Sunnuntailiite: kummallisia faktoja minusta

Aika moni mun neurooseista liittyy pyykkeihin ja vaatteisiin. Mä en pysty laittamaan päälleni mitään ihoa vasten tulevaa, joka on ollut käytössä edellisenä päivänä. Jos esimerkiksi käyn illalla saunassa, ja puen sen jälkeen päälle puhtaan T-paidan ja pikkarit, en voi käyttää niitä seuraavana aamuna vaan mun on otettava kaapista uudet. Farkut on tähän poikkeus, niitä voin käyttää pari päivää. Samoin joku neule, jos sen alla on toppi tms. Arvaatte varmaan, että meillä tulee aika paljon pyykkiä.
Yksi inhottavimpia hajuja mitä tiedän onkin likaisten, ummehtuneiden vaatteiden haju. Aika usein jossain suljetussa tilassa, esim. bussissa huomaa, että joku pukenut päälleen jotain pitkään kaapissa seissyttä tai pitänyt samaa vaatetta liian kauan.

Saan jotain omituista tyydytystä siitä, että mahdollisimman suuri osa mun vaatteista on puhtaina kaapeissa. Musta on ihanaa, että voin valita ihan mitä vaan päälleni, koska ei tarvi surkutella, että joku vaate on likaisena pyykissä. Ihan sama, vaikka käyttäisin vaatetta vaikka kerran kahdessa viikossa tai harvemmin, en vaan kestä ajatusta siitä, että se on pyykkikorissa enkä voi valita sitä.
Musta on kyllä kivaa pestä pyykkiä ja rakastan puhtaan pyykin tuoksua. Ellei lakanoiden vaihtaminen olisi niin ankeaa, vaihtaisin varmaan nekin pari kertaa viikossa. Pyyhkeitä vaihdan myös tosi usein.

Mun pitää aina tehdä parillinen määrä voileipiä, karjalanpiirakoita jne. Jos kaksi on liian vähän mutta neljä on liikaa, en pysty tekemään kerralla kolmea, vaan teen ensin kaksi ja syötyäni ne teen yhden lisää.

Kaupassa ostan taas mieluiten parittoman määrän asioita. Viisi tomaattia, 11 perunaa (kyllä, lasken nekin), kolme omenaa jne. Mä myös aina katson, paljon punnittavat tuotteet painavat ja musta on suunnattoman mahtavaa, jos onnistun ottamaan sattumalta tasan kilon jotakin. Jos ostan valmiiksi pakattua lihaa, valitsen mieluummin paistin, joka painaa 868g kuin 869g. Tykkään symmetriasta myös luvuissa.

Muutenkin symmetria on mulle tärkeää. En kestä tällaisia tilanteita


Sen sijaan tämä riemastuttaa mua suuresti:

Kotona oion koko ajan mattoja ja kaikkea vinoon mennyttä.

Mua kiinnostaa suunnattoman paljon kaikenlaiset onnettomuudet, katastrofit ja rikokset. Haaveilin poliisin ammatista, joka ei valitettavasti toteutunut. Luen aina suurella mielenkiinnolla kaikki epämiellyttävät yksityiskohdat ja mitä tarkemmin asioita on kuvailtu, sen kiehtovampaa se on. Rikosdekkarit onkin lempikirjojani.

Mulla on trypofobia eli reikäkammo.
Saatte itse googlata, en aio liittää tänne kuvia, koska niiden katselemisesta tulee kuvottava olo ja ihoa alkaa kutittaa. Mua inhottaa esim. granaattiomenat, koska niiden sisällä on reikiä ja semmosia….rykelmiä. Hyi!

Kun katson ihmisten meri- tai järviaiheisia kuvia tarkistan aina ensimmäisenä, onko horisontti suorassa. Jos ei, kuva lakkaa kiinnostamasta saman tien. Jos joku laittaa esim. autosta otetun kuvan jossa näkyy ohi vilahtava maisema, mun pitää aina mielessäni arvuutella, mistä se on otettu jos kuvateksti ei sitä kerro. Muuten musta tuntuu, että katson aina muiden kuvissa kaikkea kuvattavan kohteen ympärillä tapahtuvaa, enkä niinkään sitä, mitä kuvaaja on halunnut ikuistaa.

Jos katson elokuvaa tai sarjaa ja jossain tilassa näkyy kello, mun pitää aina kyylätä toimiiko kello kronologisesti.


Mua naurattaa ihan ylivoimaisesti eniten arjen tilannekomiikka ja pienet kömmähdykset. Suurin osa ihmisistä ei välttämättä edes huomaa näitä juttuja tai näe niissä mitään hauskaa, mutta mä nauroin koko matkan kotiin alla olevan kuvan tilannetta lähikaupassa.

