Mites toi #elämäntaparemontti?

Kesäkuun alussa kerroin aloittaneeni elämäntaparemontin ja lupasin raportoida sen etenemisestä. Nyt tuntui sopivalta ajankohdalta kirjoittaa aiheesta, sillä mun on tehnyt joinakin päivinä mieli nakata vaaka seinään silkasta turhautumisesta. Tänään puhutaan siis syömisestä.

Taustaa: aloitin lenkkeilyn huhti-toukokuun vaihteessa. Kesäkuun alkupuolella mukaan tuli myös ruokavalion seuraaminen Sulamon avulla. Mähän en ole koskaan elämässäni laihduttanut, joten kalorien laskeminen ja ylipäätään käsitys siitä, miten syödä ns. järkevästi oli mulle täysin vierasta.
Jokaisen suupalan kirjaaminen ylös on ollut todella silmiä avaava kokemus. En ollut lainkaan tajunnut, miten paljon rasvaa on esim. ihan tavallisessa grillimakkarassa. Niinpä olen pyrkinyt välttämään kuvan pihatalkoomättöjen kaltaisia pommeja.


Ihan kaikkia herkkuja sentään en ole itseltäni kieltänyt. Kyllä mä edelleen syön joka päivä jotakin hyvää, vähintään muutaman salmiakki-irtokarkin tai pari viipaletta Pullavaa kahvin kanssa. Totaalikieltäytymisestä seuraisi taatusti vain ahmimista, josta seuraisi morkkis enkä kaipaa sellaisia fiiliksiä. Ainoa herkku, joka on miltei tyystin pannassa, ovat sipsit. Suolaiset herkut ovat aina olleet mulle makeita suurempi kiusaus eli voisin mainiosti elää ilman jätskiä ja suklaata, kunhan saisin viikoittaisen sipsiannokseni. Näköjään mieltä pystyy aika hyvin manipuloimaan, sillä mun ei juurikaan edes tee enää mieli niitä nyt kun olen ollut muutaman viikon ilman. Ostin muutama päivä sitten 75g sipsipussin ”hätätilassa riko pussi”-tyyppiseksi ratkaisuksi, ja tuossa se edelleen nököttää avaamattomana.


Nohh, mikäs tässä nyt sitten turhauttaa?
Lupaavan alun jälkeen vaa’an lukemat ovat päivästä toiseen pysyneet samana lähes parin viikon ajan. Tiedän, ettei vaaka kerro koko totuutta ja siellä ei ylipäätään kannattaisi rampata koko ajan, mutta olin jo tottunut siihen, että lukema on laskusuuntainen ja se kannusti jatkamaan sekä liikkumista että noudattamaan kohtuullisen fiksua ruokavaliota. Voisin helposti nipistää kaloreita annoksista valitsemalla vähän kevyempää fetaa tms, mutta siihenkään en ole toistaiseksi lähtenyt.


Nyt lomalla on aika helppo syödä suunnilleen Sulamon ohjeiden ja kaloritavoitteiden mukaan. Päivätasolla ruokailujen tulisi olla 40% hiilihydraatteja, 35% rasvaa ja 25% proteiinia. Kalorimäärä minun kokoisellani ja nykyisellä aktiivisuustasolla on n. 1700-1800 ja sillä pitäisi myös painon pudota.

En tiedä, miten luotettava aktiivisuusrannekkeen näyttämä päivittäinen kulutus on, mutta aktiivisimpina päivinä se näyttää kulutuksekseni 2500-2600. Olen nyt kuitenkin lomalla ja mm. nukun tavallista pitemmät yöunet eikä päivittäistä hyötyliikuntaa tule kovin paljon. Arkena saan kasaan 4000-6000 askelta ihan jo päivittäisistä matkoista junalle, kauppaan ym. Nyt lenkkipäivinä askeleita kertyy yleensä n.  15000, joinakin jopa 17000-18000 eli 10-13km.


