20 kysymystä

Bongasin Salkan blogista kivan haasteen ja päätin tarttua tähän. Välillä on hauska höpötellä muustakin kuin kosmetiikasta.

1. Mitkä kirjat hyllyssäsi huutavat luetuksi tulemista?
Mä olen nykyään ihan älyttömän huono lukemaan mitään, en meinaa saada ainuttakaan aloittamaani kirjaa loppuun. Jotenkin on vaikea keskittyä ja unohdan saman tien, mitä edellisellä aukeamalla luki. Niinpä mulla on lukuisia kirjoja kesken ja viimeisimpänä yritin lukea Anna Perhon Antisäätäjää eli fiksun ajankäyttäjän opasta (tähän silmienpyörittelyhymiö)

2. Oletko tapojesi orja?
Ihan varmasti jossakin määrin, mutta otan mielelläni vastaan myös vinkkejä siitä, miten asiat voisi tehdä paremmin. Tämä ei tietenkään koske omia tottumuksiani, eli en osaa vaikkapa nukkua ilman korvatulppia edes hiirenhiljaisessa huoneessa.

3. Pidätkö siitä, että ihmiset puhuvat suoraan tai kaunistellen?
Tavallaan arvostan suorapuheisuutta, mutta en silti pidä töksäyttelijöistä tai siitä, että loukataan tahallisesti toista ja vedotaan siihen, että mä nyt vaan oon tällainen suora ihminen. Ennen kaikkea peräänkuulutan rehellisyyttä, tilannetajua ja sitä, että ikävistäkin asioista voi puhua ilman, että toinen heti suuttuu tai ottaa itseensä. Joskus pieni, harmiton valkoinen valhekin on ihan hyväksyttävä, mutta sitä ei pidä sekoittaa valehteluun tai epärehellisyyteen.

4. Missä asennossa nukut?
Nukahdan aina kyljelleni toinen käsi tyynyn alla ja toinen suorana mutta useimmiten herään selälläni. Aika usein mulla on myös käsi pään takana, jolloin saatan herätä siihen, ettei sitä kykene liikuttamaan ja pitää ottaa toinen käsi avuksi. Olen joskus miettinyt, mitä tapahtuisi, jos nukkuisi molemmat kädet sillä tavoin eikä herätessään kykenisi liikuttamaan kumpaakaan:D Aika pelottava ajatus!

5. Onko sinulla tunnuslausetta?
No ei kyllä, vaikka olenkin joskus tallettanut fb-profiiliini tämän sinänsä ihan fiksun ajatuksen:
“Success consists of getting up just one more time than you fall”
(Oliver Goldsmith)

6. Nimeä asia, joka ärsyttää eniten?
Yleensä mua ärsyttävät pienet ja arkipäiväiset asiat ja niistä useimmiten valitankin. Se ei tarkoita, etteikö mulla olisi elämässä ihan oikeasti isoja suruja tai huolia, mutta niistä en kovin helposti puhu tai korkeintaan jaan niitä muutaman läheisen kanssa. Olen joskus huomannut, että se voi aiheuttaa hyvin virheellisen käsityksen elämästäni ja joku ajattelee, että eikö tolla nyt ole mitään oikeita murheita. Jos alkaisin velloa niissä ”oikeissa”, multa lähtisi varmasti järki tai ainakin yöunet. Pikkuasioista ärsyyntyminen on siis jonkinlaista itsesuojelua. On muuten hiton ärsyttävää, kun jengi tunkee junaan ennen kuin sieltä on päässyt ulos >:( Ootteko koskaan nähneet kenenkään jäävän junasta siksi, että on odottanut matkustajien tulevan ensin ulos?? Sama pätee hisseihin jne. Argh.

7. Onko sinulla tallessa vanhoja kortteja ja kirjeitä?
Voi kyllä! Mulla on jossain mappi, jossa on tallella kirjeitä kymmenien vuosien takaa. Niitä ei voi lukea ilman myötähäpeää mutta en raaski heittää poiskaan. Lisäksi mä olen säilyttänyt esim. kirjeitä, joita äiti on lähettänyt ulkomailla asuessaan ja niitä taas ei voi lukea ilman, että silmänurkka kostuu.

