Elämää maine coonin kanssa

Meillä on eletty nyt vuoden verran maine coon-elämää. Kassu tuli taloon 27.7.2019 12 viikon ikäisenä (sittemmin kissanpennun luovutusikä on noussut 14 viikkoon) eikä ole liioiteltua sanoa, että sen jälkeen ei olekaan ollut yhtään tylsää päivää. Kissat tuovat elämään aina vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja maine coonin, ”maikkarin”, kanssa tämä kaikki tapahtuu potenssiin 10.

Postauksen kuvat ovat vähän suttuisia, sillä kissakuvat otetaan puhelimella aina kun sattuu sopiva tilanne kohdalle:)


Haaveilin maine coonista 10 vuotta ennen kuin viimein oli tilaisuus ja mahdollisuus ottaa pentu. Mua viehätti rodussa sen tietynlainen alkukantaisuus, sillä se on saanut alkunsa luonnollisesti ja itsestään ilman ihmisen aikaansaamia risteytyksiä. Tietenkin ulkonäkö on hieman muuttunut jalostuksen myötä, mutta loppujen lopuksi kyseessä on aika tavallisen näköinen kissa. Kaikki värit ja kuviot (naamiovärejä lukuunottamatta) ovat sallittuja kuten kotikissoillakin. Myös meille tulevan pennun väri, ruskeatiikeri, oli mulle itsestäänselvä valinta, sillä kissan alkuperäinen väri on ollut juuri tämä vähän arkinenkin raidallinen.


Parhaiten maine coonin erottaa kotikissasta kasvonpiirteiden, korvan muodon, koon ja  korvatupsujen ansiosta sekä ilmeestä ja isoista, pyöreistä tassuista. Häntä on pitempi kuin kotikissalla. Rotumääritelmässä myös mainitaan ”pöllönkatse”, josta esimerkki alemmassa kuvassa:D

Yksi selkeä ero on myös äänen käyttö, eli maine coon paitsi näkyy, myös kuuluu. Skaala on laaja, ääniä löytyy eri tilanteisiin ja kissa on kova juttelemaan. Jos ovi ei aukea sillä sekunnilla kun pitäisi, vimmaista raapimista säestää vaativa ja äänekäs komentaminen.


Maine coonit ovat todella leikkisiä ja sosiaalisia kissoja. Kassu ei tee poikkeusta, sillä joka päivä meillä nähdään lennokkaita leikkejä ja parhaat lelut ovat yksinkertaisia nippusiteitä tai mehupillejä. Mitä hienompi ja kalliimpi eläinkaupan lelu, sitä varmemmin se jää laatikkoon pölyttymään.

Kassu leikkii mieluiten yksin, mutta Vappu kelpaa sentään painikaveriksi. Kissoista tuli parissa päivässä parhaat kaverukset ja mielestäni maine coon ei rotuna edes sovi yksin pidettäväksi, tai sitten ihmisen on tarjottava sille todella paljon aikaa ja seuraa. Kassusta ei ole koskaan tullut sylikissaa, mutta muuten se uteliaana tyyppinä viihtyy aina siellä missä on ihmisiä tai tapahtuu jotain. Tapahtumaksi luonnollisesti riittää ihan vaikka ostosten purkaminen kauppakassista jääkaappiin.


Yleensä, kun käy ilmi, että meillä on maine coon, ihmiset haluavat ensimmäisenä tietää kuinka iso se on. Kassua ei ole ihan lähiaikoina punnittu, mutta veikkaisin sen painavan 7kg paikkeilla. Kassu on hyvin hoikka poika, mikä on ihan hyvä kasvavalle kissalle. Maine coon on kehittyy hitaasti ja on täysikasvuinen vasta n. 3-vuotiaana. Ihan muutama päivä sitten tajusin, että jossain vaiheessa Kassu on humpsahtanut useamman sentin Vapusta ohi korkeudessa ja Vappu ei 8kg painoisena (joskin lihavana) kissana ole mikään pieni poika.

Kassu on onneksi ollut terve kissa. Rokotusta ja kastrointia lukuunottamatta ainoa eläinlääkärireissu on tehty silmätulehduksen takia. Rodulla esiintyy jonkin verran perinnöllisiä sydän- ja munuaissairauksia sekä lonkkavikoja. Vastuullinen kasvattaja tietenkin testaa ja kuvauttaa jalostukseen käytettävät kissat mahdollisimman laajasti.
Otin varmuuden vuoksi Kassulle vakuutuksen, sillä koskaan ei voi tietää saako terveen kissan vai laulaako eläinlääkärin ovipumppu vähän väliä.


Vaikka kissa on vilkas ja isokokoinen, varsinaisia tihutöitä ei juurikaan ole tehty. Tai sitten mä olen autuaasti unohtanut ne, koska kaikenhan saa anteeksi kun on söpö ja pörröinen:D
Mulla ei ole aiemmin ollut tavaranpudottelijakissaa, mutta Kassun toimesta pöydiltä lähtee kaikki ihan vaan siksi, että on kiva nähdä miten kamat putoaa lattialle, sen jälkeen käydä haistamassa niitä ja jatkaa matkaa muihin hommiin. Jos jätän vaikka avokadon pöydälle kypsymään, se on aamulla hävinnyt ja saan konttailla etsimässä sitä milloin minkäkin sohvan tai hyllyn alta, jonne se on leikeissä vierinyt. Olen oppinut nopeasti olemaan jättämättä vaikka silmälaseja tai puhelinta mihinkään pöydänreunalle.


Facebookissa toimii aktiivinen maine coon-ryhmä ja sielläkin on tullut esille monen rodun edustajan mieltymys muovin pureskeluun. Erityisen suosittuja ovat leipäpussit ja kaupan yrttiruukkujen suojapussit, näin myös meillä. Varsinaisesti kissa ei syö muovia, mutta natustelee ja rapistelee sitä innoissaan. Tietenkään en voi jättää mitään muoveja saataville, koska en voi olla varma etteikö sitä sittenkin syötäisi, ja pienikin muovinpala kissan elimistössä voi tarkoittaa kallista eläinlääkärikeikkaa.


Maine coonin omistajan täytyy asennoitua siihen, että kissaa pestään säännöllisesti. Jotkut kissat kaipaavat pesua kerran kuukaudessakin, Kassulle onneksi riittää harvemmat pesuvälit. Mua harmittaa, että meidän kasvattaja ei ilmeisesti ollut totuttanut kissaa pesuihin ja niinpä peseminen on Kassulle aika epämieluisaa. Sentään se ei rimpuile tai yritä raapia, mutta haluaa pois ja näyttää surkealta.

Maine coonin turkki rasvoittuu yleensä jonkin verran erityisesti hännästä ja alaselästä. Ostin kaikki kasvattajan suosittelemat kalliit pesu- ja rasvanpoistoaineet, mutta lopulta niistä ei ole tarvittu kuin shampoota ja hoitoainetta. Turkki takkuuntuu hieman kainaloista ja pepusta, eikä Kassu oikein pidä harjaamisestakaan, joten pesun yhteydessä joudun aina napsimaan kissasta saksilla pieniä takkupalloja.


Muuten rotu on varsin mutkaton ja helppohoitoinen. Suosittelen itse maine coonia huumorintajuiseen kotiin, jossa ollaan valmiita tinkimään hieman siisteystasosta ja pikkuesineiden paikoista sisustuksessa.
Karvaa näyttää irtoavan ympäri vuoden ja kissojen keskinäiset painileikit pölläyttävät aina ilmoille sakeat karvapilvet.

Kissa ei varmasti olisi onnellinen, jos se viettäisi pitkät päivät yksin kotona muun perheen ollessa töissä, koulussa tai harrastuksissa, eli sohvankoristeeksi maikkarista ei ole. Rotu on siinäkin mielessä koiramainen, että se kaipaa keskimääräistä enemmän huomiota ja seuraa. Se myös kiintyy vahvasti omiin ihmisiinsä ja juoksee aina iloisena vastaan kotiintullessa.

Lopuksi muistutus, että rotukissalla on aina rekisterikirja, eli kaikenlaiset selitykset siitä, ettei kissaa rekisteröidä, koska se vaikkapa myydään lemmikiksi, kannattaa unohtaa jos on pentua ottamassa. Maine coon on tällä hetkellä suosituin kissarotu, mikä lisää myös pentujen kysyntää ja sitä kautta myös pentutehtailua. Lisätietoa rodusta löytyy Suomen Maine Coon -kissat ry:n sivuilta.

Sattuuko teissä lukijoissa olemaan ketään muuta maine coonin palvelijaa?

Mun Sephora- ja laivaostokset

Olimme poikaystävän kanssa viikonloppuna risteilyllä juhlistamassa vuosipäivää. Säiden suhteen reissun ajoitus oli vähän kurja: perjantaina Helsingissä satoi koko päivän ja yöksi nousi merelle melkoinen myrsky. Mä en montaa tuntia saanut nukuttua laivan keikkumisen vuoksi ja nyt tätä kirjoittaessani mulla on edelleen vähän huojuva olo.
Toki vettä tuli myös lauantaina koko päivän kun olimme Tukholmassa ja sää oli hyisen kolea.


Tukholmassa mulla oli yksi ainoa targetti eli Sephora. Olin epämääräisesti katsonut liikkeen sijainnin ja eksyttiin joku kolme kertaa matkalla sinne, koska puhelinta karttasovelluksineen ei sateen takia voinut pitää koko ajan esillä. Viimein löydettyämme perille totesin, että me käveltiin varmaan joku 1,5km huti:D

Olin liikkeessä ehkä kolmisen varttia, sillä yritin suoriutua mahdollisimman nopeasti ettei Samin tarvisi odotella yhtään kauempaa kuin on pakko. Ulkona tosiaan tuli vettä ihan kunnolla ja lähistöllä oli vain jotain kalliita vaatekauppoja, joissa tuskin viitsisi aikaansa kuluttaa.


Eihän mulla tietenkään ollut mitään valmista ostoslistaa, joten koko aika meni liikkeessä sinne tänne haahuillessa. Ainoa etukäteen suunnittelemani ostos oli ”jotain Zoevan siveltimiä” ja niitä tarttui mulle mukaan kaksi kappaletta: 105 Luxe Highlight ja 106 Powder-siveltimet. Ehdin testaamaan näitä aamulla ja tykkäsin kovasti. Zoevan siveltimet on vaan huippuja hinta-laatusuhteeltaan.


Laneigen huulinaamiosta on kohistu Purkkistyttöjen keskuudessa, joten bongattuani purkin hyllystä mun oli poimittava se mukaan. Vaikuttaa kyllä ihanalle näin parin kokeilukerran perusteella!
EDIT: söpöä spaattelia oli tänä aamuna kohdannut onnettomuus, sillä Kassu oli saanut sen jotenkin hampaisiinsa:/


Vaikka meikeistä oli -20%, sekään ei saanut mua kiikuttamaan kassalle edes pitkään haaveilemaani Tarten Tartelette In Bloom-luomiväripalettia. Se tosin oli aikana ennen kuin tilasin kolme luomiväripalettia ColourPopilta. Järki siis voitti, en yksinkertaisesti tarvitse lisää luomivärejä vaikka ne olisivat kuinka ihania. En toki olisi tarvinnut korostustuotteitakaan, mutta Beccan Shimmering Skin Perfector Pressed Highlighter sävyssä Moonstone sai sydämeni läpättämään sen verran villisti, että annoin periksi.


Meille riitti kolmisen tuntia kaupungilla, sitten mukavuudenhalu vei voiton ja palasimme laivalle.

Kävin lauantai-iltana tekemässä taxfree-ostokset. Laivoilta saa nykyään Benefitiä ja mulla oli pariinkin otteeseen kädessä GALifornia Blush-poskipuna, jonka hylkäsin…sillä erää. Palasin sunnuntaina aamulla kuitenkin hakemaan sen. Aivan järjettömän kaunis. Eipä perustunut tarpeeseen tämäkään hankinta, mutta katsokaa nyt sitä ^_^



Ostin Ritualsin vaahtoavan suihkugeelin ja 90 kapselin Elizabeth Ardenin Advanced Ceramide Capsules-pakkauksen, jonka hinta Kicksissä on 130€ ja laivalla 60€. Näitä olen käyttänyt pariin otteeseen ja tykännyt todella paljon.


Paluumatka ei onneksi ollut aivan yhtä töyssyinen kuin menomatka. Silti viikonlopun unisaldo jäi aika vajavaiseksi ja sen kyllä huomasi maanantaiaamuna kellon soittaessa 6:30. Bonuksena vielä talviaikaan siirtyminen, joka muutenkin saa mun sisäisen kellon raiteiltaan.
Me ei todellaakaan valvottu mitenkään myöhään, vaan oltiin kumpanakin iltana ennen puoltayötä päät tyynyissä, mutta heräilin pitkin yötä ja mietin Titanicia ja Estoniaa ja kaikkea muutakin fiksua kun olis pitänyt nukkua.

Tympeää säätä lukuunottamatta meillä oli oikein kiva reissu. Mä olen tehnyt vastaavia kaikenlaisessa seurassa ja yleensä se huokailu on aina jossain vaiheessa alkanut mun kolutessa kosmetiikka- tai vaateosastoja ja siksi olin ällistynyt Samin hermoista. Ei mitään kiukuttelua tai yhtään poikkipuolista sanaa koko päivän aikana, vaikka oltiin aivan läpimärkiä päästyämme takaisin laivaan. Koen olevani vastuussa myös eksymisestä, mun olisi pitänyt valmistautua paremmin suunnistamaan kohteeseen, mutta siitäkään ei tullut sanomista. Hämmentävää. Ja ihanaa, tietty:)

Ärsyttää: tuotteet, joita ei saa käytettyä loppuun

Mun tekee mieli vähän vaahdota pakkaussuunnittelusta. Tänä aamuna meikatessani kaivelin esille Urban Decayn luomivärinpohjustajan, koska muistin, että sitä on vielä jonkin verran ja päätin käyttää sen loppuun.

En kuitenkaan saanut oikein mitään ulos tuubista. Painon puolesta tuntui, että sisällä on vielä tavaraa, mutta applikaattoriin ei tarttunut mitään eikä tuubin väkivaltainenkaan puristelu auttanut. Argh. Ja juu, tämähän oli juuri se syy, miksi se ylipäätään oli jäänyt lojumaan enkä ollut käyttänyt sitä pois, vaan ottanut käyttöön toisen tuotteen.

Siispä sakset käteen ja patologin hommiin. Harmi, ettei mulla ole tästä ennen -kuvaa ja saatte tyytyä vain tähän jälkeen -kuvaan.


Siis tuubin sisältä tuli varmaan millilitran verran tuotetta, johon (typerä) applikaattori ei yltänyt ja jota jäykän materiaalin vuoksi ei saa edes puristamalla ulos. Oikein nuukailemalla tuolta olisi voinut kaapia vielä vanupuikolla moneksi päiväksi luomenpohjustukset.


Kun pohjustajan määräksi pakkauksessa ilmoitetaan 11ml, on ~1ml siitä prosentuaalisesti melkoisen paljon. Plus tietenkin jokainen haluaisi käyttää tuotteet oikeasti loppuun eikä vähän sinne päin, eikö vaan?

Mä kaavin spaattelilla primerin pieneen purkkiin, josta sitä riittää varmaan useamman viikon ajaksi, ellei se kuivu sitä ennen.

Toinen vastaava tuoteryhmä, joka äkkiä tulee mieleen, on huulikiillot ja luultavasti myös ripsivärit, joissa se tosin ei mainittavasti haittaa, sillä niiden elinkaari on muutenkin lyhyt. Usein huulikiiltojen applikaattori on niin lyhyt, ettei se yllä lähellekään hylsyn pohjaa.

MIKSI?!

Mä haluaisin oikeasti tietää.


Olenko yksin vai ärsyttääkö jotakuta muutakin tää?

Kynsillä on muuten Essien viime syksyn kokoelman ihana Fall for NYC <3