Meikit, filtterit ja blurrit -miksi meikittömänä on niin epävarma olo?

Tapahtui viime lauantaina.
Mä olin juuri tullut suihkusta, hiukset märkänä, kasvot kasvonaamion jäljiltä hieman punottaen kun poikaystävä ilmoitti olevansa ihan kohta luonani. Tarkoitus oli käydä yhdessä käydä ostamassa viikonlopun ruokatarpeet, viinit sun muut. Tajusin, että en mitenkään ehdi meikata tai ylipäätään tehdä habitukselleni mitään, vaan mun pitäisi joko antaa odotuttaa itseäni tai lähteä niine hyvineni kaupoille.

Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja viestitin poikaystävälle tulevani naturelli-ellinä, vaikka se tuntuu epämukavalta. Hänelle se oli tietenkin herttaisen yhdentekevää, eikä hän ole koskaan tuonut esiin, että olisin ilman meikkiä hänen silmissään vähemmän viehättävä.

Nyt olikin kyse MINUSTA.


Erityisen huvittavaksi tuon lauantaisen aamupäivän tilanteen teki se, että olin hetkeä aiemmin postannut instagram-tililleni ja henkilökohtaiseen facebookiini kuvan itsestäni juuri sillä hetkellä, suihkunraikkaana, kasvot punottaen ja hiukset märkänä. Olin kuvassa tosi kaukana omalta mukavuusalueeltani, koska yleensä olen melko tarkka julkaisemistani kuvista ja juuri koskaan yksikään kuva ei päädy julkaisuun ilman jonkinlaista kuvankäsittelyä.

Olen 45-vuotias ja en edelleenkään mene mielelläni edes lähikauppaan, saati yhtään pitemmälle, täysin ilman meikkiä.


Noh, lenkille en sentään meikkaa, mutta useimmiten kasvoillani on meikkiä, koska lenkkeilen iltaisin enkä ala vasiten pesemään niitä poiskaan kun kuitenkin käyn suihkussa palattuani kotiin.

Mun puhelimen etukameran kuvanlaatu on aika surkea eikä kamerassa ole mitään automaattisia kauneusfilttereitä, jotka korjaisivat esimerkiksi ihon sävyä ja tasaisuutta. Olen joskus vertaillut kaverin kanssa samassa tilanteessa otettuja kuvia keskenään ja hänen eri merkkisellä puhelimellaan otetuissa kuvissa näytin ihan todella paljon siloisemmalta ja hehkeämmältä.
Olisiko tässä riittävän painava syy vaihtaa puhelimen merkkiä? Paremmat selfiet vähemmällä vaivalla:D Mikä meitä -tai ainakin minua vaivaa? Miksi ilman meikkiä on niin epämukava olo ja miksi kuvia pitää kaunistella ennen kuin ne voi julkaista?


Olen meikannut ihan varhaisteini-ikäisestä asti. On ollut aikoja, jolloin olen tarvinnut pari tuntia itseni laittamiseen ennen kuin olen voinut poistua kotoa. Nykyään arkimeikki syntyy 20-30 minuutissa ja hiusten laittamiseen käytän 5-10 minuuttia. En ole erityisen nopea meikkaaja tai pyri selviytymään meikistä ennätysvauhtia, vaan selailen samalla nettiä ja arkiaamuisin kuuntelen Radio Aallon Dynastiaa (koska Kimmo <3).
Luultavasti pystyisin nipistämään käyttämästäni ajasta minuutteja keskittymällä olennaiseen, mutta meikkaaminen on tavallaan omaa aikaani ja pidän siitä, että se on mahdollisimman kiireetöntä valmistautumista päivään. Tämä aika on pois yöunistani, samoin kuin aamiaisen syömiseen ja Hesarin lukemiseen käytetty aika, mutta mielestäni se on sen arvoista.


Ilman meikkiä olo on alaston, epämukava ja suojaton, ikään kuin olisi unohtanut pukea jonkin olennaisen vaatekappaleen, jättänyt puhelimen ja avaimet kotiin ja olisi vielä kaiken lisäksi myöhässä. Koen, etten näytä meikittömänä ”itseltäni” vaan homssuiselta ja jotenkin….vastaheränneeltä. Iltaisin meikkien peseminen pois ärsyttää aina hitusen, mutta en pysty palauttamaan mieleeni kovinkaan montaa kertaa, jolloin olisin mennyt meikit kasvoilla nukkumaan ja nekin kerrat ovat liittyneet aina juhlimiseen ja siihen, että päädyn yöpymään jossakin muualla kuin omassa kodissani.