8. Pahe, josta nautit liikaa luopuaksesi siitä?
Mä olen toivoton pullahiiri, joten tää laskiaispulla-aika on mulle tosi turmiollista ja kestää harmillisen pitkään. Laskiaispullassa pitää olla kunnolla kermaa ja ehdottomasti hilloa eikä mitään ällöä mantelimassaa. Ruoka ja juoma ovat kieltämättä mulle muutenkin akilleen kantapää, vaikka tiedän, että pitäisi syödä kevyemmin ja terveellisemmin.

9. Mitä sinun pitäisi tehdä enemmän?
Liikkua! Vaikka autosta luovuttuani hyötyliikunnan määrä elämässäni on varmaan 200-kertaistunut, olisi hyvä lähteä ihan lenkillekin joskus. Toisaalta, käsi pystyyn kaikki, jotka mielestään liikkuvat tarpeeksi…? Eiköhän tämä ole aika tavallinen ongelma.

10. Mikä on paras uutinen, jonka olet saanut?
En mä osaa nimetä mitään yksittäistä.

11. Luotatko ihmisiin?
En kovin helposti. Olen aika hitaasti lämpiävä ja mulla menee aikaa ennen kuin osaan rentoutua ja olla oma itseni uusien ihmisten seurassa. Se ei suinkaan johdu aina vastapuolesta vaan lähinnä minusta itsestäni. Lähtökohtaisesti haluan ajatella aina ihmisistä hyvää, mutta ikävä kyllä olen saanut myös kynsilleni aika monta kertaa sen vuoksi.

12. Mitkä ovat lempielokuviasi?
Tykkään mm. Coenin veljesten, Tarantinon ja Kubrickin ohjauksista. Suomalaisista Dome Karukoski, Kaurismäet ja Veikko Aaltonen ovat ohjanneet lukemattomia uusintakatseluita kestäviä elokuvia. Listasta tulisi tosi pitkä, joten en edes mene yksittäisiin elokuviin.

13. Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?
Mä olisin halunnut poliisikouluun, mutta en päässyt sinne näköni vuoksi.

14. Asuisitko mieluummin maalla vai maaseudulla?
Mitä eroa on maalla ja maaseudulla? Mulle taitaa sopia parhaiten lähiöasuminen, sillä nautin siitä, että kaikki kiva on lähellä ja helposti saavutettavissa. Maalla toki arvostan rauhaa ja hiljaisuutta, mutta maaseutuasumisen kääntöpuolena on pitkät välimatkat, lumi- ja pihatyöt ja sekin, että myös muiden on ehkä hankala tulla kylään. Luulen, että mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän kaipaan ympärilleni urbaania pöhinää.

15. Kuka elämässäsi on vaikuttanut sinuun eniten?
Varmasti äitini. Edelleen olen sitä mieltä, että äiti oli ikäänkuin parempi versio minusta ja haluaisin olla enemmän hänen kaltaisensa. Äidin kuolemasta tulee kesällä kuluneeksi 17 vuotta, mutta mulla on vieläkin ikävä.

16. Mikä on lempivitsisi?
Vitsit on aika väsähtäneitä ja olen tosi huono kertomaan niitä, joten en edes yritä.

17. Mikä eläin olisit?
Ihailen kissojen itsenäisyyttä, itsepäisyyttä ja elämänasennetta muutenkin.

18. Jos saisit kokeilla mitä tahansa ammattia päivän, mitä kokeilisit?
Nyt on vaikea! Olisi mahtavaa päästä kurkistamaan esim. hautaustoimiston arkeen, olla kärpäsenä psykiatrin vastaanoton katossa tai nähdä oikeuslääkäri työssään. Olisi siistiä myös ohjata junaa, isoa laivaa tai lentokonetta. En tietenkään osaisi tehdä mitään näistä, mutta sitä ei kai kysytty.
Totta puhuen mun olisi hyvä mennä päiväksi ravintolan keittiöön, jotta ymmärtäisin hieman paremmin, miksi poikaystävä on yleensä työviikon jälkeen aika puhki.

19. Mitä huomaat ensimmäiseksi ihmisessä?
Ehkä mun huomio kiinnittyy ensimmäisenä silmiin ja hymyyn. Ryhti on myös tärkeä ja se, miten ihminen kantaa itsensä. Riippuu tietenkin tosi paljon, missä kontekstissa kohtaaminen tapahtuu.

20. Millaisista lomista pidät?
Sellaisista, joita ei ole minuutilleen aikataulutettu tai suunniteltu. On kivempi mennä fiiliksen mukaan ja loma ei tunnu lomalta, jos koko ajan on kiire.

En haasta ketään, mutta kopin saa ottaa jos siltä tuntuu:)


Kuvat vanhoista paperikuvista skannattuja perhealbumin helmiä

Mitäpä jos

Kirjoitin helmikuussa ajatuksiani sinkkuelämästä. Siitä on kymmenen kuukautta ja nyt tarina jatkuu.

Talvi taittui, tuli kevät ja lopulta kesäkin. Olin ajatellut, että voisin ehkäpä kesän aikana käydä edes yksillä treffeillä, etten vallan sammaloidu, mutta aika meni niin nopeasti etten ”ehtinyt”. Kukaan ei hakenut kotoa enkä tehnyt itsekään mitään edistääkseni asiaa, joten se vaan jäi eikä edes harmittanut.
Kesän kääntyessä taas kohti syksyä löysin itseni naputtelemasta profiilia deittipalveluun ajatuksena, että eipä tuo ota jos ei annakaan ja eihän mulla ole mitään menetettävääkään. Mähän en oikeastaan edes usko koko nettideittailuun saati siihen, että etenkään etsimällä voisi löytää ketään, mutta päätin testata.

Oletteko koskaan kokeilleet deittipalveluja? Jos ette, voi olla vaikea uskoa, millaista porukkaa niissä liikkuu. Mulle tuli kaikenlaisia tarjouksia varpaiden nuolemisesta itseäni 25v nuorempien -siis tyttäreni ikäisten- poikien kiihkeisiin ehdotuksiin. Ihan uskomatonta settiä. Läppärini delete-näppäimestä kului teksti pois vastauksia peratessa ja olin jo aika lähellä tilaamassa Crazy Cat Lady-starttipakkausta ja alistumassa kohtalooni kuolla yksin 72 kissan kanssa.

Kunnes sitten sain viestin ihan mukavan oloiselta mieheltä, joka ehdotti treffejä aika extempore. Ja miksipä ei, pari tuntia elämästä sinne tai tänne ja tyyppi vaikutti ihan normaalilta, joten ehkä mun ei tarvisi esitellä varpaitani.

Mä olen kompuroinut ihmissuhteissa sen verran monta kertaa, että se on tehnyt musta varautuneen ja kasvattanut ympärilleni metrin paksuisen muurin, jonka läpi en ole päästänyt ketään. Olen vuosien varrella tapaillut ihan kivojakin ihmisiä, mutta kukaan tai mikään ei ole tuntunut oikein miltään. Kelasin, että ehkä se vaan menee niin, että realiteetit jyrää ja aikuisena ja elämää nähneenä nyt vaan on tällaista. Joko olet yksin tai tyydyt johonkin väsähtäneeseen urkkaruudun töllöttäjään. Ja kuten silloin helmikuussa kirjoitin, se yksinolokin on ollut useimmiten ihan jees ja välillä tosi jees.

Jossain takaraivossa on kaikesta huolimatta kolkutellut ajatus, että oishan se mahtavaa vielä kerran elämässään tavata joku, joka saa sukat makkaralle. Joku, jonka kanssa jakaa sohvannurkka ja lasi/pullo/gallona viiniä. Käydä leffassa, tapahtumissa ja sunnuntaikävelyllä. Ja joka myös tuntuisi joltain.

Noh, varmaan arvaatte miten kävi, koska en kirjoittaisi tätä ellei mulla olisi jotain kerrottavaa.

Rakastuin järjettömästi.

Ei se nyt tietenkään niillä ekoilla treffeillä tapahtunut, mutta hyvin pian. Ottaen huomioon, kuinka harkitseva ja verkkainen yleensä olen, aivan hullun nopeasti.

Silti mua ei yhtään ahdista kylppärini kaappiin ilmestynyt hammasharja. Miten voikin olla, että joku kävelee tuosta vaan elämääni ja sydämeeni ja kaikki tuntuu hyvältä ja oikealta. Mies, joka puhuu ja pussaa, on hauska ja hyväntuulinen, saa mut nauramaan ja tekee taivaallisen hyvää ruokaa. Tykkää kissoista ja inhoaa Vihreitä kuulia, kuten minäkin. Sopiva sekoitus aikuista miestä ja poikamaisuutta, arvot ja elämä järjestyksessä eikä yritä tunkea mua johonkin muottiin vaan saan olla oma itseni; vähän konstikas ja kompleksinen, mutta hyvin pidettynä kuitenkin aika helppo kumppani.

Eikä sillä ole varvasfetissiä.

Tietenkin mua pelottaa vähän. Jos tipahdan täältä, putoan tosi korkealta ja se sattuu. Eihän tässä nyt kirkkoa olla varaamassa, mutta mun mittapuulla parisuhdestatuksen muuttaminen facebookiin tarkoittaa melkein samaa: nyt ollaan isojen asioiden äärellä. Olen päättäväisesti työntänyt pelkojani ja epävarmuuttani sivuun, sillä jos ei koskaan ota riskejä, ei myöskään voi ikinä saavuttaa mitään ja elämä menee ohi. En vielä tiedä, mihin tämä johtaa, mutta aikahan sen näyttää.

Ehkä tärkeintä on, ettei mua ahdista ollenkaan. Mä olen mestariahdistuja eikä siihen oikeastaan tarvita edes mitään erityistä syytä, mulla on vaan ollut jotenkin epämukava olo, joka on johtunut joko siitä toisesta ihmisestä tai -varmaan useimmiten- minusta itsestäni. En kaipaa elämääni lisä-ahdistusta joten olen aika nopeasti todennut, että tämä ei ole mua varten. Yksin ollessa ei ole ahdistanut, siksi kai olenkin ollut niin paljon itsekseni.


Blogin kannalta vilkastunut seuraelämäni voi tarkoittaa epäsäännöllisempää postausrytmiä, eli tulen varmasti lipsumaan totutusta ma-ke-pe -aikataulusta. Mulla on muutenkin syksyn aikana ollut lievää blogi- ja kosmetiikkauupumusta ja tekisi mieli ottaa hieman etäisyyttä purkkisekoiluun tai ainakin vähän rennompi asenne siihen, joten mitään vahinkoa tuskin tapahtuu vaikka joku postaus jäisikin väliin. En halua, että kirjoittamisesta tulee pakkopullaa vaan siinä säilyy kepeys ja hauskuus. Kuten elämässä yleensäkin.

Taustalla soi Samuli Putro: Mitäpä jos

Kivat, kamalat, inhokit, lempparit

Kiva – kamala, lemppari – inhokki -haaste tuli vastaan Zaza’s Petals-blogissa ja koska en ole pitkään aikaan tehnyt mitään tällaista, tartuin tähän itsekin. Myös Jonna oli kirjoittanut tästä, käykäähän lukemassa:)
Kuvituksena käytin satunnaisia puhelinräpsyjä kuluneelta viikolta.

Kamalin ruoka
Sisäelin- ja veriruoat jäävät multa lautaselle. Samoin maksa, simpukat, etanat ja ravut. En myöskään odota mitenkään ilolla tuloillaan olevaa hyönteisbuumia, sillä ajatus hampaissa rapsahtavasta jauhomadosta on kuvottava

Herkkuruoka
Yllä mainittuja lukuunottamatta syön miltei kaikkea ja yhtä ylitse muiden on tosi vaikea nimetä. Hyvä pihvi nyt uppoaa aina, sushista tykkään tosi paljon, hyvät pastaruoat ja oikein kunnon burgerikin maistuu. Eli, kuten huomaatte, en osaa valita. Olen herkkupeppu ja ihan viimeisenä haluan tinkiä ruoasta jos jostain pitää säästää

Kahviherkku, jolle sanon ei
Mutakakku! En pysty syömään lusikallista enempää, aivan liian makeaa ja tiivistä mun makuuni. Tiedän olevani outo, mutta ei voi mitään:D

Kahviherkku, jolle sanon kyllä
Juustokakut, etenkin, jos niissä on limeä, sitruunaa ja/tai valkosuklaata ^_^ Melkein kaikki muukin uppoaa, olen toivoton pullahiiri

Telkkariohjelma, jota en katso
99% teeveetarjonnasta

Telkkariohjelma, jota katson
En katso tällä hetkellä mitään muuta kuin Silta-sarjaa

Inhokkisää
Vesisade ja tuuli, loputon harmaus ja pimeys…eli tän voisi varmaan kiteyttää ”marraskuu”

Lempisää
Aurinkoinen tai puolipilvinen n. +20C. En välitä helteestä, koska mun sisäinen termostaattini menee epäkuntoon enkä myöskään välitä rannalla makailusta koska a)auringonoton riskit ja b)se on tylsää



Kamalin musiikki
Liian aggressiivinen hevimusiikki, jazz, rap, kotimainen iskelmä eli jarisillanpäät ja vastaavat

Paras musiikki
En osaa sanoa mitään ylitse muiden ja ylipäätään kuuntelen aika vähän musiikkia. Yleensä mulla on radiosta auki Aalto, sen tarjonta on vähiten ärsyttävää

Kamalin aika vuorokaudesta
Aamu! Siis en ole lainkaan aamuihminen

Ja se paras aika
Olen parhaimmillani illalla tai jopa alkuyöstä

Tästä menetän hermoni
Noh, mulla nyt palaa päreet aika herkästi ja yleensä etenkin pikkuasioista. Joku törttöilee liikenteessä, jumittaa rullaportaiden ala- tai yläpäässä, tiskialtaassa on astioita vaikka niiden pitäisi olla koneessa ym ym. Toisten jälkien korjaaminen saa mittarin punaiselle ja uskokaa pois, tästä on saanut kotona vääntää

Tästä rauhoitun
Hiljaisuus, kiireettömyys, kynttilänvalo…yleensä, kun olen iltaisin yksin kotona, mulla on telkkari kiinni ja harvemmin kuuntelen musiikkiakaan. Tietokonetta ja puhelinta räpellän kyllä, mutta miltei kaikki sovellukset pidän aina äänettömällä, sillä olen huomannut jatkuvasti piippaavien viestiäänien ärsyttävän mua 

Huonoin mieliala
Mulla menee kaikki päin helvettiä jos en saa nukutuksi kunnolla. Stressi ja huolet heijastuvat ekana yöuniini ja silloin herään aamuyöllä murehtimaan maailmaa. Saatan valvoa pari tuntia tai pahimmassa tapauksessa en saa ollenkaan enää unta, jolloin seuraavan päivän ennuste on aika huono 

Paras mieliala
Kyllä se on silloin, kun asiat tuntuvat olevan suht hyvin ja pahimmat stressitekijät on eliminoitu arjesta. Olen nukkunut hyvin, syönyt hyvin ja jotain kivaa on tulossa. Mä olen sellainen, että mulla pitää olla aina jotain kivaa odotettavaa tiedossa, muuten pitkästyn ja turhaudun

Kodin turhake
Tää on vähän noloa, mutta mulla on kellarissa HATTARAKONE. Eipä ole tullut kauhean montaa kertaa käytettyä:D

Paras tavara
Tjaa, tää on kyllä vaikea. Puhelin tai läppäri, ilman niitä elämä menisi aika ankeaksi ja hankalaksikin.

Vaate, jota en suostu laittamaan päälleni
Turkki. Siis aito turkis, ei kiitos.

Vaatteet, joissa viihdyn
Mulla lentää aina farkut tai mitä nyt päällä onkaan, pois jalasta saman tien kun pääsen kotiin. Vedän höppelihousut eli pieruverkkarit eli kotihousut jalkaan. Lämpimämpänä vuodenaikana käytössä on kotishortsit, mutta näitä kaikkia yhdistää pieni nuhjuisuus ja ennen kaikkea mukavuus.

Haju, jota en kestä
Voi näitä on paljon! Olen jossain määrin hajusteherkkä tai ehkä hajustetarkka olisi oikeampi termi. Ehkä eniten inhottaa likaiset vaatteet tai ihminen, joka ei selvästi ole peseytynyt ihan äskettäin. Tupakanhaju on myös kuvottava

Paras tuoksu
Aika perus: vasta leikattu nurmikko, luonto kesällä sateen jälkeen, kirpeät syysaamut, puhdas iho kesämökin terassilla ja saunanlämmityksestä nenään leijaileva savunhaju…ja tietenkin jotkut parfyymit myös

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä
Narsistisuus ja kaikki siihen liittyvä, suvaitsemattomuus, mustavalkoinen ajattelutapa, epärehellisyys, itsekkyys…onhan näitä
 
Mukavin luonteenpiirre ihmisellä
Viihdyn mukavien ihmisten seurassa parhaiten. Tietenkin joskus on paikallaan vakavoitua, mutta ylipäätään hyväntuuliset ja iloiset, välittömät ja aidot ihmiset ovat parasta seuraa <3

En haasta ketään, mutta näitä on kiva lueskella, joten haasteen saa napata mukaan kuka vaan. Rentouttavaa viikkistä!