Tapahtui marraskuussa

Marraskuu alkaa kääntyä joulukuuksi ja halusin vähän kirjoitella kuulumisia. Aika paljon kaikenlaista on tapahtunut ja kuukauteen on mahtunut niin iloa kuin suruakin.

1.11. oli musertava päivä, silloin lasten isoisä eli minun ex-appeni nukkui pois. Vaikka kyseessä on ex-mieheni isä, olimme hyvissä väleissä, läheisiä ja lähennyimme etenkin hänen viimeisinä vuosinaan. Kuolema ei tullut yllättäen ja kuitenkin tuli: sitä osattiin odottaa, mutta saadessani torstaiaamuisen puhelun jouduin silti ottamaan seinästä tukea. Joku, jonka olen tuntenut 25 vuotta on poissa. Siunaustilaisuus pidettiin viime lauantaina Naantalin kirkossa ja päivä oli lyijynraskas.

Suru-uutista seuranneena viikonloppuna kävimme poikaystävän kanssa katsomassa Bohemian Rhapsodyn, joka tuli sinä perjantaina ensi-iltaan. Tykkäsimme molemmat leffasta tosi paljon ja se kestää varmasti uusintakatsomisen. Queenin musiikkia on sittemmin tullut kuunneltua tavallista enemmän. Meitä huvitti nuo näytöksessä jaetut ”rannekorut” ja pitihän se tietysti heti saada käyttöön.


Koulussa on ollut vähän tyhjäkäyntiä. Muut asiat ovat myös vieneet voimavaroja, mutta ennen joulua on taas näyttökokeet, joten mun täytyisi tsempata. Tuntuu, etten ole saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi ja väsyttää vaan hulluna koko ajan. Instan puolella kerroinkin, että ostin herätysvalon, josko se toisi edes jotain helpotusta sohjoisiin aamuihin. Mä kuitenkin nukun 8-9 tuntia yössä, mutta älykelloni mielestä unen laatu on useimmiten huono. Ehkä 1/10 öistä on kohtalaisia ja hyvin olen nukkunut sen mukaan yhden tai kaksi yötä. Aloin jo aiemmin syksyllä pupeltaa D-vitamiinia ja mainoksen uhrina ostin myös Marlin uusia shotteja, joista pitäisi saada päivän C-vitamiinit. Viimeisenä oljenkortena kävin perjantaina apteekista ostamassa rautatabletteja, vaikka mulla onkin yli 140 hemoglobiini. En vaan enää keksi mitään helpotusta tähän riivaavaan väsymykseen. Lenkille olen ehtinyt vajaan 80km:n verran ja nyt en ole viikkoon edes jaksanut käydä. Sinänsä raitis ilma ja ulkoilu tekevät kyllä hyvää, mutta en mielelläni käy lenkillä pimeässä etenkin, kun osa käyttämistäni ulkoilureiteistä on valaisemattomia. Hankalaa!

Joitakin pr-tilaisuuksiakin on ollut marraskuussa, mutta en ole jaksanut lähteä kuin pariin niistä. Viime viikolla oli Manifeston pressipäivä ja uuden kotimaisen selektiivisen luonnonkosmetiikkamerkin, Henua Organicsin, lanseeraustilaisuus. Lisäksi piipahdin tutustumassa Silja Linen uusittuun Serenade-laivaan. Ihanat herkut hivelivät kaikkia aisteja ja saimme seurata myös upeaa tanssiesitystä.

Ai niin ja black friday week! Munhan ei pitänyt ostaa mitään, mutta ostinpa kuitenkin. Kotiin hankin setin keittiöveitsiä ja varsi-imurin, joka on osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi. Lisäksi tilasin pikkuisen kosmetiikkaa, eli pari alle alv-rajan jäävää pakettia ColourPopilta, kiitos ilmaisten toimituskulujen, ja lisäksi tilasin Sokoksen verkkokaupasta Lumenen meikkivoiteen ja BeautyBaylta vähän Zoevan siveltimiä. Mä olin jo aiemmin tässä kuussa hankkinut itselleni etukäteisjoululahjan uuden kameran muodossa, mikä jännästi hillitsi shoppailuhimoja.

Toisaalta on kiva, että on jotain odotettavaa kun on paketteja tulossa. Mä olen myös paketoinut lahjoja eli sain Joulupuu-keräyksen viemiset todella hyvissä ajoin valmiiksi ja kuulin, että kotini lähellä olevassa kauppakeskuksessa taitaa sittenkin olla keräyspiste. Poikaystävän joululahjan tilasin myös jo viikkoja ennen joulua, kun sopiva lahjaidea oli ollut pitkään tiedossa. Sekin on jo paketoituna.

Siinä taisi olla tärkeimmät marraskuiset kuulumiset, tai ainakin ne, jotka olen joko merkinnyt kalenteriin tai joista on kuvatodisteita. Niin ja jos jollakin on hyviä kaamoksenselätysvinkkejä, kertokaa ihmeessä!

Hyvä kiertämään

Tämän päivän aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun black friday-tarjouksia tulee joka tuutista ties monettako viikkoa. Multa tulee melkein jo korvista kymmenet uutiskirjeet eikä tässä ole jouluunkaan pitkälti. Koko loppuvuosi on siis melkoista kulutusjuhlaa ja alekampanjaa toisensa perään.

Ylitsepursuavan yltäkylläisyyden keskellä olisi hyvä muistaa myös niitä, jotka jäävät osattomiksi kaikesta tästä.


Suosikkikäsivoiteeni on ollut jo vuosien ajan L’Occitanen Shea Butter Hand Cream. Marraskuusta alkaen L’Occitane tukee Unicefin työtä A-vitamiinin turvaamiseksi lapsille, sillä A-vitamiinin puutos voi pahimmillaan johtaa näkökyvyn menetykseen. Jokaisesta myydystä 150ml ja 75ml shea-käsivoidetuubista L’Occitane lahjoittaa Unicefille yhden euron.

Tähän aikaan vuodesta käsien kuivuminen on väistämätön tosiasia ja shea-käsivoide on ansaitusti yksi L’Occitanen best seller-tuotteista. Mä en itse selviytyisi talven yli ilman tätä ja tuubi löytyy niin yöpöydältäni kuin käsilaukustakin. Voide sisältää 20% kosteuttavaa shea- eli karitevoita, imeytyy hyvin eikä tahmaa. Olen käyttänyt varmaan kymmeniä tuubeja eikä parempaa tuotetta ole vielä tullut vastaan.



Toinen ajankohtainen mahdollisuus tehdä hyvää on Joulupuu-keräys, joka järjestetään tänä vuonna 16. kertaa. Nuorkauppakamareiden vapaaehtoisvoimin organisoitu keräys tuo jouluiloa lastensuojen piirissä oleville lapsille ja nuorille, joita on pelkästään pääkaupunkiseudulla yli 10000. Miettikää, mikä määrä. Lahjat toimitetaan tarvitseville sosiaalitoimen kautta.


Suurin puute etenkin Helsingissä on nuorten lahjoista, sillä heitä on eniten lastensuojelun piirissä. Pääkaupunkiseudulla on useampia keräyspisteitä ja ajantasainen listaus keräysaikoineen löytyy nettisivuilta. Mä olen itse kerännyt kaikenlaista lahjoitettavaksi sopivaa (käyttämätöntä) kosmetiikkaa ja pakannut sitten sopivia settejä säästämiini Lookfantasticin laatikoihin. Opiskelijabudjetti ei veny ostamaan kauheasti ylimääräistä, mutta kosmetiikkaa mulle kertyy blogin kautta ajoittain jopa yli oman tarpeen. Tuntuu kivalta ajatukselta, että voin tällä tavoin ilahduttaa jotakuta.

Jos sopivan lahjan keksiminen tuntuu hankalalta, joulupuu-sivuilla on lahjavinkkejä.


Olen käärinyt lopuksi laatikot joulupaperiin ja laittanut päälle helposti irrotettavan lapun, jossa lukee esim. ”tyttö 14-17 vuotta, sisältää kosmetiikkatuotteita”. Laput poistetaan sosiaalitoimessa ja korvataan henkilökohtaisella tervehdyksellä. Viime vuonna paketeista tuli niin painavat, että mun piti autottomana värvätä poikaystävä kuskaamaan ne keräyspisteeseen. Tänäkään vuonna ihan lähistöllä ei ole keräyspistettä, vaikka asun 16000 ihmisen lähiössä.


Mä olen lahjojen suhteen melkeinpä mieluummin antava kuin vastaanottava osapuoli. Näitä lahjoja paketoidessa olo on erityisen hyvä, lämmin ja hellä jopa tässä marraskuun sysipimeydessä. Tämän vuoden keräyspaketit ovat kirjoitushetkellä vasta kokoamisvaiheessa, sillä mun pitää vielä käydä ostamassa silkkipaperia tai vastaavaa pehmikkeeksi laatikoihin ja edellisvuoden joulupaperitkin taitavat olla loppu. Onneksi ei ole kiire.

Onko hyväntekeväisyys lähellä sinun sydäntäsi?


L’Occitanen käsivoide saatu pr-näytteenä

Elämäntaparemontin edistyminen

Hupsista, edellisestä elämäntaparemonttipäivityksestä on melkein 3kk aikaa. Toisaalta projekti on edennyt sen verran verkkaisesti, ettei kuukauden aikana tapahdu kauheasti mitään ja vaikka mieli halajaa tuloksia NYT ja mieluiten HETI, niin yritän muistuttaa itselleni, etten ole millään ihmedieetillä vaan kyse on elämäntapamuutoksesta.

Takapakkia, jos sellaiseksi lasketaan vaa’an junnaaminen paikallaan tai jopa hetkellinen painonnousu, on tullut kesän aikana. Olen tarkoituksella vältellyt vaakaa kun tiedän syöneeni päin helvettiä ja käynyt siellä vain silloin, kun olen taas pysytellyt ruodussa. Vaikka tiedän, että erilaiset vaiheet kuuluvat painonpudotukseen ja ihan vapaaehtoisesti mä olen sitä pitsaa pupeltanut, en oikein kestä vaa’an ”huonoja uutisia” ja ne saavat mut helposti mässyttämään entistä innokkaammin kaikenlaista lihottavaa. Syön edelleen pullaa liki päivittäin ja vaikka en erityisesti ole ollut suuri suklaan ystävä, sitäkin menee nykyään yllättävän paljon. Näköjään yksi addiktio vaan korvautuu toisella, koska sipseistä olen pysytellyt miltei kokonaan erossa.


Synkkinä hetkinä mua on auttanut vuoden takaisten kuvien katsominen ja itseni muistuttaminen siitä, että olen kuitenkin saanut pudotettua silloisista lukemista yli 16kg. Se on paljon! Olen vältellyt tuolloin aktiivisesti kameraa, joten mulla ei kovin paljon ole vertailukuvia enkä myöskään mielelläni julkaise niitä, mutta menköön nyt. Alla oleva kuva on otettu 23.9.2017 eli aika tarkkaan vuosi sitten.


Tällä hetkellä painoindeksini on 25,06. Normaalipainon ylärajalle on matkaa vain 700g ja mun ensimmäiseen välitavoitteeseen 1,7kg. Osa rasvasta on varmasti korvautunut lihaksilla eikä painoindeksiä kannattaisi muutenkaan kauheasti tuijottaa. Etenkin pitkiä ihmisiä perinteinen painoindeksi kohtelee kaltoin ja uuden laskentakaavan mukaan olen hyvinkin normaalipainoinen.

Vaikka heinä-elokuun helteet vaikuttivat aika paljon mahdollisuuksiin liikkua, sain silti heinäkuussa kasaan 144,7 lenkkeiltyä kilometriä ja elokuussakin 118,4. Nyt syyskuussa ehdin lenkkipoluille 84,4km verran. Arki on totisesti alkanut! Kaksi lenkkiä viikossa tuntuu olevan aika maksimi ja kolme jo todella hyvä saavutus, mikä ei yleensä toteudu. Haluan välillä myös ihan vaan maata sohvalla ja tuijottaa sarjoja sen sijaan, että koko ajan suorittaisin jotain. Sitäpaitsi palautuminen on tärkeää.

Olen muuten edelleen kuunnellut lenkeillä äänikirjoja ja suosittelen niitä lämpimästi kaikille, jotka kokevat lenkillä käymisen vähän tylsäksi puuhaksi.

Mä ostin palkkioksi ja myös kannustukseksi itselleni elokuun alussa uuden älykellon, Suunto 3 Fitnessin. Kello on mielestäni tosi kaunis urheilukelloksi ja olen ollut siihen enimmäkseen tyytyväinen. 230€ hintaisessa kellossa on melko hyvin toimiva rannesykemittaus ja puhelimen ilmoitukset saa fiksusti näytölle, näitä olen arvostanut eniten. Miinuspuolena pidän askelmittausta, joka ei toimi luotettavasti vaan laskee harha-askelia käsien liikkeistä. Lenkkikaverina kello toimii hyvin ja voin luottaa sen gps:stä laskemaan matkaan.

Kello seuraa myös mm. unta ja sen mukaan nukun keskimäärin aika huonosti, vaikka vietän sängyssä 8-8,5 tuntia vuorokaudesta. Mulla on puhelimen Sleep Cycle-sovelluksessa unidataa yli 1300 yöltä ja sen tieto on aika ristiriitaista Suunnon kanssa.
Nyt mua oikeastaan alkaa naurattaa. Miten sitä onkin osattu nukkua ennen ilman näitä kaikkia mittareita:D Tai käydä lenkillä? Mä olen kieltämättä vähän koukussa oman elämäni analysointiin ja rakastan excel-taulukoita, joten mun on helppo addiktoitua sovelluksiin ja niiden tarjoamaan dataan.

Ostin myös laadukkaat langattomat nappikuulokkeet, jotka ovat olleet erinomaisen kätevät liikkuessa.

Koulun alkaminen on lisännyt arkiaktiivisuutta, eli askeleita kertyy ilman, että käyn erikseen lenkillä. Se ei kuitenkaan ole aivan sama asia ja lomalla oli myös paljon helpompi syödä fiksusti, kun ruoan kanssa näpertelyyn oli enemmän aikaan ja söin suurimman osan aterioista kotona. Olen pyrkinyt nyt noudattamaan periaatetta, että syön arkipäivisin suht järkevästi ja viikonloppuisin otan rennommin. Syön arkisin 4-5 kertaa päivässä ja Sulamo sallii mulle tällä hetkellä 1644kcal niinä päivinä, joina en käy lenkillä.


Mä olen täydentänyt vaatekaappiani uusilla treenivaatteilla, eli tarkoitus ei ole lopettaa ulkoliikuntaa, vaikka talvi onkin tulossa. Ostin nyt aluksi goretex-lenkkarit ja lämminvuoriset trikoot, mutta en edes kuvittele liikkuvani kovilla pakkasilla jo astmankaan takia, sillä hengittäminen on silloin vaikeampaa ja elimistö kuormittuu turhaan. Toivon leutoa ja vähälumista talvea -ja sitä, että oma motivaatio pysyy yllä sohvannurkan houkuttelevuudesta huolimatta.

Täällä taisi olla muutamia muitakin elämäntaparemppalaisia. Mites teillä menee?