Olen pudottanut maaliskuusta 6,3kg ja tällä hetkellä painoindeksini on 26 (tiedän, ettei sekään kerro aina koko totuutta, mutta ei takerruta siihenkään). Normaalipainon ylärajalle on matkaa 4,7kg ja ensimmäiseen itselleni asettamaan tavoitteeseen 5,7kg. Vielä kesäkuussa kuvittelin, että tämähän on helppo nakki, mutta ei se nyt mennytkään ihan niin. Käsittääkseni painonpudotus on myös aina hankalampaa, mitä lähempänä normaalipainoa on.

Olo on kuitenkin kevyempi, vaatteet eivät enää kiristä niin paljon päällä ja vyötärön paikkakin alkaa pikku hiljaa hahmottua kropassa. Kaiken kaikkiaan voin todella paljon paremmin kuin esim. vuosi sitten tähän aikaan ja se on pääasia.
Kesällä 2017 olin myös painavimmillani ikinä ja vaikka vaaka tuntuu tällä hetkellä jumittuneen paikoilleen, se näyttää nyt 13kg vähemmän kuin silloin. Se on jo paljon!


Viime päivinä sää ei ole oikein suosinut ulkoilua ja olen oikeastaan joka kerta tullut lenkiltä aivan uitettuna. Sekään ei ole vienyt liikunnan iloa ja olen jokaisen lenkin jälkeen ollut mielissäni, että sain itseni sohvan sijasta liikkeelle. Toivottavasti se alkaisi taas pian näkyä vaa’allakin.

Olisi kiva kuulla teidän tarinoitanne ruoka- tai elämäntaparemonteista, laihdutuksesta, tai mistä vaan. Sana on vapaa:)

28 thoughts on “Mites toi #elämäntaparemontti?

  1. Olet sorja! Kovasti jaksamista suvantovaiheeseen, tiedän että se on turhauttavaa kun vaa’an mukaan mitään ei muka tapahdu. Toissavuonna halusin kanssa ekaa kertaa elämässäni kokeilla painonpudotusta. Testasin miten pelkkä ruoka vaikuttaa, ilman liikuntaa. Aamuisin söin ihan mitä vain, mutta lounaskokoa pienensin ja iltaisin söin vain porkkanaa tms. Alkoholin, karkit ja sipsit jätin kokonaan. Elämänlaatu oli (lähinnä salmiakin kaipuun takia) nolla, mutta joka päivä vaaka näytti muutosta, -14kg loppujen lopuksi ja ihaninta oli mahan vähentyminen. Vaatekaapista pystyikin valkkaamaan mitä halusi, ei sitä mikä sopi. No, jossain kohtaa hedonismi vei voiton :( Mutta tsemppiä, tsemppiä sinulle!

    1. Kiitos hurjasti tsemppauksesta! Vaaka tosiaan tuntuu jymähtäneen niille sijoilleen vissiin kohta kolmen viikon ajaksi. Nyt lisäksi tuntuu ruoka maistuvan, voisin syödä ihan hulluna kaikkea vaikka kuinka paljon.
      Tosi hyvin sait pudotettua painoa, tuo määrä taatusti näkyy ja tuntuu jo kropassa <3 Mulla maha on myös ongelmakohta kropassa, ja ilmeisesti siitä lähtee myös tosi huonosti rasvaa vaikka kaikki näkyy ekana siinä.

  2. Mun pitäs melkein käydä lääkärissä ennenkuin uskaltaudun ihan kunnolla ainakaan vatsaa treenaamaan, epäilen nimittäin ettei vatsalihakset ole aivan ideaalisti palautuneet – pohdin voisiko viime syksyisellä leikkauksellakin olla raskauden päälle vaikutusta..

    1. Kannattaa käydä jos yhtään mietityttää! Olet varmaan lukenut erkanevista vatsalihaksista, ei mitenkään tavaton vaiva synnytyksen jälkeen. Sieltä saa todennäköisesti myös tarvittaessa lähetteen esim. fyssarille.

  3. Mahtavaa kuulla projektista! Tuo jumitusvaihe on aivan hanurista. Siihen kun yhdistää vielä jonkinlaisen elämän stressipiikin, niin itsellä on ainakin lähtenyt oma projekti romukoppaan muutaman kerran. Jonkinlaista selätystä olen suvantoon saanut tekemällä painojen kanssa duunia. Vaikka paino ei liiku, on kiva seurata lihasten napakoitumista. :) Tsemppiä ja hyvältä näyttää! <3

    1. Mun on pitänyt taistella ihan tosissani kaikenlaisia mielitekoja vastaan, koska aika herkästi ajatus lipeää ”no ihan sama, vaikka syön tämän suklaan kun en laihdu kuitenkaan” -tasolle. Sentään peilissä näkyy omaankin silmään pieniä muutoksia, ja vaatekaapista on löytynyt ”uutta” päällepantavaa. Kiitos tsemppauksesta <3

  4. Ihana seurata sun onnistumista! Muutaman viikon stoppi tulee aina vastaan, kovasti tsemppiä, olet sisukas mimmi ❤️ Varsin ihana esimerkki siitä ettei painon putoamisen tarvita mitään maitorahka-kuuria.

    1. Kiitos <3 En kyllä pystyis millekään nälkäkuurille tai hullun kurinalaiseen elämään, ruoka ja syöminen on kuitenkin niin tärkeää ja muutakin kuin vain vatsantäytettä.

  5. 13kg vuodessa on ihan huikea muutos! Tosin,näytit mun mielestä viime kesän Tallinnan reissulla ihan sopusuhtaselta kuitenkin♡ Mulla tippu sairastaessa 6kg ja sekin tuntu jo tosi paljolta kun vaatteet tuntuu lörpöiltä päällä.

    1. Voi kiitos Nanna <3 Mulla kun on tätä pituutta, niin tähän varteen mahtuu painoakin aika lailla. Sen takia varmaan tilanne tavallaan karkasi käsistäkin ennen kuin toimeennuin tekemään asialle jotain.
      Sairastaminen herkästi "kuihduttaa" olemusta muutenkin, saati jos lähtee noin paljon painoa. Toivottavasti olet nyt kondiksessa:)

  6. Aluksi paino tippuukin nopeasti, kun muutos ruokailuissa ja liikunnan määrässä on usein iso, ja aluksihan ne nestepöhöt lähtee. Sen jälkeen tulee lähes väistämättä vaihe, jolloin paino ei liiku, tai ainakaan ei liiku niin nopeasti kuin haluaisi, koska läski sulaa paljon hitaammin kuin ne ylimääräiset nesteet ja kroppakin alkaa tottua erilaiseen ravintoon ja liikuntaan. Joskus paino tippuu minimaalisia määriä mutta tasaisesti, joskus taas enemmän kerralla. Ei sekään oo ollenkaan tavatonta että paino nouseekin hetkellisesti jossain vaiheessa. Siksi siellä puntarilla ei kannattaisi käydä kuin ehkä kerran viikossa. Varma tapa saada painonpudotus pysähtymään kokonaan on se, että alkaa tuossa tasannevaiheessa nipistää kaloreita vähemmäksi väkisin. Liian pienellä ravinnonsaannilla sitä laihdutustahtia ei nopeammaksi saa, ellei nyt sitten lakkaa syömästä kokonaan. Mutta kaiken tän ehkä jo tiesitkin :) Sulla on ollut tosi hyvä painonpudotustahti ja sitä kannattaiskin tarkkailla ennemmin kuukausitasolla kuin viikkotasolla, niin sitten ei turhaudu niin helposti. Ja jos tasannevaihe jatkuu pitkään, ota kaloreiden laskemisesta vaikka viikonlopun verran taukoa, syö reilusti ja aloita sitten taas uudestaan. Saat vähän heräteltyä kroppaa taas laihdutusmoodiin. :)

    1. Viisaita neuvoja, kiitos niistä <3 Mä olen vähän hätäinen ja haluaisin tietenkin tuloksia HETI ja mieluiten jo eilen:D Nyt ei oo kyllä tapahtunut mitään ainakaan kolmeen viikkoon puntarilla ja lisäksi ruokahalu tuntuu olevan ihan tolkuton. Mun pitää oikeasti skarpata, että saisin pidettyä kalorit alle 2000. Ehkä tää on vaan joku ohimenevä massakausi, I hope:DD

  7. Onnea upeasta saavutuksesta:) 13 kg pudotus on todella hyvä tulos. Mullahan on ollut paino-ongelmia lähes koko ikäni ja olen laihduttanut elämäni aikana varmaan satoja kiloja, ellen peräti tuhansia vaihtelevalla menestyksellä tai ennemminkin tappiolla;) Laihduttamisessa on mun mielestä enemmän kyse henkisestä puolesta kuin tiedosta. Suurin osa ihmisistä tietää mitä ja miten pitäisi syödä ja liikkua, mutta ei vaan pysty ja kykene, koska laihduttaminen/painonhallinta, sekä oma minäkuva ja kehonkuva on enemmän henkinen juttu. Hoksasin itse vasta yli viisikymppisenä, että kun lopetan hampaat irvessä laihduttamisen ja liikaa ajattelemasta painoa koko ajan, niin alan laihtua. Olin sitä ennen elänyt laihduttaakseni ja laihduttaminen oli vallannut koko ajatusmaailman, mutta mitään pysyviä tuloksia ei ollut kuitenkaan syntynyt. Niin tylsältä ja kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin elämäntapojen muuttaminen tuo pysyvimmät tulokset ja se vaatii, että saa palikat päänupissa loksahtamaan oikeille kohdille. Näin ainakin minulla. Painonpudotuskin alkaa rullata helpommin, kun ei ole liian ankara itselleen, eikä aseta liian tiukkoja rajoitteita ja piiskurimeininkiä tyyliin ”suurin pudottaja” tms.
    Varmaan ihan tuttuja juttuja, mutta halusin vaan tuoda ilmi, että et ole tosiaankaan yksin ja onnistuminen on todennäköistä. Tsemmpiä edelleenkin:)

    1. Olet kyllä niin oikeassa tuossa että kyse on henkisestä puolesta. Ja siinä, että muutos pitäisi olla pysyvä elintapojen korjaaminen, koska muutenhan sitä nopeasti lihoo takaisin vaivalla pudotetut kilot. Olen ainakin aika hyvin saanut aivopestyä itseäni ja jättänyt esim. roskaruoan käytännössä kokonaan pois, tosin se ei ole ollut mun lempparia tätä ennenkään. Ja ruoat, joissa on tolkuton määrä kaloreita ja parin tunnin kuluttua on taas nälkä. Vatsakin tuntuu pitävän eniten kevyemmistä vaihtoehdoista.

      Vertaistuki luo aina uskoa, kiitos <3

  8. Mähän olen joskus blogissani kirjoittanutkin reilun 10 vuoden takaisesta 17kg painon puhdotuksesta. Mulla kans toimi ehdottomasti parhaiten tuo, että söin joka päivä suklaata tms hyvää, koska totaalikieltäytyminen ei vaan toimi mulla. Se toi mukanaan sen, että sellainen järjetön makean ahmiminen jäi elämästäni kokonaan pois, vaikka edelleen syön jotain ”pahista” joka päivä, mutta syön niin vähän, että kun muuten syö terveellisesti, se ei haittaa. :) Paljon tsemppiä jatkoon, kyllä se siitä.

    1. Löysin itseni tänään marketin karkkihyllyltä vertailemasta suklaapatukoiden kaloreita:D Ihan kuin sillä olisi väliä, onko siinä 400 vai 600kcal, ehkä määrä on kuitenkin se olennaisempi. Sipsipussi sen sijaan on edelleen koskematon, eli ainakin jostain koukusta olen onnistunut (toistaiseksi) pyristelemään irti.

      Kiitos tsemppauksesta, tulee kyllä niin tarpeeseen <3

  9. Tuo Sulamo on kyllä äärimmäisen hyvä ja edullinen tapa kontrolloida syömisiä. Varsinkin tällaisen ihmisen näkökulmasta, joka tykkää kytätä käyriä ja ennusteita. Tuon avulla olen aikoinaan tiputtanutkin paljon, mutta paljon on tullut myös takaisin. Ostin taas vuodeksi aikaa, nyt vain pitäisi aktivoitua kirjaamaan ylös noita syömisiä.
    Hienosti on projekti edennyt, sinniä vain siihen jatkoon, kyllä se sieltä tippuu. Ja odotahan vaan, kun pitäisi sen painon saada pysymään sitten tavoitteessa, se se vasta hankalaa onkin! :D

    1. Täällä toinen excel-friikki:D Mä otin sen ensin kuukaudeksi, nyt toiseksi ja nyt ruokailujen kirjaamisesta on tullut jo ihan rutiininomainen tapa. Ehkä seuraavan jakson otan jo pitemmäksi aikaa.
      En oikeastaan ole edes uskaltanut ajatella, mitä sitten tapahtuu, jos jonakin päivänä olen tavoitteessani:D Onhan tässä lihoessakin täytynyt olla vaihe, jolloin olen ollut ns. ihannepainossa, mutta silti olen ollut peilikuvaani tyytymätön. Yritän nyt ajatella toisin, ja uskoisin sen olevan mahdollista, kun tie siihen painoon on kivinen:)

  10. Inspiroiva teksti, kiitos! Osui erinomaiseen ajankohtaan, koska olen juuri päättänyt, että alan tarkkailla syömisiäni ja liikkumisiani. Lomamatkalla tuli todettua, että vuodet ovat tuoneet tullessaan muutamia ylimääräisiä kiloja, joista en tykkää.
    Pullava, jes! Millekään laihdutuskuurille en aio ryhtyä, mutta esimerkiksi Pullavan puolitin eli eilisestä alkaen vain yksi viipale kahvin kanssa. Sepä maistuu yhtä hyvältä kuin tavanomaiset kaksi viipaletta. =) Ja ilman en aio olla. Ainoa järkevä hoikistumiskeino on se, jota voi noudattaa loppuikänsä. Muutenhan kilot palaavat, kun ns. normaalielämä alkaa.
    Älä anna jumituksen masentaa vaan nauti saavutuksestasi! Minä ajattelin ajatella, että onpa hyvä, etten ole enempää tätiintynyt. Vaa’alle en halua mennä, peili ja vaatteet kertovat tarpeeksi. Enkä keskity nyt tähän olooni vaan kohdistan ajatukset tulevaan aikaan, jolloin vaatteet istuvat kivasti eivätkä kiristä.
    En muista, olenko aiemmin kommentoinut blogiisi. Hämärä mielikuva että jotain joskus… Hyvää kesän jatkoa ja hyvää mieltä keventyneeseen elämääsi!

    1. Toimit fiksusti, kun välttelet vaakaa. Mun pitäisi myös, mutta jostain syystä ravaan siellä koko ajan useammin, kun mitään ei tapahdu. Kuitenkin vaatteissa huomaa, että jotain on tapahtunut ja sehän on tärkeintä.
      Kunpa osaisikin tyytyä yhteen palaan Pullavaa! Mulla istuu tiukassa ajatus siitä, että sitä vaan pitää saada se 2-3 viipaletta, vaikka yksikin riittäisi hyvin.

