Kun eksyin Citycenterin kauppakeskuksessa

Raflaavat blogitekstit otsikoidaan aina ”KUN sairastuin masennukseen/laihdutin 40kg/löysin suunnan elämälleni/aloitin xxx-ruokavalion” …etc
En ole sairastunut, laihtunut ja elämäni suuntakin on vielä vähän hakusessa, mutta koska mä olen aiemminkin kirjoitellut näistä kohdalleni osuneista arjen pikku haasteista, niin jaan teille taas hassunhauskan sattumuksen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Citycenterin kauppakeskus sijaitsee Makkaratalonakin tunnetussa rakennuskompleksissa ihan Helsingin ydinkeskustassa, Rautatieasemaa vastapäätä.

Olin menossa afterworkeille parin mafialeidin kanssa ja mulla oli sen verran aikaa, että pyörähdin muutamien kosmetiikan alelaarien äärellä (en ostanut mitään) ja lopulta kirjakaupassa. Aikani siellä kierreltyäni halajin kauppakeskuksen ylempiin kerroksiin ja koska liikkeessä oli hissi, oletin tietenkin, että sillä onnistuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hissien ongelma on usein se, että et tiedä, missä kerroksessa olet. Niin oli tässäkin hississä, mikä on huonoa suunnittelua. Olen muutenkin vakuuttunut siitä, että kaikki hissit eivät vain kulje kohtisuoraan ylös ja alas, vaan tekevät mutkia ja käyvät ehkä toisissa ulottuvuuksissakin.

Koska en tiennyt sijaintiani, painoin jotakin nappulaa, sillä osa kerroksista oli lukittu ja arvelin, että kyllä mä johonkin tästä päädyn. Mikä tässä nyt voisi mennä pieleen?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hissi pysähtyi, astuin ulos ja huomasin olevani jossain käytävässä. No, siitä reippaasti ovelle, ovesta ulos, toisestakin ovesta ulos ja siinä vaiheessa aloin vähän aavistella, että oon kyllä väärässä kerroksessa. Menin vielä yhdestä ovesta ja päädyin portaikkoon jotka kiipesin summamutikassa ylöspäin. Taas lisää ovia ja käytäviä. Osa lukossa, joten menin avoimista vain päätyäkseni taas käytävään, jossa oli uusia ovia ja uusia portaita. Harpoin pari kerrosta ylöspäin ja tässä vaiheessa mua alkoi huolestuttaa sen verran, että tarkistin paljonko mulla on juomavettä laukussani olevassa pullossa ja onhan puhelimessa kenttää ja akkua jäljellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos onnettoman suuntavaistoni olin aivan sekaisin ilmansuunnista ja kerroksista. Missään ei näkynyt yhtään ihmistä, ei ovea ulos, opasteita, kerrosnumeroita. Muistelin, montako päivää ihmisen pitää olla hukassa ennen kuin hänestä voi tehdä katoamisilmoituksen.

Lopulta tuntikausien (siltä se tuntui, todellisuudessa olin siellä max vartin) harhailun jälkeen kohtaan yhden hissin ovella paikallista väestöä edustavan miehen ja puuskahdan tosi helpottuneena, että ”mun ei varmaan pitäis olla täällä, voitko neuvoa miten pääsen pois?”

Mies oli ihmeissään, miten olin päässyt sinne missä olin ja mä todellakin jaoin tämän tunteen hänen kanssaan.
Hän saattoi mut hissillä KULKUKORTTIA käyttäen takaisin kauppakeskuksen puolelle. Miten ylipäätään on mahdollista päätyä ilman kulkulupaa ajelemaan hissillä joihinkin random-kerroksiin joihin mulla ei ole mitään asiaa?


Tarinalla on onnellinen loppu: pääsin viinilasin ääreen hypistelemään kosmetiikkaa. Silloin sitä on ihminen miltei onnellisimmillaan, etenkin moisten koettelemusten jälkeen.

Varokaa hissejä. Sitäpaitsi portaiden käyttö on terveellisempääkin.

Turvallista viikonloppua!


Kynsillä Picture Polish Autumn ja Essence On Air!
Leimaus China Glaze 2030 & BPL 026

Voi olla, että olen joskus jo postannut tämän lakkauksen, mutta jos näin on niin olkaa kuin ette muistaisikaan.

26 thoughts on “Kun eksyin Citycenterin kauppakeskuksessa

  1. Mä olen onnistunut joskus lapsena laskemaan hissillä alimmaisessa kerroksessa liian alas oviaukosta, ettei ovi voi aueta mitenkään. Eihän siihen aikaan ollut kännyköitä ja rakennus oli muutenkin ilta-aikaan tyhjä. Onneksi kuitenkin oma pappa oli talkkarina rakennuksessa ja lähti sitten lopulta etsimään meitä (oltiin siis serkun kanssa) ja kyllä meidät sitten tovin päästä löydettiinkin. Olihan se kyllä vähän pelottava kokemus, enkä kyllä pidä hisseistä vieläkään. Mutta kynsistä ja meikeistä pidän! :D

    1. Apua. Mä olisin varmasti saanut paniikkikohtauksen…hissi on vielä pieni ja suljettu tila. Se varmaan auttoi, että et ollut yksin. Ja että olit lapsi, aikuisena toi olis ehkä vielä pelottavampaa:o

  2. Hahhah, mahtava tarina:D Hirveätä joutua tietämättään kulkukortillisten sektorille, mutta onneksi ei esim. hissi jumittanut tai sulkenut sinua tyystin sisäänsä. CityCenterissä en ole eksynyt, kun en ole ylemmissä kerroksissa edes käynyt, mutta Kampin keskuksessa sen sijaan olen ollut toisinaan hukassa. Kerran etsin pääpyörällä vessaa, joita (prkl) ei ole yhtään liikaa. Ovat hajasijoittaneet kivasti piiloon nämä erittäin tarpeelliset mukavuuslaitokset;) Ja muutenkin se rullaportaiden epäloogisuus ja ”yhdet portaat huvin vuoksi ei minnekään” -meininki karkottaa minut ko. paikasta.

    1. Kampin rullaportaissa mäkään en osaa kulkea, niissä on ihan joku oma logiikka. Vähän sama kuin Sokoksella, sielläkin saa aina ihmetellä, että miten tästä kerroksesta nyt pääsee pois.

  3. Mä oon astellut ettei kellään ole yhtä surkeaa suuntavaistoa kun mulla mutta enää en ole niin varma :D Mä kun ajan autollakin johonkin outoon paikkaan jossa en ole käynyt ennen ja yritän suunnistaa takaisin samaa reittiä niin ei tule mitään. Tuntuu kun en olisi moisia nurkkia nähnyt milloinkaan ja joku on käynyt heittämässä mut ihan johonkin muualle. Oikeesti olen ihan hukassa. Sisko taas löytää vaikka silmät sidottuna joka paikasta, vääryys!

    1. Mun ehkä on vähän helpompi suunnistaa autolla kuin kävellen, tosin olen onnistunut autollakin eksymään esim. Imatran kokoisessa kaupungissa navigaattorista huolimatta. Että jooh….

  4. Ei ole todellista, siis mitä!! :D Huh huh että pääsit pois, aattele kun olis ollu vaikka sulkemisaika käsillä ja kaikki henkilökunta olis jo lähdössä kotia kohti etkä pääsiskään sieltä enää ilman kulkulupia ulos?? Siis aivan käsittämätöntä! :D

    Ja hei, kynnet on niin ihanat että mä kyllä muistan nähneeni ne aiemminkin – sori! Mutta kyllä ne on kahdesti kehumisen arvoiset, niin ihanan pehmoinen, syksyinen kokonaisuus että kelpaakin tuijotella ♥♥

    1. Apua. Ikinä en kyllä enää mene hissiin siellä, opin kerrasta kantapään kautta!
      Mä käytin oikein aikaa etsiessäni blogista tätä lakkausta, enkä löytänyt, mutta mulla oli vahva mielikuva siitä että olisin kuitenkin postannut nämä. No, sattuuhan sitä:D

  5. Voi ei, kamalaa eksyä johonkin ihan ei kauppakeskustiloihin yhtäkkiä. Meillä on töissä semmoinen hissi, jota en voi suositella kenellekään, se on hiukan epäluotettava nimittäin ja jumittaa usien kerrosten väliin. Tavaraa kuljettaessa sitä kyllä joutuu käyttämään. Mutta onneksi se on lasiseinäinen ja työkaverit kyllä pian huomaa, jos sinne on joku jumittanut. ..ja käyvät vilkuttelemassa lasin takana portaikossa niin ei tuu olo yksinäiseksi.

    1. Varmaan tosi kiva jäädä jumiin tohon hissiin jos työkaverit vielä ”auttaa” vilkuttelemalla lasin takaa:D
      Mun pahin hissipelko koskee Helsingin vanhojen talojen veräjähissejä. Välttelen niitä niin pitkälle kuin mahdollista, musta niissä ovissa vaan on jotain todella pelottavaa.

  6. Kertoo kyllä omaa kieltään tuo Myyn kommentti, ihan ku me oltais muka USEITA KERTOJA kämmäilty yhdessä…krhm… :DD

    Se mun stockan hissikokemus jätti kyllä sellaset traumat, että valitsen mielelläni portaat nykyään. Opaskoira ois kans kiva juttu.

  7. Tää olis niin voinu tapahtua mulle :D Menin alkuvuodesta ekan kerran vuosiin kotikylän terkkariin, joka siis ei ole mikään valtavan suuri laitos. Sinne oli tullut automaatti-ilmoittautumislaite sitten viime näkemän ja sehän minua opasti, että lääkäri ottaa vastaan huoneessa sejase, 2. kerroksessa. Ilmoittautuminen on katutasossa, joten suuntasin läheiseen portaikkoon ja teputin pari porrasväliä ylemmäs. Mitään kerrosnumeroita saati muita opasteita en nähnyt, mutta menin ovesta siihen kerrokseen, joka mun laskujen mukaan oli toinen. Huomasin päätyneeni sairaalakaavuissa hiihtelevien vanhusten keskelle ja kun yritin selvittää missä olen, niin seuraavana olinkin jo sairaalakeittiössä. Portaikkoon johtava ovi oli tästä suunnasta lukossa. Kun viimein löysin hoitajan ja kysyin että missähän se mun kakkoskerroksen aikavaraus on, niin ilmeni, että 2. kerros onkin (luonnollisesti) se katutaso, josta tulin sisään. Ehdin silti vielä ajoissa oikeaan kerrokseen vastaanotolle :D

    1. Hahaha, ihanaa, että on kohtalotovereita. Mä kyllä repesin tuon keittiön kohdalla:D En voi olla miettimättä, että miten vanhukset tai heikkokuntoiset löytää sinne lääkärin luo jos se on noin monen mutkan takana. Jo automaatti-ilmoittautuminen kuulostaa haastavalta:o

      1. Hauskintahan tässä oli se, että se nimenomaan ei olis ollut mutkan takana, jos vaan olis tajunnut, että 2. kerros on se katutason sisääntulokerros ja lääkäreiden huoneet vähän matkaa siitä automaatista eteenpäin! Mutta millä logiikalla katutaso on 2. kerros, sitä en tiedä. Olisko rakennuksen takana rinteessä joku puolikerros (sielläkin on kai jotain toimintoja, jotka ei mulle kuulu) ja sitten vielä kellari, mutta miksi katutaso ei ole 0 tai 1 ja maanalaiset sitten 0 tai -1 jne., niinku normaaleissa paikoissa.

        Automaatille pitää näyttää Kela-kortin viivakoodia (Terveystalossa sama systeemi) ja sitten kuitata yhteystietonsa oikeiksi, minkä jälkeen pömpeli kertoo kenelle ja missä huoneessa aika on, mutta joku huononäköinen joka ei näe lukea ohjeita eikä oo koskaan tyrkkinyt mitään korttia tollasiin tai jolla kädet vispaa niin ettei osu siihen lukusäteeseen, voi olla hivenen hukassa. On siinä lähellä joku infokoppikin, kai ne sitten auttaa…

        1. Mä tykkään itsepalvelujutuista, käytän kaupassakin miltei pelkästään itsepalvelukassoja jos niitä on tarjolla. Mutta siinä ei ole kyllä mitään logiikkaa, että sisään tullaan toisesta kerroksesta, etenkin jos käyttää jotain pääovea:o :D Täytyy toivoa, että heikkonäköiset tai muuten apua kaipaavat myös saavat apua tarvitessaan. Mua pelottaa jo nyt, millasta on sit kun ite kasikymppisenä tyrkin rollaattorilla terveysasemalle…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *