Hevii settii salmiakkifaneille

Voi pojat, olen taas koukussa.

Onneksi tässä ei ole kyse ei ole mistään laittomasta päihteestä vaan salmiakista. Sain taannoin Karkkikauppa Sweetheartissa poiketessani maistaa tätä islantilaista Lakkris-djöflar –salmiakkia, joka ei ole mitään pikkulasten lauantaimässyä. Tarkkasilmäinen liikkeenharjoittaja varmasti näki mussa potentiaalisen koukuttujan, ja kertoi, että meitä on kuulemma muitakin. Olisipa mahtavaa joskus tavata joku muukin kohtalotoveri samaa laaria kaivelemassa. Nahkean pinnan vuoksi näiden pussittamiseen näet kuluu jonkin verran aikaa, mutta liikkeessä asiointiin kuuluu rupattelu, ja mikäpä ihmisiä yhdistäisi paremmin kuin karkki. Puhuttavaa siis riittää.

Postattuani kuvan suolaisista pökäleistä Facebookiin eräs kaveri totesi, että kitalaki menee karrelle pelkästä kattomisesta. Oli oikeassa. Namujen päällä on todella kirpeänvoimakas suolakerros, jonka alla on suolainen lakritsi ja lakun sisällä miedompi ja makeampi täyte. Alku on tässä se tajunnanräjäyttävä osuus, sitten helpottaa. Jos tiedätte apinanraivot (Djungelvrål), niin tässä ollaan saman asian äärellä potenssiin 10.

Mä olen ihan penskasta asti ollut salmiakin ja ylipäätään suolaisten karkkien ystävä. Olisi mun elämäni onnellisin päivä, jos alkuperäiset isot merkkarit tuotaisiin takaisin – eli juuri ne sinkkulevyn kokoiset lämiskät, jotka aikanaan juuttuivat pikkulasten nieluun. Kävin ostamassa niitä Virvoke-Grillistä, joka oli kotikylän juottola ja jonka sisällä oli niin läpitunkematon tupakansavu, ettei eteensä nähnyt. Onneksi opin nopeasti reitin ovelta tiskille henkeä pidätellen ja veikkaan, että noiden kymmenen pennin namien namien nikotiinipitoisuus oli kevytsavukkeiden luokkaa. Myöhemmin kirkolle avattiin R-kioski ja herkkuja sai valita kappalehinnoin nenä kiinni lasissa raikkaasta ulkoilmasta käsin. Lapsuusmuistot <3

Siinä määrin stydiä tavaraa nämä namuset ovat, että olen päätynyt paloittelemaan yhden lakun aina neljään osaan, sillä kokonainen on kerralla liikaa. Pieninä paloina nautiskellen voi ajelehtia eestaas suolaisen ja makeankirpeän makumaailman välillä.
Ja vaikka ei haluaisikaan kiduttaa itseään ihanasti salmiakilla, Helsingin Uudenmaankadulla sijaitseva liike on vierailun arvoinen kohde ja hivelee makuhermojen lisäksi visuaalistakin silmää. Lisään vielä, että vaikka verkkokauppaa ei ole, liikkeestä voi tilata sähköpostin tai fb-viestin välityksellä tuotteita.

Mites teidän karkkimieltymykset? Uppoaisko tämmönen supervahva salmiakki?

21 thoughts on “Hevii settii salmiakkifaneille

  1. Mä oon enemmän hedelmäkarkki tyttöjä mutta pakko kommentoida tuohon nostalgiseen irtokarkkiostamiseen…
    Just lasin läpi piti tiirata pikkuruisen kioskin valikoimaa et noita yks , noita kaks ; paljonkos siinä nyt on ? Jotenkin se oli niin juhlallista valita näin. Ei tunnu samalta ottaa itse kauhalla marketeista nykyään.
    Onneks meillä on tämä(kin) elämys koettuna , nykynuoriso ei tiedä tästä(kään) mitään.

    1. Olen jälkeenpäin miettinyt, että miten ihmeessä ne kiskantädit on pysyneet kärryillä siitä, mitä pussi lopulta maksaa:o Ja totta, että marketin laareista kauhomisessa ei ole yhtään sitä samaa elämystä. Tavallaan tosi suloinen lapsuusmuisto tämäkin <3

  2. Uppoaisi! Mä olen niitä, jotka tykkää salmiakista ja suklaasta (ei kyllä ikinä yhdessä!), enkä ollenkaan esimerkiksi hedelmäkarkeista. Lakritsi ei myöskään lukeudu mun lemppareihin, salmiakkia sen olla pitää. :D

    1. Tykkään Fazerin salmiakkisuklaasta, mutta siinä on ongelmana levyn pieni koko, koska se menee mulla yhdeltä istumalta:D Lakusta, siis siitä perinteisestä ja tavallisesta en tykkää yhtään eikä mun vatsakaan. Mäkään en kauheasti välitä hedelmäkarkeista, joskus ihan satunnaisesti saatan jonkun napata:)

  3. Kylläpä alkoi kuola erittymään heti kun vain näkikin nämä karkit! Salmiakki ja lakritsi on parasta! Muutamia vuosia sitten yksi mieshenkilö ihmetteli, että miten tytöt/naiset tykkää lakuista ja salmiakista ja mä taas ihmettelen, että miten niin ei tykkäisi?

    1. Mitä ihmettä? Mäkin olen tosiaan aina tykännyt salmiakista ja mieluummin suolaisesta kuin makeasta, siis ihan kaikessa:) Mutakakut ja muut jää multa syömättä:D

  4. Vesi herahti kielelle niin että joutui ihan ryystämään :D Salmiakki! <3 Irttaripussiin päätyy aina suklaata, salmiakkia, lakua ja pieni hyppysellinen hedelmäkarkkeja. Lapsena oli niin parasta maalaiskylän pikkukioskilta karkkien ostaminen "noita 50 pennillä, noita markalla..", kiskan pitäjä saattoi olla lauantaisin illalla saunassa jolloin sai vähän aikaa odotella tai piti rimpauttaa puhelimella jolloin tuli kylpytakki päällä myymään (nää lapsuusmuistot on ihan priceless) :D <3

    1. Voi ei miten ihana muisto <3 Kyllä vaan ennen oli ainakin jotkut asiat paremmin, koska eihän tuollaista enää tapahdu missään. Tai no, en tiedä pikkukylistä mutta ei kaupungissa ainakaan. Jos kauppa menee kiinni niin vartija viimeistään heittää pihalle:D

  5. Suosittelen kurkkaamaan myös rakkaussalmiakit, valmistaja on Namitupa ja kyseinen karamelli on voittanut vuoden 2017 Salmiakki Finlandian. En tiedä mistä näitä siellä päin saa, mutta mie bongasin näitä Matkahuollosta (:D) ja vilahtivat myös Punnitse & Säästä liikkeessä myös.

    Neljäs pussi jo tassuissa odottamassa :D

    1. Mä olen lukenut näistä! Täällä harmillisesti vähän heikosti saatavilla mutta tiedän ainakin yhden paikan, joka niitä myy. Sinne pitäisi tosin erikseen lähteä mutta ehkäpä se olisi sen arvoista:)

  6. Ei kyllä ihan näin hc-kama ole mua varten, mutta rakastan yli kaiken kirpeitä hedelmäkarkkeja, ne Fazerin kirpeät ananasviipaleet on niin nam, samoin sellaiset vadelma-lakritsakiekot. Ja ne Lauantaipussin mustat autot, voi pojat kun alkoi ihan sylki valua karkin ajattelusta :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *