Mitä mulle kuuluu?

Kevät on mennyt ihan hullun nopeasti ja nythän oikeasti ollaan jo kesässä. Mä ajattelin päivitellä vähän kuulumisia kuluneiden parin kuukauden osalta, koska vaikka mitään kauhean mullistavaa ei ole tapahtunutkaan, niin jotain pientä kuitenkin.


Kuten olen kertonut ainakin ohimennen, aloitin huhtikuussa kokoaikaisen opiskelun. Se on ollut tosi kiinnostavaa ja motivoivaa, mutta välillä myös aika vaativaa. Uuden oppiminen käy ihan työstä ja jos en saa kahdeksan tunnin kauneusunia nukutuksi, mulla ei tunnu menevän asiat päähän sitäkään vähää. Jännästi entisestä iltakukkujasta on tullut mummo, jonka pitää olla viimeistään klo 22 pää tyynyssä tai kaikki menee päin helvettiä:D
Opintojen parissa menee ainakin seuraavat pari vuotta. Nyt menossa on viimeinen viikko ja kohta saan kirmata kesälaitumille, jei.


Toiseksi suurin muutos mun elämässä on liikunta. Nyt siitä uskaltaa jo puhua, kun lenkillä käymisestä on tullut melkeinpä rutiinia. Kaikki juontaa juurensa reilun seitsemän vuoden taakse, kun lopetin tupakoinnin. Kiloja alkoi pikkuhiljaa kertyä, mutta mulla ei ollut minkäänlaista motivaatiota niiden karistamiseen, vaikka asia vaivasikin tosi paljon. Viime kesänä olin painavimmillani ikinä ja siitä päivästä, kun poltin viimeisen savukkeen, olin kerännyt varteeni 30kg ylimääräistä kannettavaa. Jokunen kilo lähti jotenkin talven aikana ja nyt keväällä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Salille mua ei saa ähkimään, mutta reipas kävely sujuu autottomalta kaupunkilaiselta melkein itsestään.

Olen käynyt lenkillä yleensä kolme kertaa viikossa, matkat ovat vähitellen pidentyneet ja motivaatio on edelleen korkealla. Konkreettisena tavoitteena on karistaa kesän aikana 10kg, mikä on aivan realistinen saavutettava, sillä pari kiloa on jo lähtenyt pelkästään liikuntaa lisäämällä. Mä syön edelleen kuin porsas, eli en ole tehnyt ruokavaliolle mitään ja pulla maistuu. Nyt kun koulu loppuu ja pystyn paremmin vaikuttamaan syömisiini, yritän vähän keventää silläkin saralla. En tavoittele seitsemän vuoden takaista painoa, sillä olin mielestäni silloin liiankin laiha, vaan ennen kaikkea parempaa oloa ja jaksamista.

En olisi uskonut, että kaltaiseni liikunnanvihaaja löytää itsestään vielä vanhoilla päivillään tällaisenkin puolen:)
Kiinnostaako teitä kuulla jatkossa, miten homma etenee?


Koulujen päättyminen oli meilläkin juhlan paikka, kun kuopus valmistui ammattiin. Ihan äskettäin vanhoja kuvia selatessani tuli vastaan ensimmäisen koulupäivän kuvat ekaluokkalaisesta, joka aloitteli koulutaivaltaan vähän liian iso reppu selässä. Aika rientää…mun on vaikea ajatella sitä ilman, että pikkuisen menee roska silmään.


Viime viikolla Vappu sairastui ekaa kertaa elämässään. Kissa muuttui nopeasti apaattiseksi, nukkui tavallista enemmän, roikotti häntää oudosti ja kun se ei torstai-iltana tullut keittiöön valvomaan ruoanlaittoa, huolestuin oikeasti. Yleensä se istuu aina passipaikalla tilannetta seuraamassa ja toivoen, että jotain putoaisi lattialle, ahne kun on.
Perjantaina Vappu kuskattiin eläinlääkärille ja röntgenissä syyksi paljastui suolistotukos. Tai ummetus, tarkalleen ottaen, sillä mitään vierasesineitä siellä ei ollut.  Mä luulin, että sillä on anaalirauhasissa ongelmaa, enkä osannut epäillä ummetusta, kun se oli kuitenkin kakannut normaalisti.
Vappu sai nesteytystä ja alkuillasta haimme tokkuraisen kissan klinikalta kotiin. Kuvassa se on heräilemässä rauhoituksesta. Onneksi syy selvisi ja lauantaina Vappu oli jo oma iloinen itsensä <3


Ei kesää ilman kesätukkaa, tietenkään. Hetken mielijohteesta tartuin eräänä iltana vaalennustarpeisiin ja tein hiuksille vaalennuspesun. Edelleen toivon, ettei kukaan kampaajatuttavistani lue tätä, koska eihän näin rajuja käsittelyjä pitäisi alkaa itse tekemään -olkoonkin, että en ollut ensimmäistä kertaa asialla eikä aineetkaan olleet niitä kaikkein tujuimpia.
Seuraavana päivänä tein toisen käsittelyn ja totesin, että punainen suoraväri istuu muuten pirun tiukassa! Sehän vain kirkastui eikä vaalentunut kovinkaan paljon.
Projekti siis jatkuu. Mutta koska joudun liikkumaan ihmisten ilmoilla, laitoin hiuksiin suunnilleen latvaosan värisen suoravärin saadakseni väristä mahdollisimman tasaisen (tyvi oli vaaleampi, koska sitä olin värjännyt hapeteväreillä) ja mun mielestä tää on nyt varsin kiva, eli pärjään kyllä jonkin aikaa ja annan hiusten levähtää.

Siinä kai ne ekana mieleen tulleet uutiset. Varmasti unohdin jotain, koska mulla oli olevinaan kauheasti asiaa, mutta ehkä se on sitten toisen postauksen paikka:) Mitäs teille kuuluu?

14 thoughts on “Mitä mulle kuuluu?

  1. Karsastin myös pitkään liikuntaa ja kaikki urheilu tuntui pakkopullalta. Löysin muutama vuosi sitten jalkapallon ja nykyään toivoisin, että voisin vain kaikki päivät pelata (vaikka olenkin susihuono :D). Kai se on ihan totta, että pitää vain löytää oma lajinsa. Todellakin kiinnostaa kuulla, miten projektisi etenee!

    1. Ihanaa, että olet löytänyt oman lajisi! Tärkeintä ei ole olla paras tai menestyä, vaan löytää just se liikunnan ilo ja sen kautta tuleva hyvä olo. Joukkuelajit antavat varmasti paljon muutakin sen lisäksi:)

  2. Mulla olisi noita raskauskiloja karistettavana, mutta en ole vaunulenkkeilyä kummempaa asialle saanut vielä tehtyä.. Netissä olisi superhyvä jumppasivusto, jonka kautta olisi tarkoitus pikajumppailu aloittaa, mutta miten se aloittaminen onkaan niin vaikeaa..? :D

    1. Kyllä ne kilot sitten karisee kun juoksee taaperoikäisen perässä ja elämä aktivoituu muutenkin:D Aloittaminen on aina vaikeinta mutta teidänkin pikkuinen on vielä niin pieni, että muut asiat varmasti kiilaa jumppien edelle:)

  3. Tsemppiä painonpudotukseen ^_^ Mielelläni lukisin päivityksiä, miten projekti etenee. Tarttis ittekin ottaa itseään niskasta kiinni ja karistaa muutama kilo, mutta saattaapi olla, että mulla tämän projektin aloittaminen venyy syksyn puolelle. Talvikuntoon 2018! :D
    Itsekin valmistun amkista tässä muutaman viikon sisään ja jotenkin epätodellinen olo, ”nytkö se jo loppui…?” Innolla odotan mitä haasteita ja seikkailuja työelämä tuo tullessaan ^_^

    1. Kiitos! Mielelläni tulen kertomaan projektin etenemisestä, koska kaltaisiani on varmasti vaikka kuinka paljon ja mua ainakin tsemppaa lukea, miten siitä huolimatta on saanut jotain aikaiseksi. Varmasti tehokkaampiakin tapoja olisi, mutta haluan tehdä tämän smoothisti ja sallia myös repsahdukset ja pienet nautinnot silloin tällöin. Tiukka ruokavalio ei todellakaan sopisi mulle.
      Onnittelut tulevasta valmistumisesta ja tsemppiä työelämän haasteisiin <3

  4. Mäkin haluaisin opiskella, mutta tässä vaiheessa se ei ole taloudellisesti mitenkään mahdollista. Enkä kyllä pidä tenttimisestä, mutta muuten uuden opiskelu on aina jees. :D
    Mua ainakin kiinnostaa kuulla kaikesta, liittyy ne sitten muuhunkin kuin kosmetiikkaan.
    Tsemppiä kaikkeen tulevaan!

    1. Taloudellisesti se on kyllä melkoinen haaste, etenkin jos on lainaa ym. Mulla ei ole, joten jos tässä nyt jotenkin tulee toimeen seuraavat pari vuotta niin se riittää. Mäkään en pidä tenttimisestä tai pänttäämisestä ja jännitin nytkin näyttökokeita ihan älyttömästi, mutta hyvin ne meni ja olen tosi iloinen ensimmäisen tutkinnon osan kiitettävästä arvosanasta <3
      Musta on kiva jakaa tämäkin kokemus, joten päivittelen taas jonkin ajan kuluttua, että miten menee:)

  5. Onnittelut lapsen valmistumisen johdosta! Huikeeta, en muistanutkaan, että olit alkanut opiskella – mitä opiskelet, mikä susta isona tulee? (minusta tulee Valintatalon kassa aina niinä päivinä kun oikein ottaa oma duuni nuppiin)
    Ja kyllä, mä aion kanssa pudottaa painoa tän kesän aikana. Tai mitäs painosta, jos läskin tilalle vaan tulee lihasta. Helpommin sanottu kuin tehty. Joten KYLLÄ, haluan tietää, miten projektisi etenee!

    1. Sitä mä en vielä tiedä, mitä musta isona tulee mutta media-alaa opiskelen. Lihakset olis kans tervetulleita, mutta sepä onkin helpommin sanottu kuin tehty:D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *