Ärsyttää: tuotteet, joita ei saa käytettyä loppuun

Mun tekee mieli vähän vaahdota pakkaussuunnittelusta. Tänä aamuna meikatessani kaivelin esille Urban Decayn luomivärinpohjustajan, koska muistin, että sitä on vielä jonkin verran ja päätin käyttää sen loppuun.

En kuitenkaan saanut oikein mitään ulos tuubista. Painon puolesta tuntui, että sisällä on vielä tavaraa, mutta applikaattoriin ei tarttunut mitään eikä tuubin väkivaltainenkaan puristelu auttanut. Argh. Ja juu, tämähän oli juuri se syy, miksi se ylipäätään oli jäänyt lojumaan enkä ollut käyttänyt sitä pois, vaan ottanut käyttöön toisen tuotteen.

Siispä sakset käteen ja patologin hommiin. Harmi, ettei mulla ole tästä ennen -kuvaa ja saatte tyytyä vain tähän jälkeen -kuvaan.


Siis tuubin sisältä tuli varmaan millilitran verran tuotetta, johon (typerä) applikaattori ei yltänyt ja jota jäykän materiaalin vuoksi ei saa edes puristamalla ulos. Oikein nuukailemalla tuolta olisi voinut kaapia vielä vanupuikolla moneksi päiväksi luomenpohjustukset.


Kun pohjustajan määräksi pakkauksessa ilmoitetaan 11ml, on ~1ml siitä prosentuaalisesti melkoisen paljon. Plus tietenkin jokainen haluaisi käyttää tuotteet oikeasti loppuun eikä vähän sinne päin, eikö vaan?

Mä kaavin spaattelilla primerin pieneen purkkiin, josta sitä riittää varmaan useamman viikon ajaksi, ellei se kuivu sitä ennen.

Toinen vastaava tuoteryhmä, joka äkkiä tulee mieleen, on huulikiillot ja luultavasti myös ripsivärit, joissa se tosin ei mainittavasti haittaa, sillä niiden elinkaari on muutenkin lyhyt. Usein huulikiiltojen applikaattori on niin lyhyt, ettei se yllä lähellekään hylsyn pohjaa.

MIKSI?!

Mä haluaisin oikeasti tietää.


Olenko yksin vai ärsyttääkö jotakuta muutakin tää?

Kynsillä on muuten Essien viime syksyn kokoelman ihana Fall for NYC <3

Hyvä kiertämään

Tämän päivän aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun black friday-tarjouksia tulee joka tuutista ties monettako viikkoa. Multa tulee melkein jo korvista kymmenet uutiskirjeet eikä tässä ole jouluunkaan pitkälti. Koko loppuvuosi on siis melkoista kulutusjuhlaa ja alekampanjaa toisensa perään.

Ylitsepursuavan yltäkylläisyyden keskellä olisi hyvä muistaa myös niitä, jotka jäävät osattomiksi kaikesta tästä.


Suosikkikäsivoiteeni on ollut jo vuosien ajan L’Occitanen Shea Butter Hand Cream. Marraskuusta alkaen L’Occitane tukee Unicefin työtä A-vitamiinin turvaamiseksi lapsille, sillä A-vitamiinin puutos voi pahimmillaan johtaa näkökyvyn menetykseen. Jokaisesta myydystä 150ml ja 75ml shea-käsivoidetuubista L’Occitane lahjoittaa Unicefille yhden euron.

Tähän aikaan vuodesta käsien kuivuminen on väistämätön tosiasia ja shea-käsivoide on ansaitusti yksi L’Occitanen best seller-tuotteista. Mä en itse selviytyisi talven yli ilman tätä ja tuubi löytyy niin yöpöydältäni kuin käsilaukustakin. Voide sisältää 20% kosteuttavaa shea- eli karitevoita, imeytyy hyvin eikä tahmaa. Olen käyttänyt varmaan kymmeniä tuubeja eikä parempaa tuotetta ole vielä tullut vastaan.



Toinen ajankohtainen mahdollisuus tehdä hyvää on Joulupuu-keräys, joka järjestetään tänä vuonna 16. kertaa. Nuorkauppakamareiden vapaaehtoisvoimin organisoitu keräys tuo jouluiloa lastensuojen piirissä oleville lapsille ja nuorille, joita on pelkästään pääkaupunkiseudulla yli 10000. Miettikää, mikä määrä. Lahjat toimitetaan tarvitseville sosiaalitoimen kautta.


Suurin puute etenkin Helsingissä on nuorten lahjoista, sillä heitä on eniten lastensuojelun piirissä. Pääkaupunkiseudulla on useampia keräyspisteitä ja ajantasainen listaus keräysaikoineen löytyy nettisivuilta. Mä olen itse kerännyt kaikenlaista lahjoitettavaksi sopivaa (käyttämätöntä) kosmetiikkaa ja pakannut sitten sopivia settejä säästämiini Lookfantasticin laatikoihin. Opiskelijabudjetti ei veny ostamaan kauheasti ylimääräistä, mutta kosmetiikkaa mulle kertyy blogin kautta ajoittain jopa yli oman tarpeen. Tuntuu kivalta ajatukselta, että voin tällä tavoin ilahduttaa jotakuta.

Jos sopivan lahjan keksiminen tuntuu hankalalta, joulupuu-sivuilla on lahjavinkkejä.


Olen käärinyt lopuksi laatikot joulupaperiin ja laittanut päälle helposti irrotettavan lapun, jossa lukee esim. ”tyttö 14-17 vuotta, sisältää kosmetiikkatuotteita”. Laput poistetaan sosiaalitoimessa ja korvataan henkilökohtaisella tervehdyksellä. Viime vuonna paketeista tuli niin painavat, että mun piti autottomana värvätä poikaystävä kuskaamaan ne keräyspisteeseen. Tänäkään vuonna ihan lähistöllä ei ole keräyspistettä, vaikka asun 16000 ihmisen lähiössä.


Mä olen lahjojen suhteen melkeinpä mieluummin antava kuin vastaanottava osapuoli. Näitä lahjoja paketoidessa olo on erityisen hyvä, lämmin ja hellä jopa tässä marraskuun sysipimeydessä. Tämän vuoden keräyspaketit ovat kirjoitushetkellä vasta kokoamisvaiheessa, sillä mun pitää vielä käydä ostamassa silkkipaperia tai vastaavaa pehmikkeeksi laatikoihin ja edellisvuoden joulupaperitkin taitavat olla loppu. Onneksi ei ole kiire.

Onko hyväntekeväisyys lähellä sinun sydäntäsi?


L’Occitanen käsivoide saatu pr-näytteenä

Porvoon mitalla

Tulipas tehtyä retki Porvooseen. Meillä on ollut viikon ajan ensimmäistä kertaa Suomessa oleva vieras ja halusimme tietenkin hänen näkevän lentoaseman ja kehäradan lisäksi jotain muutakin, ja niinpä varasin meille yhtenä aktiviteettina päiväristeilyn Helsingistä Porvooseen.


Kesäaikaan idylliseen Porvooseen pääsee J.L. Runeberg-laivalla Kauppatorilta. Matka kestää n. 3,5 tuntia suuntaansa ja perillä pitäisi olla reilu pari tuntia aikaa tutustua kaupunkiin.
No. Meidän reissu ei mennyt ihan kuten esitteessä ja suurimpana hitotuksen aiheena oli vallitseva säätila. Jos siis mietitte tällaista matkaa, tehkää se hyvän sään aikana. Tosin silloin menijöitä on varmasti muitakin, nyt paatilla oli suhteellisen väljää.


Alkumatkasta oli ajoittain jopa kohtuullisen hyvä ilma, mutta aika pian alkoi sataa. Meille selvisi vasta matkan alettua, että laivan vähäisistä sisätiloista leijonanosa oli varattu myöhemmin kyytiin nousevalle seurueelle ja niinpä meidän piti siirtyä ravintolatilaan, joka sijaitsi kannen alla eikä sieltä nähnyt ulos. Lisäksi siellä(kin) oli todella kylmä.


Kahden ylimääräisen pysähdyksen vuoksi matka kesti neljä tuntia ja perillä satoikin jo ihan kunnolla. Olin kysellyt etukäteen ravintolasuosituksia ja pienen harhailun jälkeen löysimme hyvät arvostelut saaneen paikan vanhasta kaupungista. Paikka oli tupaten täynnä ja nyt on kyllä sanottava, että tällä kertaa suosituksille ei löytynyt katetta. Kun erinäisten sähläilyjen jälkeen viimein saimme annokset eteemme, ne olivat paitsi melko pieniä, myös laadullisesti huoltoasematasoa. Ainoa vapaa pöytä oli avoimen oven edessä ja kun kysyin, voisiko oven sulkea, niin se ei ollut mahdollista. No, olimme palelleet jo koko päivän joten eipä tuntunut enää missään.


Matkan ja ruokailun vietyä odotettua pitempään meille ei jäänyt aikaa kuin käydä ostamassa pikaisesti pakolliset karkit ja paluumatkan eväät. Eipä sillä, että vaakasuoraan vihmova sade olisi varsinaisesti houkutellut tutustumaan kaupunkiin.


Paluumatkalla sentään saimme pitää valtaamamme paikat eikä tarvinnut palella, mutta matkalla oli jälleen kaksi ylimääräistä stoppia ja niinpä se kesti rattoisat 4h.


Sentään aurinkokin näyttäytyi Helsinkiä lähestyttäessä, mutta lämpölukemilla ei päästy brassailemaan. Tuuli puolestaan yltyi siinä määrin, että matkapahoinvointiin taipuvaisella paskahko lounas olisi päätynyt yli laidan.

Vallitseva säätila ei tietenkään ole varustamon/matkanjärjestäjän vika. Voi olla, että jos matkaseurue ei olisi koostunut murjottavista teineistä, mullakin olisi ollut kivempaa.  ja ellen olisi varannut lippuja etukäteen, matkan olisi voinut perua tai siirtää. Jälkikäteen on hyvä jossitella mutta olin päättänyt kirjoittaa reissusta ja meillä oli nyt tällaista.


En ehkä koskaan ole ollut niin helpottunut nähdessäni Kauppatorin. Oikeasti olisin halunnut otsikoida postauksen ”Vitutusta Porvoon mitalla”.
Matkailu avartaa. Sitä osaa taas arvostaa omaa kotia ihan uudella tavalla.

Miinukset
-ylimääräisten ja ennalta ilmoittamattomien pysähdysten vuoksi matka kesti 4h/suunta arvioidun 3,5h sijasta
-laivan sisätilat ovat ahtaat jos kannella ei voi oleskella
-laivassa ei ole merkittyjä tupakkapaikkoja: kannella kuka tahansa voi tulla viereen röökille ja tiputella tuhkaa päällesi. Ei ihan tätä päivää. 
-jyrkät portaat ja liikkuminen muutenkin, alus ei sovi kovin hyvin lapsille eikä lainkaan liikuntarajoitteisille
-kaupunkiin tutustumiseen varattu aika on liian lyhyt

Plussat
+hyvällä ilmalla rannikkoreitti on todella kaunis

 


Porvoon mitta on ilmaisu, jolla ilmaistaan runsautta tai reilua määrää. Jos jotain tehdään tai annetaan ”Porvoon mitalla”, tehdään se reilusti, hiukan ylimääräistä antaen.

Nimitys juontuu Ruotsin vallan ajalta, jolloin kerrotaan Porvoon kruununvoudin keränneen veroja välipohjallisella mitalla. Verot maksettiin noihin aikoihin viljalla tai paloviinalla. Vouti keräsi verot suuremmalla mitalla, mutta tilitti ne edelleen pienemmällä osalla, jolloin pystyi pitämään erotuksen itsellään. (Wikipedia)