      Olet hyvällä tiellä ja sulla on fiksuja ajatuksia painonhallintaan ja kehonkuvaan liittyen. Tsemppiä kovasti ja kiitos, kun luit ja kommentoit <3

  11. Aivan loistava tulos!

    Itse aloitin pari vuotta sitten erilaisissa jumpissa ramppaamisen, minulle ei sovi mikään yksin kuntosalilla puurtaminen (en vain tule tehneeksi yhtään mitään 😅), mutten halua pt:tä, liian lähellä (minulla on todella iso comfort zone 😅), riittää että joku kaukana edessä huutaa ja ryhmäpaine tekee loput 😁 Nyt on about 15 kg lähtenyt, talvella ruokavalio heitti härän pyllyä ja paino nousi, nyt vasta saatu sekin normaalisoitua ja josko nyt lähtis uuteen laskuun, motivaatio on kova.

    1. Wow, hieno saavutus kyllä! Mulla on vähän tuo sama fiilis, että tuntuisi aika vaivaannuttavalta pyllistellä salilla koska olin tänäänkin ihan pulassa, kun lenkkipolun ”kuntolaitteiden” luona oli joku toinenkin ihminen:D Sitkeästi tein kuitenkin aikomani vatsalihasliikkeet, vaikka se olikin epämukavaa. Saati sitten, että joku kannustaisi vieressä ja kommentoisi jotain. Apua.

      Kiva, että olet löytänyt sulle sopivan tavan liikkua ja saanut vielä noin upeita tuloksia <3

  12. Tsemppiä projektiin! 13 kg on huippuhyvä suoritus :) Itselleen ei kannata olla liian ankara, SariBP:n kommenttia komppaan. Itse olen karistanut n. kymmenen kiloa vuosien saatossa ja kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa se on ollut kiven alla :D Oikeastaan kun lopetin aktiivisesti laihdutuksen miettimisen, alkoi niitä tuloksiakin sitten tulla, pikkuhiljaa :)

    1. Olen tosi monesta paikasta lukenut tuosta, että pitäisi lopettaa laihduttaminen (ja alkaa elää). Mä olen aina ollut todella ankara itseäni kohtaan oikeastaan joka asiassa ja se näkyy vähän tässäkin.
      Kilpparijutut on kyllä haastavia ja jos niistä huolimatta saa pudotettua noin paljon, se on hatunnoston arvoinen suoritus:))

  13. Ihan mahtisuoritus! Itse olen tiputtanut synnäriltä tulon jälkeen 98 -> 80kg mutta nyt kun imetys alkaa olla loppusuoralla niin alkaa tuo pudotustahtikin hidastua. 73-75- kiloisena kroppa tuntuisi omalta ja sinne pyrin, mutta niin pitkältä tuntuu tämä loppusuora..

    1. Imetys on kyllä loistava painonpudottaja, muistan itsekin, että silloin olisi voinut syödä KOKO ajan ja silti ei mennyt kauaakaan, kun farkut pyörivät jalassa:D Sulla ei ole pitkästi tuohon asettamaasi tavoitteeseen, joten kovasti tsemppiä, mikäli sinne päätät sinnitellä <3

      1. Sepä se, harmi kun tuolle 10-kuiselle täytyy jo syöttää muutakin kuin tissiä :D

        Mä olen pudotellut kolmesta raskaudesta melkein sata kiloa, ja jösses se on kyllä ärsyttävää touhua ja tuntuu vielä käyvän vaikeammaksi kerta kerralta. Aiheuttaisikohan tarpeetonta huomiota asentaa raskaana olevalle sellainen handmaid’s tale-henkinen kuonokoppa..

        1. Ikä vaikuttaa aina jonkin verran ja kyllä ne ekan raskauden kilot tuntui nopeammin tippuvan kuin toisen kerran. Joku siinä vaan on. 100kg on kyllä huikea määrä ja voin vaan kuvitella, minkä työn takana se on ollut. Kuonokoppa tai ehkä heikon sähkövirran johtaminen jääkapin ovenkahvaan on kyllä käynyt itselläkin mielessä:D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *