Pieni kevätarvonta

* * * * ARVONTA ON PÄÄTTYNYT, KIITOS OSALLISTUNEILLE * * * * 

Mulle on kertynyt taas jonkin verran ylimääräisiä kosmetiikkatuotteita, tuplakappaleita ym. itselleni tarpeetonta ja ajattelin, että voisin arpoa ne vaikka nyt kevään ja pääsiäisen kunniaksi yhdelle lukijoistani.


Palkintoon kuuluu vielä kuvasta puuttuva Dermosilin luonnonkosmetiikkalinjan kasvojen kuorinta-aine ja saatan sujauttaa mukaan vielä jotain muutakin, jos tulee vastaan:)


Kaikki tuotteet ovat uusia ja käyttämättömiä ja arvontaan voi osallistua kertomalla kommenttikentässä, mikä on parasta pääsiäisessä. Mämmi, pasha, pääsiäismunat, pitkät vapaat vai joku muu juttu?
Muista jättää myös toimiva sähköpostiosoite! Postitan palkinnon vain Suomessa.

Arvonta alkaa NYT ja päättyy ke 19.4. Onnetar olkoon suosiollinen!

Sunnuntailiite: Parisuhdenormi

Olen sinkku. Ja olen sen ikäinen, että 99,9% ikäluokkani ihmisistä on parisuhteessa. Mites tässä nyt näin kävi?


Menin aika nuorena naimisiin lasteni isän kanssa. Ihan tavallinen tarina; pienet lapset, yövalvomiset, asuntolaina, mikset sä koskaan ja pitääks mun aina. Tuntui, että henki lakkasi kulkemasta ja että tätäkö tää sitten on kunnes kuolema erottaa. Aina tota samaa naamaa, tilipäivästä toiseen tarpomista ja eikö edes joskus saisi olla yksin kotona.

Erohan siitä tuli. Sitten tuli uusia suhteita, pitkiä ja lyhyitä, villejä sinkkuvuosia, ihastumisia ja sydänsuruja.
Viimeisin avoliittoyritelmä päättyi 2004 eli reilut 12 vuotta sitten. Ja siitä asti olen ollut enemmän tai vähemmän yksin. Joskus tuli deittailtua ja edelleen hämmästelen, millaisia tyyppejä kulkee vapaalla jalalla. Ihmisiltä myös tuntuvat katoavan kumppaninhaussa alkeellisimmatkin käytöstavat ja todella moni on ihan tosi hukassa itsensä kanssa.

Johonkin asti tutut jaksoivat kysellä, onko mulla joku tai tapailenko ketään. Sitten sekin loppui, luovuttivat kai.


Viime aikoina ei liiemmälti ole kyselty, paitsi hiljattain oudossa kontekstissa multa kysyttiin, aionko vielä hankkia lapsia. Tosi hyvä idea, paitsi että mulla ei ole miestä, kohtua ja täytän tänä vuonna 45. Mutta lupaan harkita asiaa!
Kun vuosi sitten muutimme lasten kanssa, tiedusteltiin, joko tähän muuttoon liittyy joku mies. Jouduin tuottamaan kysyjälle pettymyksen.

Tämän kahdentoista vuoden aikana olen seurannut sivusta, miten ystävät ja tuttavat ovat löytäneet toisensa, eronneet, saaneet lapsia, jääneet leskeksi, tulleet isovanhemmiksi. Olen tarjonnut olkapäätä iloissa ja suruissa, nähnyt miten kriisistä huolimatta on päätetty jatkaa ja miten uskomattoman paljon jotkut ovat valmiita antamaan anteeksi. Mulla on joskus ollut hieman ulkopuolinen olo, koska eihän tämä kaikki millään tavoin kosketa minua, mutta olen myös huomannut, että aika usein sinkut päätyvät muiden parisuhdeterapeuteiksi.

Ehkä eniten ärsyttää ja joskus jopa loukkaa se, että sinkkuuttaan joutuu selittelemään. Enhän minäkään mene kysymään naimisissa olevalta kaverilta, että miksi sä olet tuon avioliiton valinnut ja ootko koskaan miettinyt vaihtoehtoja? Etkö voisi harkita jotain muuta?

”Kyllähän sä nyt jonkun löytäisit” Joo varmaan jonkun mutta kun en mä nyt halua ketä tahansa vain, että olisi joku. Ja kysyjät, ootteko koittaneet deittailla nelikymppisenä? Kyllä ei ole ihan hirmuisesti tarjontaa.


Fakta on, että kun on ollut näin kauan yksin, ihminen muuttuu elämänkumppanina mahdottomaksi. Mä olen ainakin täysin vieraantunut ajatuksesta, että kotonani asuisi joku ihminen, joka ei olisi mulle sukua. Se tuntuu vähän samalta, kuin tulisi vieraita. Ihan kivaa pari päivää, mutta eihän silloin voi olla samalla tavalla kuin yksin ollessaan olisi. Ja parin päivän jälkeen sitä alkaakin odottaa, että koska se oikein lähtee.

No onhan tässä välillä ollut jotain juttuja. Mähän lähden aina negaation kautta eli menen viat edellä, ja sehän se onkin oiva lähtökohta tutustumiselle. Mietin ekana, mikä vastapuolessa ärsyttää ja kyllähän sitä aina jotain löytää, että voi todeta et äääh, ei tää voi toimia. Jos sattuukin löytymään hyvä tyyppi, mussa ei vaan herää mitään romanttisia fiboja.
Sinkkuna täytyisi pitää silmät auki ja tuntosarvet pystyssä, koska eihän sitä koskaan tiedä, missä voisi tavata jonkun potentiaalisen. Mä kuljen niin laput silmillä, etten aina näe eteenikään.

Kyllä mä mietin välillä, että näinkö tää sitten menee sinne hautaan saakka. Kuolen yksin 72 kissan kanssa. Päivästä riippuen se tuntuu välillä ihan ookoolta, välillä hiukan ahdistavalta. Tänään se tuntuu pikkuisen enemmän ahdistavalta, koska luin Hesarin kuukausiliitteen artikkelin Maunulan muumiosta. Mun ei pitäisi lukea noita juttuja.

Useimpina päivinä mun elämä on ihan ok. En mä kaipaa ihastumista tai rakastumista. Mulla ei oikein taida olla mitään annettavaa toiselle ihmiselle enkä myöskään koe, että olisin jotenkin onnellisempi elämässäni jos mulla olisi kumppani. Ajattelen niin, että onnellisuus tai hyvä olo ei saa olla kenenkään toisen varassa. Jos itse voi huonosti, kukaan toinen ei tee sinua ehjäksi. Viihdyn yksin ja melkeinpä parasta on, kun saa olla koko viikonlopun ihan yksin kotona eikä ole pakko yhtään mitään.

Ei tarvi riidellä kenenkään kanssa. Kukaan ei pahoita mun mieltä sanomisillaan tai sanomatta jättämisillään. Jos ei ole imuroitu, siitä saa syyttää vain itseään. Toisaalta kukaan ei tuo ystävänpäiväkukkia, ilahduta laittamalla aterian valmiiksi kun tulee väsyneenä kotiin eikä voi höpötellä kaikussa ennen nukahtamista. Yksin arki on oikeasti tosi yksinäistä, kun sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa. Se on myös kallista, koska kaiken saa maksaa yksin.


Noin keskimäärin kai useimmat ovat ihan tyytyväisiä parisuhteissaan. Ja hyvä niin. Mäkin olen enimmäkseen ihan tyytyväinen elämääni näin. Olisihan se ehkä kiva rakastua vielä joskus mutta lottovoittokin olisi kiva. En tosin lottoa enkä deittaile, joten siinä valossa kumpikaan ei vaikuta kovin todennäköiseltä.

Ja ennen kaikkea: olen miljoona kertaa mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.

Miksi? Miksimiksimiksi??

Käytän maitoa vain kahvissa. Miksi aina käy niin, että purkin pohjalle jää pikkiriikkinen tilkka? Sitä jää niin vähän, että se ei riitä oikeasti mihinkään ja seuraava maitoa tarvitseva ärsyyntyisi pohjalle jätetystä lirusta. Se ei mahdu kuppiin ja jos mahtuisi, kahvista tulisi kylmää. Oletteko koskaan saaneet maitoa menemään tasan niin, että purkki tyhjentyy kokonaan ja kahvi on sopivan kuumaa? Minä en.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pop-up -ikkunat. Ihan jäätävän ärsyttävää, kun menee jollekin nettisivulle tarkistaakseen nopeasti jonkun jutun, ja ruutuun pamahtaa joku ”TILAA UUTISKIRJE!” -mainos. Tai ”osallistu kyselyyn!” Saatana. EN HALUA UUTISKIRJETTÄ, vastata kyselyyn, rekisteröityä käyttäjäksi, lukea lisää, tykätä mistään tai kenestäkään. Haluan vain tarvitsemani tiedon, kiitos.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähintään yhtä ärsyttäviä ovat nettikauppojen ”Hei, tervetuloa Xxxxx:lle! Mitä olet etsimässä?” -asiakasneuvojat, jotka hyökkäävät sivupalkista kimppuun heti, kun sivun on saanut auki. Yleensä suljen ikkunan saman tien, koska tulee olo, että missään ei saa olla rauhassa. Ennen nettikauppoja markkinoitiin ”tee ostokset rauhassa kotonasi” -periaatteella.
Joo-o, eipä päde enää sekään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

-Ihmiset, jotka jäävät torikokoustamaan liukuportaiden/hihnojen, ovien tai kauppojen sisääntuloporttien tukkeeksi. Kehtaavat vielä mulkoilla, jos liukuhihna kuljettaa väistämättä ostoskärrysi heitä päin.
-Ihmiset, jotka rämppäävät junan ovenavauspainiketta ennen kuin juna on pysähtynyt. Kerron teille nyt Suuren Uutisen: ovi ei aukea, jos juna liikkuu. Se aukeaa vasta, kun juna on pysähtynyt ja silloin siihen syttyy silloin vihreä valo. NYT voit painaa painiketta.
Idea myös on, että junasta poistutaan ensin ja vasta sitten otetaan junaan pyrkivät matkustajat kyytiin. Kaikki eivät tätä aina muista.
-Ihmiset, jotka huutavat puhelimeen parvekkeella klo 02.
-Ihmiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Entäs sitten palvelut, joilla on aukioloajat X ja lopussa lukee ”tai sopimuksen mukaan”. Yleensä kyse on esimerkiksi hierojasta tai kampaamosta.
Jos liike menee tavallisesti kiinni klo 18, mutta et ehdi siiheksi ja ehdotat tulevasi 18.30, niin sepä ei käykään, koska ”suljemme klo 18”. Häh? Miksi teillä lukee ovessa ”sopimuksen mukaan”, kun teille ei kuitenkaan käy mikään?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Somekäyttäytyminen. Kamoon, tiedän muutenkin, että on perjantai tai maanantai, ei tartte jakaa jotain ”hupi”kuvaa aiheeseen liittyen. Salamyhkäiset päivitykset, joissa ei kerrota mitään mutta vihjaillaan, että jotain jännää on tulossa. Jos kysyt asiasta, niin ”ei sitä voi kertoa täällä”.
No shit, olisit ollut hiljaa.
Mä voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan ihmisten ärsyttävästä somekäyttäytymisestä. Jos joku muu kirjoittaisi sen, mut olisi mainittu siinä, koska varmasti ärsytän jotakuta. Pystyn elämään asian kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lakkaukset, jotka ei onnistu. Nätti lakka, kiva visio, mutta ei vaan toimi. Tai nätti lakka, et keksi koristeluja, pakko laittaa jotain = ei toimi. Kuvat on tärähtäneitä/valotus tai tarkennus pielessä, sillä et viitsinyt kuvattuasi tarkistaa, onnistuivatko ne. Leimaukset on täynnä reikiä. Kynsillä se näytti peittävältä, mutta kuvissa näkyy selvästi kaljumpia kohtia. Kynnestä sojottaa karva. Kynsinauhat piti olla ihan ok, mutta lähikuvat paljastavat karun totuuden. Vähemmän olisi ollut enemmän, olisitpa ymmärtänyt lopettaa ajoissa.

—rant over—

Viime viikko oli paska. Tulkoon tästä parempi.


Artikkelikuva memeshappen.com

Kuva 1:
China Glaze We Got The Beet x2
Essie Good As Gold x1 & Cirque Ica Valley x1
Pueen 41 & China Glaze 2030

Kuva 2:
Lumene Aamukaste x2
Zoya Stevie x2
RockNailStar vinyylit

Kuva 3:
OPI Spare Me A French Quarter? x2
MoYou Orchid Chic & BP-73

Kuva 4:
I Love Nail Polish A Few Shah x2
Dashica White & Pueen SE02B

Kuva 5:
Kiko 510 x2
Dashica black/white & Delush Polish Enchanted DP01

Kuva 6:
Glam Polish Girl On Fire x2
MILV siirtokuvat