyt juustokakkua, joka myös taisi kadota viimeistä palaa myöten parempiin suihin. Namia oli sekin!

Kun pahin nälänhätä oli taltutettu, oli ylläritontun vuoro astua estradille. Virve, jonka Ostolakossa-blogi lienee kaikille tuttu, toi meille tervehdyksen pian Suomeenkin avattavasta Eleven-verkkokaupasta.

Kaikille oli nimikoidut lahjat, huudahduksista päätellen niistä paljastui todella mieluisia tuotteita. Pidän teitä jännityksessä enkä paljasta omani sisältöä ainakaan vielä:)

Ja kun lahjomisen vauhtiin oli päästy, jaettiin myös kaikkea ihanaa pursuilevat goodie bagit.

Rieha tarkastaa Sallan bagin sisältöä:

Meitä oli muistettu todella runsaskätisesti usean tahon toimesta ja kassi(en) sisällöstä riittää testattavaa ja postattavaa pitkäksi aikaa.

Meillä oli myös varattuna Emmalle lahja, kaikesta päätellen hyvin mieluisa sellainen. Myönnän, että omakin silmänurkka vähän kostui, yllätys oli niin täydellinen ja ystävän aito ilo lämmitti mieltä <3

En nyt spoilaa enempää, vilautan vain ihan vähän:

Loppuilta meni pelaillessa, jutellessa, syödessä vähän lisää, Riehaa rapsutellessa ja ihan vaan vapaamuotoisen hengailun merkeissä. Änäri ei tosiaankaan ollut mun laji ja putosin kisasta heti ekalla kierroksella. Salla vei voiton kotiin ja pääsi ensimmäisenä valitsemaan arvonta/kilpailupalkinnoista itselleen jotain kivaa.

Meillä oli myös perinteinen vaihtarikasa, josta yli jääneet käyttämättömät tuotteet koppasin matkaan ja ne on jo toimitettu edelleen Arkiapuri ry:lle.
Kävin aiemmin viikolla omat kosmejemmat läpi ja sain haalittua kasaan pari kassillista itselleni tarpeettomia tuotteita keräykseen. Varaston siivouksen yhteydessä perkasin myös lasten vaatteita ja tavaroita ja samaiseen paikkaan lähti kassikaupalla hyväkuntoista vaatetta ym.

Kaikissa miiteissä eteisiin muodostuu aina tällaisia kasoja. Tmi Kassialmat kokoontuu.

Sitkeimmät vieraat viihtyivät bilepaikalla miltei puolilleöin ja itsekin poistuin vasta viimeisten joukossa. Mulla oli naamalla taas se typertyneen onnellinen hymy, jota on vaikea peittää kun on niin mielissään kaikesta. Ja miksi pitäisikään? On niin suuri onni, että olen saanut tutustua tähän porukkaan. Mikään ei yhdistä ihmisiä tehokkaammin kuin yhteinen intohimo.

Sunnuntaina lähdettiin Kesähessun kanssa viettämään vielä kivaa Helsinki-päivää. Kävimme katsomassa Ateneumin Henri Cartier-Bressonin näyttelyn ja sen jälkeen syömässä. Treffattiin myös pikaisesti Pauliina, jolta sain Harlow’lta kimppatilaamani lakat. Ei muuten ole ikiaikoihin tullut tilailtuakaan indieaarteita maailmalta, joten oli aikakin korjata tilanne.

VALTAISA KIITOS kotinsa ovet avanneille ja meitä kestinneille Emmalle ja IT-tuelle, kaikille illan vieraille, tapahtumaa tukeneille sponsoreille, järjestelytoimikunnan tehonaisille, juhlaväkeä viihdyttäneelle Riehalle, porsaan kotiin ajaneelle Kesähessulle ja kaikille teille, jotka jaksoitte lukea tänne saakka.