Jos olen yksin kaupungilla ja näen jonkun tutun tai puolitutun, saatan piiloutua jonnekin, ettei se huomaisi mua. En tiedä, miksi musta on vaivaannuttavaa törmätä sattumalta ihmisiin. Kai mua pelottaa, että se alkaa PUHUA MULLE ja joudun olemaan sosiaalinen tilanteessa, johon se ei kuulu. Ennalta sovitut tapaamiset, joihin voi varautua on mun juttu. Tää on tosi outoa, tiedän.
Yleensä kuljen kyllä silleen laput silmillä, ettei kuule tai näe mitään ja sitten jälkikäteen joku kertoo nähneensä mut jossain ja jopa moikanneensa, mutta en huomannut. Ihmiset, en tee sitä tahallani.

Tämä postaus syntyi Kissiksen innoittamana. Käykäähän lukemassa mafiasiskon kertomia kiinnostavia faktajuttuja :)

Sunnuntailiite: köyhällä kävi tuuri

Olettekos koskaan osallistuneet Instagramissa ”jaa kuva hashtagilla sejase jaadajaada”-kilpailuun varmoina siitä, että joku muu sen aina voittaa mutta kokeillaan nyt kuitenkin? Jep, mä ainakin olen lukuisia kertoja. Samalla periaatteella laitoin jakoon myös Glam Polishin It’s Only A Dream Alice Collection-arvontakuvan, jossa palkintona oli viisi vapaavalintaista lakkaa ko. kokoelmasta.

Olin jo unohtanut koko jutun ja eräänä iltana kirjauduin tylsistyneenä Instaan ja mitä ihmettä? Mut oli tägätty Glam Polishin kuvaan ja jakamani kuvan alle oli tullut myös muutama onnittelu: olin oikeasti voittanut kyseisen kilpailun! Kuvan jakoja oli satoja ympäri maailmaa, joten voittomahdollisuudet ei olleet kovin suuret. Onnea oli matkassa siinäkin mielessä, että mulla saattaa mennä monta päivää, etten edes avaa koko Instaa ja voittajalla oli vain 48 tuntia aikaa ilmoittautua sähköpostilla Glam Polishille. Olisi saattanut ohuesti harmittaa, jos en olisi huomannut voittoa ajoissa!

Sain siis valita viisi lakkaa ja valinta oli tosi helppo, koska noin puolet kokoelmasta oli yksivärisiä ja toinen puoli erivärisillä glittereillä ryyditettyjä. Koko kokoelman lakat voit kurkata täältä. Paketti tuli luokseni viikossa eli tosi nopsaan.

No, tämän pitkän alustuksen jälkeen pääsen asiaan eli siihen, miltä valitsemani lakat näyttävät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vasemmalta lukien: I Really Do Love That Hat, A Place Called Wonderland, A Crazy Mad Wonderful Idea, The Wrong Alice, Down That Rabbit Hole.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aurinkoa ei liiemmälti ole tässä viime päivinä nähty, mutta koitin silti ottaa setistä jonkin ulkokuvankin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Joo, eipä liiemmälti holohitulat erotu puolipilvisellä säällä…

gp_alice

gp_alice_2
Koska mulla on koko joukko Glam Polishin lakkoja entuudestaan, halusin vertailla näitä uusia muutamiin jo omistamiini.

Horjumatonta ykkössijaa lempi-indiemerkkinä pitää hallussaan Picture Polish, ja lakkoja on kertynyt kokoelmiini yli 50 kappaletta. Hyvänä kakkosena kyllä tulee Glam Polish 25 pullolla. Kunpa näitä saisi Suomesta, koska mä olen nykyään vastahakoinen tilaamaan mitään ulkomailta tai kyttäilemään nettikauppojen restockeja. Muutama Glam näet kuumottaa, haluaisin omakseni esim. Bad Hair Dayn, Without Us You’re Nothingin, Starlight Musicin, Whatever’n …..lista on pitkä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vasemmalta: Rehab, The Wrong Alice, High Priestess (linkit lakkauksiin ko. lakoilla)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Eivät ne dupeja ole eivätkä edes lähellä toisiaan;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vasemmalta: Coven, I Really Do Love That Hat, Girl On Fire, POP!, New Girl In Town (linkit lakkaukseen ko. lakoilla)

Merkin parasta antia ovat mielestäni juuri punaiset ja turkoosit, joten niitä mulle on kertynyt eniten. Muille sävyille ei verrokkeja oikein löytynyt. Ihmettelen myös, miksi en löytänyt postausta Girl On Firella, vaikka AIVAN varmasti olen lakannut sillä. Vai enkö muka? Taas tää varhaiskeski-iän dementia vaikeuttaa elämää.

Summa summarum. Voitto oli superkiva juttu ja muistutus siitä, että noihin kilpailuihin kannattaa oikeasti osallistua, aina siellä joku voittaa eikä koskaan tiedä, milloin se osuu omalle kohdalle:)

Sunnuntailiite: pelottava perukki ja muut helmet

Muistatteko vielä edellisen kirpputorikäyntini helmet? Mä kävin taas samaisella itsepalvelukirppisellä enkä kertakaikkiaan voi lakata ihmettelemästä, miksi sinne pitää raahata roskiskamaa myyntiin. Enkä tarkoita pelkästään kosmetiikkaa vaan likaisia, reikäisiä, nuppaantuneita vaatteita, naarmuisia lautasia tai hengenvaarallisia sähkölaitteita. Pöytä ei ole ilmainen ja onhan tavaroiden hinnoittelemisessa ja esillelaitossakin oma hommansa. Musta tuntuu, että oikeasti kiinnostavat tavarat myydään fb:n kirpputoriryhmien kautta ja jämät kuskataan itsepalvelukirppisille. Huoh.

No mutta kaikenlaista taas bongailin, katsotaanpa.

kirpputori_huhti16_1
”Pinkit silmämeikit 0.50€”

Tässä ei ollut mitään tunnistettavaa merkkiä tai muuta, joten kyse lienee alunperin jostain Tarjoustalon luomiväripaletista. Yöh.

IMG_6194
Tästä mä lähes liikutuin. Muistan pullon varhaisilta teinivuosiltani, eli kyseessä on melkein antiikkiesine 80-luvulta;) Pullossa oli jotain sisällä mutta en avannut sitä tarkempaa aistinvaraista tutkiskelua varten.
Aarre olisi lähtenyt mukaan 0.50 eurolla.

kirpputori_huhti16_3
Samalla myyjällä oli vaatebrändi Naf Nafin pullonpohjat 0.50€ hinnalla. Nam nam.

kirpputori_huhti16_2
Pupa on tuttu merkki, mutta en tajua mikä tää on.

IMG_6196
Aahaa, kyseessä on KARKKIMEIKIT, kaupan päälle huuliherpes. Siis oikeasti, tällainen pskainen ja epämääräinen asia kuuluu ROSKIKSEEN. Plz.

kirpputori_huhti16_4
No sitten on ihonhoitoa. Näyttää ihan ookoolta, mutta eihän tämä pakkauksen ulkoasusta päätellen ihan eilen ole avattu. ”Kerran kokeiltu. Uusi”. Hei, tuote ei ole uusi jos sitä on kerran kokeiltu, avattu ja käytetty. Uusi = avaamaton, sinetöity pakkaus. Ja kympin! Terve.

kirpputori_huhti16_5

kirpputori_huhti16_6
Tästä piti oikein tihrustaa, että onko siellä pullossa vielä jotain. Pohjalla on pikkuinen tilkka ja hintaa 3,20€, kyseessä on sentään merkkituoksu.

kirpputori_huhti16_7
Lopuksi tämä löytö, joka oikein säikäytti hyllyjen välissä. Kun tajusin, ettei se ole elävä, alkoi naurattaa. Sehän on tietenkin ”PERUKKI 17,50€”. Aika kallis, mutta ehkä tällä on sen verran viihdearvoa.
Kun olin kierrellyt hyllyjä vähän kauempana ja palasin samoja jälkiä takaisin, pari teini-ikäistä kloppia oli naureskelemassa toisen pojan päässä olevalle peruukille. Takuuvarma vapun hauskuuttaja.

Edelliseen postaukseen tuli kommentti, jossa puollettiin käytetyn kosmetiikan ostamista ja myymistä kirpputoreilla. Jos rahat on tiukalla, varaa kosmetiikkaan ei todellakaan ole ja kyllä mä sen ymmärrän. Onkin ihan ok myydä siistejä ja vähän käytettyjä tai hiljattain avattuja tuotteita, mutta kaikki vanhentunut, epämääräinen ja likainen kuuluu roskikseen. Meikeissäkin on nykyään saatavilla hyvälaatuisia uusia tuotteita pienellä rahalla, esimerkkinä nyt vaikka Essence.

Joku euron ripsiväri muuttuu aika kalliiksi, jos/kun siitä saa silmätulehduksen ja tiedossa on lääkärireissu antibiootteineen, harmista nyt puhumattakaan. Pahimmillaan joutuu heittämään pois kaikki tulehtuneeseen silmään kosketuksissa olleet tuotteet ja silloin tekisi kyllä mieli kysyä, että kannattiko?

Kierrätys ja kirpparit on hyvä juttu mutta roskan paikka on roskiksessa. Letkeää sunnuntaita ja äitienpäivää:)