En ole oikeastaan koskaan ajatellut, voisiko meikittömyyteen tottua tai haluaisinko edes yrittää tottua siihen. Kadehdin pienesti ihmisiä, joilla on niin kauniit ja voimakkaat kasvonpiirteet, etteivät ne edes kaipaa ehostusta. Esim. Demi Lovato on hyvä esimerkki. Aivan erityisesti kadehdin kaunista, tasaista ja kuulasta ihoa, koska itse olen tapellut koko ikäni epäpuhtaan aknetaipuvaisen ihon kanssa.

Koen olevani meikittä ripsetön, kulmaton ja väritön. Kasvojen arvet, juonteet, näpyt ja ihon epätasainen väri häiritsevät vielä tätäkin enemmän. En halua kuitenkaan meikata kovin paljon, sillä paksu meikkikerros tuntuu iholla epämukavalta ja viihdyn parhaiten kevyehkössä ja luonnollisessa meikissä. Enkä halua myöskään ottaa kestoväriä enkä varsinkaan ripsipidennyksiä, koska niiden huoltamisessa on tolkuton homma (enkä usko liimojen olevan kovin turvallisia varsinkaan pitempiaikaisessa käytössä) ja olisin edelleen muilta kasvojen osilta huolittelematon.
Niinpä minun vaihtoehtoni ovat aika vähissä ja olen kai niin tottunut aamuisiin rutiineihini, etten pidä nähtyä vaivaa ja käytettyä aikaa kohtuuttomana.


Miltei kaikki silottelevat somekuviaan ja uskoisin jokaisen myös erottavan kuvista, onko niitä käsitelty. Ketään ei siis pysty huijaamaan, mutta yritän pitää kuvien käsittelyn jotenkin kohtuudessa ja näyttää itseltäni. Moni julkaisee kuvia, jotka on niin puhkifiltteröity, että kasvonpiirteitä tuskin enää erottaa ja iho näyttää suorastaan muoviselta. Niinpä on ihan virkistävää vähän ravistella vallitsevia kauneuskäsityksiä meikittömällä kuvalla -eikä mitään kamalaa tapahtunut, vaikka kävin marketissakin meikittä. Itse asiassa unohdin koko asian jo matkalla.

Saatanpa tehdä sen toistekin. Ehkä:)

Millainen suhde teillä on meikkaamiseen? Kuinka tärkeää on meikata töihin/kouluun vai nukutteko mieluummin vähän pitempään?

32 thoughts on “Meikit, filtterit ja blurrit -miksi meikittömänä on niin epävarma olo?

  1. Mä en voisi olla meikkaamatta lähes päivittäin, koska se on tärkeä osa elämääni ja ehkä myös identiteettiäni. Kaiken lisäksi meikkaaminen on mukavaa ja rentouttavaa omaa aikaa, sekä luovaakin puuhaa omalla tavallaan, vaikken olekaan mikään taituri. Meikkaan kuutena päivänä viikossa, ja sunnuntain pidän yleensä ”vapaata” ja annan ihon hengähtää. Ja muutenkin sunnuntait on ihan plääh, niin senkin takia meikittömyys ei ole mikään uhraus. Meikkaan siis lähes aina, vaikka olisin vain kotona, enkä poistuisi ihmisten ilmoille. Ihmisten ilmoilla voin toki olla meikittä, enkä häpeä valjua meikitöntä naamaani, koska meikkaan lähinnä itseäni varten. Tosin kuvissa en halua esiintyä meikittömänä, siinä kulkee raja!

    1. Se on mullakin juuri noin, kuten ekassa lauseessa kirjoitit. Mäkin olen nainen, joka on tottunut meikkaamaan ja se menee samalla rutiinilla kuten vaikka suihkussa käyminen. Tosin jos olen ihan varma, etten aio poistua kotoani, niin silloin en kyllä meikkaa. Sehän tarkoittaa sitten sitä, että jos tulee joku extempore-lähtö, olen ongelmissa:D

  2. Varmasti johtuu mihin on itse tottunut? Itse myös koen, että pelissä näyttää paremmalta kuin kameran kautta :D
    Olen naturelliblondi = ilman meikkiä kulmaton ja ripsetön (vaikka pitkät ovatkin). Koen, että tummat piirteet omaavilla on helpompaa olla ilman meikkiä?
    Itse siis koen, että näytän sairaalta/alastomalta ilman rajausta ja ripsiväriä. Nyt kesällä päivettyneenä olen jopa töissä kulkenut pelkällä sävyttävällä kasvovoiteella ja ripsarilla. Talvisin meikkivoide ym.
    Pääsääntöisesti en viikonloppuisin meikkaa, ja suunnattomasti joskus ärsyttää saunan jälkeen lähteä ’yksille’, koska meikkaaminen :D
    Toisaalta meikkaamisesta luomiväreineen ym. tykkään, joten siksi en ripsenpidennyksiä ota, vaikka ne joskus houkuttavatkin.
    (vähän sekava kommentti, mutta aamu + työmatkajuna :D)

    Ymmärrän siis täysin :)

    1. Minunkin mielestäni tummemmilla piirteillä on helpompi olla ilman meikkiä ja mitä ”eksoottisempi” ulkonäkö, sitä vähemmän meikkiä edes tarvitsee. Tai näin minä ajattelen:) Muistan, kun joskus vuosia sitten satuin törmäämään marketissa jonkun lapsen koulukaverin äidin kanssa ja olin ilman meikkiä, niin hän kysyi, olenko sairaana tai lomalla:D Eli joo, ei oikein kannusta lähtemäänkään ulos ilman meikkiä jos annan tuollaisen vaikutelman:)

  3. Itse opettelin meikkaamaan yläasteella ja ysistä lukion loppumiseen ei ollut mitään mahdollisuutta että lähtisin edes kauppaan ilman meikkiä. En ole koskaan osannut käyttää ripsaria(värjäytän ripsiä), ja perusmeikkiin onkin ollut lähinnä sillä meikkivoide ja puuteri linjalla. Lukion jälkeen jouduin pitämään välivuoden ja silloin meikkaaminen pikkuhiljaa jäi. 2016 pääsin opiskelemaan kosmetologiksi ja hormonit heittivät kuperkeikkaa ja naama näytti keskisormea aikuisiän hormonaalisen aknen muodossa. Olin jo välivuoden aikana tottunut olemaan ilman meikkiä, mutta akne horjutti itsetuntoa sen verran että ajattelin ihoani hirveästi. Koulussa asiakaspalvelussa yms käytin meikkiä, mutta muuten ajattelin että hittoako sitä laittamaan aamulla naamaan, kun saatammme tehdä ekstempore kasvohoitoja… :D akne muistuttelee silloin tällöin itsestään kunnon rykelminä ja joka päivä peilistä näkyy punertavat arvet poskissa. Edelleenkään en meikkaa kuin lähinnä juhliin ja jos sattuu tuntumaan siltä, ja tietysti töihin. Silloin tällöin peilistä ei näy muuta kuin arvet, mutta niinä päivinä näytän peilille kieltä ja teen jotain mukavaa.

    1. Kuten Emma kommentoi, niin viimeinen lause on kyllä loistava:) Kunpa oppisi itsekin tuota asennetta, mutta vaikeaa ja hidasta tuntuu olevan. Yleensä kai on niin, että nuorempana ja epävarmempana meikkaa enemmän ja iän myötä se jää, mulla taas on käynyt niin, että meikkaan ehkä enemmän mutta huomaamattomammin kuin nuorena. Tosin silloin tuotteita ei edes ollut saatavilla kuin murto-osa siitä määrästä mitä niitä on tänään kaupoissa ja nettikaupoissa.

  4. Mä olen niin laiska, ja varsinkin aamu-uninen, että jos mulla olis normaali toimistoaikaduuni, niin mä tinkisin aivan _kaikesta_ saadakseni nukkua mahdollisimman pitkään, ja aikoinaan hioinkin tän niin pitkälle, että mä nousin sängystä noin minuuttia ennen kuin piti lähteä, puin vain vaatteet päälleni ja painuin ovesta ulos. :D Ja vaikka mä näytän ihan mörönsyötiltä, niin ei mulla oo koskaan ollut mitään ongelmaa lähteä kauppaan tai töihin ilman meikkiä.

    1. Melkoinen suoritus jos minuutissa pääsee ovesta ulos:D Mullahan menee se n. 1,5 tuntia, koska pitää syödä, käydä suihkussa, miettiä vaatteita, meikata, lukea Hesari ja haahuilla yleisesti netissä:D

  5. Kiva kirjoitus!
    Itse meikkasin kakskymppisenä melko pakonomaisesti lähes päivittäin, nykyään ehkä pari kertaa vuodessa. Meikit eivät sovi iholleni, en nauti meikkaamisesta, eli se on lähes aina ajantuhlausta (joskus on kiva meikata juhliin) ja nykyään ihmettelen, miten omituiselta niin itse, kuin muutkin näyttävät meikit naamalla, vaikka joillain mittareilla varmaan näytetäänkin ”paremmilta versiolta” itsestään. Jokainen meikatkoon, jos siitä tykkää ja saa tyydytystä elämään! Ei vaan ole mun juttu :)

    mutkatonta.com

    <3 M-E

    1. Hyvin sanottu! Jokainen meikatkoon, jos siltä tuntuu ja oma ulkonäkö tai identiteetti saa siitä boostausta. Mäkin haluaisin päästä sille tasolle, että voisin luontevasti olla ilman meikkiä ja meikata sitten kun on kunnolla aikaa tai jokin erityinen tilaisuus. Nyt koen meikittömyyden epämukavana ja kyllä se hitusen elämää rajoittaa.

  6. Meikkaan lähes aina, kun lähden ulos ellei kyse ole aivan pikaisesta kauppareissusta tai lenkistä. Meikkini on kuitenkin aika kevyt, mutta silti se saa paremman fiiliksen. Minullakin on epäpuhdas iho, joka saa juuri sellainen sottuisen olon, jota sipaus meikkivoidetta parantaisi rutkasti. Haaveilen kuulaan heleästä ihosta, joka ei meikkiä kaipaisi :)

    1. Voisin myös antaa ihan todella paljon kauniista ihosta! Aivan erityisesti olisin arvostanut sitä nyt kesäaikaan, kun olisi mukava mennä mahdollisimman vähällä meikillä. Tasan ei käy onnen lahjat.

  7. Meikkaan todella harvoin, lähinnä silloin, kun lähden baariin, eli 2-3 kertaa vuodessa. Silti seuraan kosmetiikkablogeja ja ostelen meikkejä :D Viimeksi tänään. Osasyy meikkaamattomuuteen on työ, asun viikot autossa, eikä joka ilta pääse pesulle. Enkä myöskään halua töissä korostaa sitä seikkaa, että olen nainen, haluan vain olla työntekijä muiden työntekijöiden joukossa, saman arvoinen kuin muutkin ilman mitään erityiskohtelua.
    Joskus ajattelen, että voisi meikkailla kotona, kokeilla uusia tapoja ja tuotteita, mutta aina se vain jää jostain syystä.
    Mutta kynnet, ne ovat aina lakatut ja koristellut, siitä en tingi. Joka taas on ristiriidassa sen kanssa, etten halua korostaa sukupuoltani töissä. Noh, me naiset olemme joskus ristiriitaisia olentoja, minkäs sille voi :D

    1. Sulla on kyllä sellainen työ, ettei siinä juuri paljon paina onko meikkiä vai ei. Sentään kynnet on aina tiptop, eli jossain täytyy pitää kiinni naisellisuudesta:)

  8. Rohkea sinä! Itse en vie edes roskapussia ulos ilman meikkiä. Ei vaan pysty, koska muuten on niin alaston olo. Mielestäni meikkaaminen ja laittautuminen on myös toisten kunnioittamista. Enkä nyt tarkoita mitään meikkiövereitä vaan kevyt ehostus riittää.

    1. Aivan erityisesti tuo muiden huomioiminen korostuu esim. asiakaspalvelutyössä…vaikka mulla tuleekin aina itselläni ihan nuhjuinen olo tavaratalojen kosmetiikkaneuvojien joukossa, koska heillä on aina viimeisen päälle meikki ja olemus muutenkin:)

  9. Mä käyn kyllä lähikaupassa tai muussa vastaavassa paikassa ilman meikkiä, mutta en pidä siitä enkä todellakaan lähtisi vaikkapa keskustaan hengailemaan luonnontilassa. Toisaalta saan kyllä tarvittaessa itseni kuosiin vartissa enkä tarvitse luomivärejä, korostuksia ja muuta next level -meikkiä siihen että voisin olla rennosti ihmisten ilmoilla.
    Ilman meikkiä näytän sairaalta, koska kulmakarvoja ja ripsiä ei näy, iho on kirjava ja siihen kun vielä lisää räikeänväriset hiukset niin kontrasti on vain liian suuri. Jos mulla olisi tummat ripset ja kulmat, ei meikkaamiselle olis läheskään niin suurta henkistä tarvetta. Arkisin meikkaus sujuu rutiininomaisesti ja nopeasti, mutta viikonloppuisin se tuntuu jotenkin vaikealta suoritukselta (ehkä siksi että silloin haluaisi meikata pidemmän kaavan mukaan kun kerrankin on aikaa) ja sitten lähteminen venyy ja laittautuminen kestää, ja sekin ärsyttää. Tarkoitan siis sitä että jos tulee äkisti viikonloppuna idea jostakin tekemisestä, en voi vain hypätä ulkovaatteisiin ja lähteä, vaan tarvitsen aikaa laittautumiseen. Se on ärsyttävää ja isommassa porukassa vähän noloakin, kun tuntuu että muut on valmiita paljon nopeammin. Mutta kun en vain tunne oloani mukavaksi jos näytän ihan perseeltä :D mun äiti on aina ollut sellainen, että hän laittautuu aina valmiiksi välittömästi herättyään ja on sitten valmis lähtemään mihin tahansa lyhyellä varoitusajalla. Aina on meikkiä naamassa, vaikken juuri koskaan nää hänen meikkaavan. Nopeat käänteet vissiin. Pitäis ottaa sama taktiikka, mutta on vaan liian kivaa siemailla aamukahvia viikonloppuisin tunnin ajan ja sitten siirtyä sohvalle muhimaan toiseksi tunniksi…huoh. Meikittömiä kuvia en julkaise ikinä ja meikin kanssakin selfieiden otto on jotenkin tuskaa. Peilikuvassa näytän ihan normaalilta, kuvissa aivan kummalliselta. Kyllä on nykyaika vaikeaa…

    1. Mä olen myös tuntenut ihmisiä, jotka laittautuvat jotenkin ”ohimennen” ja ovat siksi aina valmiita lähtemään saman tien liikkeelle. En käsitä miten he sen tekevät:D Itsehän en todellakaan kuulu tähän joukkoon, ja sitten jos ollaan lähdössä jonnekin porukalla, niin musta tuntuu että mä olen aina se, jota saa odottaa. Hiton kuumottavaa!
      Meikkikuvien ottaminen onkin sitten ihan oma taiteenlajinsa. Jos aikuisopistossa järjestettäisiin joku meikkikuvien ottamiskurssi, ilmoittaisin meidät molemmat sinne:D En tajua, mihin kaikki meikki aina pyyhkiytyy kuvista…sen sijaan huokoset, joita ei muuten niin ehkä erottaisi, tuntuvat puolestaan korostuvan. Toivotonta!

  10. Mulla taas on päinvastoin. Jos mulla on meikkiä, koen oloni epävarmaksi ja jatkuvasti pitää olla tarkistamassa, ettei meikki oo levinny tai jotain muuta kamalaa. :D Siksi ripsiväri on ainut meikki, mitä käytän ja sitäki harvoin. Luulen, että tää on vaan tottumiskysymys. Varmasti iteki tottuisin meikin tuntuun kasvoillani, jos vaan laiskana viitsisin rueta käyttään sitä. Tai oikeastihan se on vaan kiinnostuksesta kiinni mulla. Mun silmiin näytät hyvältä niin ilman meikkiä kuin meikin kanssa. Niinku kaikki muutkin. Jos syvällisesti alkaa pohtimaan, ni ulkonäkökin on oikeastaan enemmän kiinni siitä, millanen ihminen oot sisimmässäs. Jos oot paska tyyppi, ni et sää näytä kovin hyvältä sun paskuuden tietävien tyyppien silmissä. Kauneudelta menee silloin hohto/terä, jos oot inhottava ihminen. Jos oot ihana tyyppi, ni susta tykkäävien silmissä näytät aina kivalta, tilanteessa ku tilanteessa. No, tulipa pitkä kommentti. Loppujen lopuksi, sanosin, että meikkaaminen ja meikkaamattomuus kannattaa tehä ainoastaan ittensä takia ja jos siitä on itelle iloa ja tuo mielihyvää.

    1. Rutiini auttaa paljon tuohon epävarmaan tunteeseen meikin leviämisestä. Toki esim. huulipunaa pitää tarkistaa, ettei sitä ole hampaiden välissä tms mutta hyvät pohjustajat pitävät silmämeikin siistinä ja luotan siihen:)
      Jos taas mietitään vähän syvällisemmin sitä, mitä meikin taakse kätkeytyy, niin monihan peittää sillä epävarmuuttaan, etenkin nuorempana – itsekin muistan näin tehneeni. Ja jos joku on tosi ikävä tyyppi, niin kyllä se tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, oli meikkiä tai ei.

  11. Mielenkiintoista pohdintaa!

    Mulle ei ole mikään ongelma lähteä vaikka shoppailemaan ilman meikkiä ja tukka ponnarilla. Kävin myös helteiden aikaan kaksi viikkoa töissä ilman meikkiä. Hieman saatan tuntea epävarmuutta, jos ihossa on isompia näppylöitä, mutta muuten nakunaama on ihan ok. Toki meikittömänä on eri tavalla nätti ja huoliteltu olo, siitä ei pääse mihinkään.

    Kuvat taas on mulle ihan eri juttu. En tahtoisi julkaista meikittömiä kuvia itsestäni, ellei niissä oikeasti sattuisi olemaan upea valo tai jotain mikä saa meikittömän naaman näyttämään kuvassakin hyvältä. Kuvat on juttu millä ilmaisen rakastamaani visuaalisuutta ja estetiikkaa, eikä niiden minusta tarvitse ollakaan arkisen rehellisiä. En minäkään tykkää liian muokatuista, filtteröidyistä ja epäluonnollisista kuvista, mutta tykkään kyllä itsekin katsoa mieluummin kuvia joissa valo ja sävyt on esimerkiksi muokattu imartelevammaksi. Liian täydellistä ei kuitenkaan tarvii olla, minkä vuoksi en enää jätä kuvia julkaisematta vaikka yhden finnin takia. Mutta ymmärrän myös jos se finni jotain toista siinä kuvassa häiritsee, pikkaisen kuitenkin minuakin ;)

    1. ”Kuvat on juttu millä ilmaisen rakastamaani visuaalisuutta ja estetiikkaa, eikä niiden minusta tarvitse ollakaan arkisen rehellisiä”

      Näin juuri! Pieni korjailu on ihan ok, vaikka juuri sen helottavan finnin osalta ja hyvä valaistus pelastaa taas muuten todella paljon. Mä en käynyt ”ihmisten ilmoilla” nyt lomallakaan ilman meikkiä, vaikka helteiden aikaan olisi ollut kaikkein ihaninta olla ihan ilman meikkiä, eikä mikään oikein tahtonut edes kestää kasvoilla kun hiki vaan virtasi.
      Luin juuri tänään Miia Ezenin päättäneen jatkossa julkaista vain käsittelemättömiä kuvia, mistä nosta todella isosti hattua hänelle. Ehkä muitakin lähtee samaan kelkkaan ja pääsemme pikku hiljaa eroon instagramin puhkifiltteröidystä ja epäaidoista kuvista:)

  12. Tunnistan hyvin ajatuksiasi ja koen aika paljon samoin. Kotokylillä voin käydä asioilla ilman meikkiä mutta isommalle kirkolle en mielelläni lähde ilman naaman silotusta. Mä koen meikkaamisen vähän samoin kuin muunkin siistiytymisen. En myöskään lähde likaisissa tai rikkinäisissä vaatteissa tai pahalta haisten ihmisten ilmoille. Koen meikkaamisen vähän samoin. Siinä kun vaihdan kotilökärit johonkin siistimpään, niin vaihdan myös kotinaaman ulkoilunaamaan. :D Ja en tarkoita, että ihmiset jotka meikkaa, olisivat jotenkin epäsiistejä vaan itsellä meikkaaminen kuuluu ajatuksissa samaan kategoriaan muun siistimisen kanssa.

    Täytyy sanoa, että nuorempana uloslähtö ilman meikkiä tai vähemmällä meikillä oli helpompaa. Mitä enemmän ikää alkaa tulla, sitä tummemmiksi silmänaluset röpsähtävät, iho alkaa näyttää epätasaiselta ja kumman väriseltä. Sisältä en kuitenkaan koe olevani yhtään vanhempi ja ehkä sekin vaikuttaa siihen, että haluan meikillä näyttää enemmän siltä miltä minusta myös tuntuu.

    Meikkaus on myös minulle omaa aikaa aamulla, kun muu perhe vielä nukkuu. Siinä saan keskittyä hetken ihan vain itseeni ja miettiä vaikka monta minuuttia luomiväriyhdistelmiä, jos siltä sattuu tuntumaan. :) Enkä koe silti meikkaamista pakkona tai rasitteena. Näytän mielestäni ihan ihmiseltä niin meikillä kuin ilmankin mutta satun olemaan kiinnostunut kosmetiikasta ja koen purkkien kanssa näpertelyn kivana ja rentouttavana. Työssäni kohtaan asiakkaita joskus yllättäenkin ja tykkään olla ”valmistautunut” menoon kuin menoon työpäivän aikana. Valmistautumiseen minulla kuuluu vaatteiden lisäksi se yleisilme hiuksineen ja naamoineen. Toivottavasti ihan vielä ei useampaa naamaa ilmestyisi…toinen leuka jo tekee tuloaan… :D

    1. Olin juuri tänään eräässä pr-tilaisuudessa ja istahdin siellä meikkaajan penkkiin. Mulla oli kasvoilla aamulla sutimani meikki ja siinä hyvässä valossa järkytyin, että onko mulla todellakin noin mustat silmänaluset! Peilistä tuijotti pandakarhu enkä edes tajunnut näyttäväni siltä. Kyllä ei nuorena ollut tällaisia ongelmia:D

      Laittautuminen ulkoisesti tuo mielestäni itsevarmuutta ja on tärkeää siinä, missä muukin tapaamiseen liittyvä valmistelu. Eihän kukaan mene kylmiltään esim. pitämään jotakin presentaatiota. Olo on taatusti mukavampi, kun tietää mistä puhuu ja jos vielä ulkoasukin on huoliteltu, niin on helpompi olla esillä ja huomion kohteena.
      Nuorena tyttönä hain ehkä enemmän muiden huomiota meikillä ja hiuksilla, nyt se on osa omaa identiteettiä ja tosiaan tapa sekä kivaa puuhastelua. Meikkituotteilla saa aika pienellä panostuksella oloa fressimmäksi ja mukavammaksi:)

  13. Hyvä kirjoitus ja kuvat. Ihailen aina muiden onnistuneita naamakuvia. Olen myös nelikymppinen enkä pysty ottaan edes selfietä naamastani, enkä ole ikinä julkassu kuvaa itsestäni missään, facen profiilissakaan ei ole naamakuvaa. Jos pitää jollekkin laittaa vaikka päällä olevasta vaatteesta kuva niin rajaan naaman pois. Hassua sinällään koska kyllähän mun tuntevat tietää minkä näköinen olen. Itsetunto on vissiin niin huono ja kasvonpiirteeni ei ole kauniit, en koe että niissä olis mitään kuvattavaa/näytettävää. Jos nyt pitäis musta kaivaa vaikka muistotilaisuuteen joku hyvä kuva niin sellasta ei löydy :/ Meikkaan kevyesti, ruokakaupassa voin käydä ilman meikkiä. Rumaa naamaa yritän kompensoida näteillä kynsillä ja vaatteilla :D

    1. Tulin vähän surulliseksi luettuani kommenttisi. Kenenkään ei pitäisi tuntea itseään rumaksi tai epäviehättäväksi, vaan jokainen on kaunis <3 Mä haluaisin sanoa tosi paljon kaikkea kannustavaa ja rohkaisevaa, mutta itsestähän se lopulta on kiinni, eikä siitä mitä muut sanovat. En tarkoita, että kaikkien pitäisi laittaa kuvia esille, sehän ei ole mitenkään välttämätöntä, mutta toivoisin, että kukaan ei jättäisi sitä tekemättä siksi, ettei ole tyytyväinen ulkonäköönsä.

  14. Mä yleensä meikkaan ainakin jonkin verran.. jopa sinne lenkille saatan peittää näpyn tms.
    Mutta kikkelis kokkelis.. Minulla on silmälasit ja jouduin viime viikolla pitämään niitä päässä. Yleensä siis piilarit. Mulla on ollut silmälasit jo 28 vuotta ja inhoan ulkonäköäni niissä. Huono näkö =paksut linssit= hiirenpaskan kokoiset silmät.
    No siis viime viikko meni ihmismassoja pakoillessa:D, lenkitin koirankin metsissä ja pelloilla, että en törmää keneenkään.
    Jäin miettimään.. ihme juttu. Mikä mua vaivaa.. aikuinen ihminen.. höpö höpö.. ;).. Silmälasit päässä jostain syystä itsevarmuus katoaa täysin. Vaikka ei minua koskaan ole esim. Kiusattu silmälasienkaan takia.
    Olen siis vaa jotenki hölmö.
    Mutta tärkein kysymys.. Minkä merkkinen känny sun kaverilla on:D??

    1. Kaverilla oli silloin joku Samsungin puhelin, jossa on ilmeisesti tosiaan joku beauty-asetus ihan vakiona:D
      Hänellä on muuten myös silmälasit, mutta en ole koskaan nähnyt hänen käyttävän niitä, vaan aina piilareita. Olen ymmärtänyt, että hänkin kokee sen vähän epämukavaksi, eli teitä on kyllä muitakin. Mulla on ollut silmälasit 4-vuotiaasta, joten niihin on kyllä tottunut jo tässä vaiheessa:D

  15. Samaistun hyvin pitkälti kirjoitukseesi, joka voisi milteipä olla omasta kynästäni.

    Mä olen niitä ihmisiä, joilla aamulla herätessä tukka on rasvoittunut ja pystyssä, silmien alla violetit rinkulat, tyynyn jälki poskessa ja rähmät silmissä eli mun on kerrassaan pakko tehdä jotain ennenkuin lähden ihmisten ilmoille. Pieni kateus on toki niitä kohtaan jotka nousevat freesinä ja ovat samantien valmiita ulos, mutta toisaalta olen jo tottunut siihen että en kuulu heihin. Meikkaamisen suhteen haluan tasoitella ihon väriä ja se riittää siihen että voin käydä missä tahansa ilman että täytyy olla epävarma habituksestani. Perusmeikkiin kyllä kuuluu kasvojen ihon lisäksi toki vähän poskiväriä, kulmia ja ripsiä, mutta niitä sitten sen mukaan paljonko on aikaa käytettävissä ja mihin on menossa… Hiuksille en osaa tehdä mitään näyttäviä kiinnityksiä, ne joko lepattavat auki tai sitten useammin vain ovat ponnarilla.

    Mä en nykyään julkaise itsestäni kovin paljon kuvia julkisesti, joten ei ole tullut niin paljon mietittyä päivitettyjä oman naaman julkaisukriteerejä. Lähtökohtaisesti suhtaudun avoimin kuvanmuokkaukseen ja filttereihin, mutta tietysti riippuu missä merkeissä kuvaa julkaisee ja mitä niillä haluaa kertoa. Iloisia tunnelmia välittävässä henkilökuvassa niillä ei ole merkitystä, jos ne jotakuta miellyttävät. Mutta taas blogeissa, joissa esitellään kasvovoiteita ja kuvat pyrkivät viestittämään miten rasva imeytyy ihoon, toivoisi nähtävän melko realistisen kuvan tilanteesta, jos postausta lukee sillä mielellä että voisiko voide sopia itsellekin.

    Mä oon tilannut itselleni sellaisia valokuvakirjoja lähivuosina ja miettinyt niitä tehdessä myös kuvankäsittelyä. Eräissä lomakuvissa mulla oli jättiläisfinni otsassa, ja retusoin sen piiloon kuvakirjaa varten. En tiedä onko sen jonkun mielestä vääryyttä, mutta mä haluan sen kuvakirjan myötä muistella kivoja hetkiä ja matkoja, enkä todellakaan finniä joka pomppaa ensimmäisenä silmään. :D

    1. Meikkikuvissa minäkin toivon realistisuutta, enkä haluaisi, että kuvia kaunistellaan kuvankäsittelyllä. Kun katsoo jotain naistenlehden mainoskuvaa vaikka meikkivoiteesta, niin siinä on viuhunut PhotoShop hyvinkin paljon, enkä edes kuvittele saavani ko. tuotteella samanlaista ihoa. Se ärsyttää. Blogeissa ainakin täällä Suomessa ollaan ilmeisesti varsin rehellisiä kuvissa.
      Olisin taatusti itsekin retusoinut finnin pois kirjaa varten! Olisi aika penseää aina kuvia katsellessa muistella, että muuten kiva matka, mutta finni pilasi sen ainakin kuvien osalta:D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *