Parempien yöunien puolesta

Tänään puhutaan nukkumisesta. Mun on pitänyt todella pitkään jo kertoa nukkumistavoistani, joista joku muukin herkkäuninen tai huonosti nukkuva voi saada vinkkejä.

Tässä on mun unikaverit jo vuosien ajalta: silikoniset korvatulpat ja unimaski.
Olen huomannut, että kun ikää tulee, nukkuminen käy hankalammaksi, herään helposti öisin ja yleensä joka yö pitää käydä vessassakin. Vessareissun jälkeen voi olla hankala saada uudelleen unta, jään helposti miettimään kaikenlaista tai kuuntelemaan ääniä ulkoa.
Hyvät yöunet ovat myös muodostuneet yhä tärkeämmiksi ja huonosti nukuttu yö, valvominen, poikkeava vuorokausirytmi ym. heijastuvat arkeen pitkään. Jos en saa nukuttua kunnolla ja riittävästi, tulen ärtyisäksi ja huonovointiseksi. Päiväunia en pysty nukkumaan lainkaan, en edes saa unta ja jos yritänkin nukahtaa, pyörin jossain valveen ja unen rajamailla ja ”herätessä” olo on tokkurainen ja päänsärky luultavasti kaverina iltaan asti.

Tietyt fasiliteetit pitää olla kunnossa ennen nukkumaanmenoa: hyvä tyyny, puhtaat vuodevaatteet ja riittävä väsymystila, koska muuten uni ei vaan tule. ”Menenpä nyt ajoissa nukkumaan kun on tavallista aikaisempi herätys” ei vaan kohdallani toimi. Nukun mielelläni ikkuna auki tai vähintään tuuletan makuuhuoneen kunnolla ennen nukkumaanmenoa. Sängyssä ei myöskään räplätä puhelinta tai tablettia.


En pysty käyttämään tavallisia korvakäytävään työnnettäviä korvatulppia ja testattuani kaikki mahdolliset myynnissä olevat tulpat olen päätynyt näiden silikonitulppien käyttöön. Tavistulpat joko eivät pysy paikallaan tai painavat ikävästi. Silikonen korvatulppa jää korvakäytävän suulle eikä tunnu käytännössä miltään. Mack’sia myydään apteekeissa, mutta suurkuluttajana olen tilannut näitä ebayn kautta, jolloin ne tulevat halvemmiksikin. Yhtä paria voi käyttää muutaman yön ja sen jälkeen se on roskiskamaa. Silikonitulpat vaimentavat tehokkaasti etenkin kauempaa tulevat äänet, mutta jos vieressä kuorsaa joku, niin sen kyllä kuulee. Kuulen myös esim. herätyksen, puhelimen soimisen ja vaikkapa palovaroittimen äänen, jos sellainen tilanne tulisi.

Nukkumalla tulpat korvissa takaan itselleni paremmat yöunet, sillä en herää jokaiseen rasahdukseen ja esim. ikkuna auki nukkuessani ulkoa kuuluviin ääniin.

Toinen must-juttu on unimaski. Kun aloin käyttää unimaskia, niitä oli todella vaikea löytää kaupoista. Nyt tilanne on ihan toinen, mutta edelleen tilaan näitä ebaysta. Materiaalin on oltava riittävän pehmoista ja säätövaran kunnollinen. Maski blokkaa kaiken valon ja en herää esim. varhain aamulla sisälle paistavaan aurinkoon. Sitäpaitsi on ihan tutkittu, että valon määrä vaikuttaa unen laatuun, sillä melatoniinia erittyy vain pimeässä.
Mulla on useampia maskeja ja heitän ne pyykkiin samalla kun vaihdan tyynyliinan, eli useammin kuin lakanat muuten.

Näillä apuvälineillä nukun huomattavasti paremmin ja häiriöttömämmin ja olen varmasti mukavampi ihminen päiväsaikaan. Sanon aina, että menen yöksi offlineen:) Muutamat kaverit ovat ihmetelleet tapojani, ja todenneet, etteivät itse uskaltaisi nukkua ilman, että tietää mitä ympärillä tapahtuu. Multa on kysytty, että mitä jos murhaaja tulee enkä kuule sitä. Sitä voi kyllä miettiä….mutta ei yöllä, sillä silloin nukun;)

Mites teillä nukutaan?

 

Auringonkukat

Rakastan auringonkukkia, sekä kynsillä että maljakossa.


Picture Polish Sun Flower on eittämättä kaunein keltainen lakkani ja sen pariksi sopii syksyinen Demeter.
Kumpaakin lakkaa on kaksi kerrosta, mutta koska Sun Flower on kova värjäämään kynnet, laitoin sen alle kerroksen Avonin Pine Appledia, ja selvisin näin yllättävän vähäisillä värjäymillä. Toki aluslakkaakin oli kaksi kerrosta.


Demeter on jostakin syystä ollut aina vähän aliarvostettu, eikä paistattele samalla tavalla parrasvaloissa kuin värikkäämmät ja kirkkaammat Picture Polishit. Siinä missä merkillä on punaisia, liloja ja sinisiä yllin kyllin, tällaisia ruskeita ei ole juurikaan ja Demeter taitaa olla -ainakin minun kokoelmassani- ainoa rehellisen ruskea Picture Polishin lakka.



Kuvausrekvisiitaksi keräämäni auringonkukat eivät harmikseni ehtineet avautua kunnolla maljakossa.
Pääkaupunkinseudulla asuvia lukijoita voisin kuitenkin muistuttaa maisemakukkapelloista, joilta saa kerätä vapaasti kukkia omaan käyttöön. Lähinnä pelloilla kasvaa auringonkukkaa, kehäkukkaa, hunajakukkaa ja ruiskukkaa, Helsingin puolella ilmeisesti pellavaakin.
Vantaan maisemakukkapellot löytyvät listattuna täältä, Helsingissä peltoja on ainakin Haltialan kotieläintilalla. Espoon tietoja en valitettavasti löytänyt, vaikka käänsin internetin ympäri.


Auringonkukkia myydään tietysti kukkakaupoissakin, mutta se ei ole sama asia kuin itse poimitut.
Pakotin nuorisojaoston mukaan kukkienpoimintareissulle ja todellisuudessahan se meni niin, että minä rämmin savisella pellolla keräämässä kukkia ja nuoriso dataili puhelimillaan mukavasti asfaltoidulla kävelytiellä. Kiva yhteinen retki siis:)

Matkailutärppi: Rajamäen viinamuseo

Tavalliselle kansalaiselle on tänä kesänä tarjoutunut mahdollisuus päästä vierailemaan yleisöltä 50 vuotta suljettuna olleeseen Nurmijärvellä sijaitsevaan Rajamäen tehdasmuseoon eli viinamuseoon. Museo on tähän saakka ollut vain mm. Altian yhteistyökumppaneiden ja muiden tarkoin valittujen ryhmien ulottuvilla. Nytkin museoon on mahdollista tutustua vain opastetulla kierroksella, jolle tulee ilmoittautua etukäteen Nurmijärven kunnan sivuilla.
Äärimmäisen kiinnostavaa, joten pitihän tuonne päästä!



Yläkuvassa vanha tislauslaite eli pontikkapannu siltä ajalta, kun viinanpoltto oli vielä Suomessa sallittu.


Altian tehtaat on perustettu Rajamäelle vuonna 1888. Paikka valikoitui alueella sijaitsevan kirkasvetisen pohjavesilähteen ja Hanko-Hyvinkää-radan edesauttamina. Aluksi tehtaassa valmistettiin hiivaa ja sen sivutuotteena syntynyt alkoholi tislattiin edelleen spriiksi.
Voitteko kuvitella, että joskus kaupoissa on ollut isoja hiivapaloja (yläkuvassa alhaalla), joista myyjä on leikannut asiakkaan toivoman kokoisen palan. Aika hassu ajatus näin nykyihmisen ja kaupunkilaisen näkökulmasta.



Kuvat eivät tee oikeutta komealle tislaamolle, joka olisi edelleen miltei käyttökuntoinen. Kaikki nuo valtavat, monimutkaisen näköiset laitteet ovat olleet yhden työntekijän hoidettavina ja vastuulla. Säiliöt sijoittuivat kahteen eri kerrokseen, joten toimenkuvaan kuului myös kapeiden ja korkeiden kierreportaiden juokseminen useaan otteeseen työvuoron aikana.


Museossa on esillä runsaasti alkuperäistä materiaalia ja aineistoa Suomen alkoholihistoriaan liittyen. Alakuvassa vasemmalla on mm. kieltolain kumoamisen jälkeen myyntiin tullut Karhuviinapullo, jolla kansalaisia houkuteltiin ostamaan laillista 42-prosenttista viinaa huokeaan hintaan salakuljetetun tai kotipolttoisen sijasta. Kun janoiset oli saatu houkuteltua Oy Alkoholiliike Ab:n tiskeille, Karhuviinaa vähitellen laimennettiin ja lopulta sen myynti lakkasi kokonaan.


Museokierroksella selvisi sekin, mistä nimi tikkuviina tulee. Kun materiaaleista oli pulaa, pullojen korkit valmistettiin puusta ja korkeista saattoi irrota juomaan tikkuja. Korkki ei välttämättä ollut täysin tiivis, joten pullo oli tärkeää säilyttää pystyssä ja siitä muistutettiin erikseen etiketissä.

Yläkuvassa on salakuljettajien käyttämiä välineitä, joista eittämättä kiinnostuisi myös tämän päivän festarikävijä;) Ylhäällä vasemmalla on säären ympärille kietaistava pullo. Seinälle ripustettu härveli on salakuljettajien pysäyttämiseen tarkoitettu piikkimatto. Tuolloin raittiusliikeaktiiveista värvättiin erityisiä viinapoliiseja käräyttämään trokareita. Virkaa toimittava henkilö sai kantaa viinapoliisin virkamerkkiä (vitriinissä alaoikealla).


Ihminen on kyllä kekseliäs, jos motiivi on riittävä.

Kuinka ollakaan, tehtaassa on valmistettu myös jonkin verran kosmetiikkaa ja tuoksuja, mm. Kölninvettä 4711 eli Kolinaa.
Kuvan tuoksupulloilla on hauska historia: tehtaassa työskennellyt nainen oli anastanut yhden kutakin pulloa ja sitten vanhoilla päivillään tullut katumapäälle ja palauttanut pullot. Näin ne päätyivät museon kokoelmiin, joten tässä tapauksessa epärehellisyydestäkin oli hyötyä.


Ylemmässä kuvassa etualalla vasemmalla näkyy polttopullojen eli Molotovin cocktailien valmistukseen käytetty laite. Rajamäen tehtailla pullotettiin sodan aikana yli 540 000 polttopulloa. Alkuperäisiä pulloja on säilynyt vain kolme kappaletta ja yksi niistä on nähtävissä museossa.


Pullojen valmistuksessa kävi pieni lapsus, sillä ensimmäisten pullojen korkeissa luki ”Alko Rajamäki” ja niinpä vihollinen keksi alkaa pommittaa Rajamäkeä. Puolustuksesta vastasivat valtion rahapulan johdosta tehtaan itse hankkimat kanuunat, joista yksi on museossa esillä. Kovin merkittäviä vahinkoja tehdasalueelle eikä varsinkaan tehtaalle sodan aikana kuitenkaan aiheutunut.


Museokierros on äärimmäisen kiehtova aikamatka Suomen historiaan. Esillä on hyvin säilyneiden laitteiden lisäksi mm. tehtaan konttorin työvälineitä kuten puhelinkeskus, kellokorttilaite ja kirjoituskoneita.


Edelleen osa museon kokoelmista on peitetty verhoilla, koska lainsäädäntö kieltää pitämästä näytillä tällä hetkellä myynnissä olevia alkoholivalmisteita. Jotenkin koomista, kun samoja pulloja voi kuitenkin vapaasti käydä katsomassa Alkon myymälöiden hyllyillä:)


Opastettu kierros kestää tunnin. Tilat ovat useassa kerroksessa, joihin liikutaan kapeahkoja portaita pitkin, joten liikuntaesteisille kohde ei sovellu. Itse en lähtisi myöskään aivan pienten lasten kanssa vierailulle, mutta kouluikäinen saa käynnistä varmasti jo jotakin irti.
Museoon ennättää tutustua 27.8. saakka.

Samalla suunnalla sijaitsee myös Mattilan Luomutilan kesäkahvila, johon on mukava poiketa kahville tai keitolle. Tilalla on myös mansikan itsepoimintaa.

Museon ja kahvin jälkeen ennätimme vielä Teatteri Kino Juhaan katsomaan Krista Kososen tähdittämän Miami-elokuvan. Vähän erilainen leffateatterikokemus kuin Finnkinon tusinateatterit:) Kiva päivä!