Mun Sephora- ja laivaostokset

Olimme poikaystävän kanssa viikonloppuna risteilyllä juhlistamassa vuosipäivää. Säiden suhteen reissun ajoitus oli vähän kurja: perjantaina Helsingissä satoi koko päivän ja yöksi nousi merelle melkoinen myrsky. Mä en montaa tuntia saanut nukuttua laivan keikkumisen vuoksi ja nyt tätä kirjoittaessani mulla on edelleen vähän huojuva olo.
Toki vettä tuli myös lauantaina koko päivän kun olimme Tukholmassa ja sää oli hyisen kolea.


Tukholmassa mulla oli yksi ainoa targetti eli Sephora. Olin epämääräisesti katsonut liikkeen sijainnin ja eksyttiin joku kolme kertaa matkalla sinne, koska puhelinta karttasovelluksineen ei sateen takia voinut pitää koko ajan esillä. Viimein löydettyämme perille totesin, että me käveltiin varmaan joku 1,5km huti:D

Olin liikkeessä ehkä kolmisen varttia, sillä yritin suoriutua mahdollisimman nopeasti ettei Samin tarvisi odotella yhtään kauempaa kuin on pakko. Ulkona tosiaan tuli vettä ihan kunnolla ja lähistöllä oli vain jotain kalliita vaatekauppoja, joissa tuskin viitsisi aikaansa kuluttaa.


Eihän mulla tietenkään ollut mitään valmista ostoslistaa, joten koko aika meni liikkeessä sinne tänne haahuillessa. Ainoa etukäteen suunnittelemani ostos oli ”jotain Zoevan siveltimiä” ja niitä tarttui mulle mukaan kaksi kappaletta: 105 Luxe Highlight ja 106 Powder-siveltimet. Ehdin testaamaan näitä aamulla ja tykkäsin kovasti. Zoevan siveltimet on vaan huippuja hinta-laatusuhteeltaan.


Laneigen huulinaamiosta on kohistu Purkkistyttöjen keskuudessa, joten bongattuani purkin hyllystä mun oli poimittava se mukaan. Vaikuttaa kyllä ihanalle näin parin kokeilukerran perusteella!
EDIT: söpöä spaattelia oli tänä aamuna kohdannut onnettomuus, sillä Kassu oli saanut sen jotenkin hampaisiinsa:/


Vaikka meikeistä oli -20%, sekään ei saanut mua kiikuttamaan kassalle edes pitkään haaveilemaani Tarten Tartelette In Bloom-luomiväripalettia. Se tosin oli aikana ennen kuin tilasin kolme luomiväripalettia ColourPopilta. Järki siis voitti, en yksinkertaisesti tarvitse lisää luomivärejä vaikka ne olisivat kuinka ihania. En toki olisi tarvinnut korostustuotteitakaan, mutta Beccan Shimmering Skin Perfector Pressed Highlighter sävyssä Moonstone sai sydämeni läpättämään sen verran villisti, että annoin periksi.


Meille riitti kolmisen tuntia kaupungilla, sitten mukavuudenhalu vei voiton ja palasimme laivalle.

Kävin lauantai-iltana tekemässä taxfree-ostokset. Laivoilta saa nykyään Benefitiä ja mulla oli pariinkin otteeseen kädessä GALifornia Blush-poskipuna, jonka hylkäsin…sillä erää. Palasin sunnuntaina aamulla kuitenkin hakemaan sen. Aivan järjettömän kaunis. Eipä perustunut tarpeeseen tämäkään hankinta, mutta katsokaa nyt sitä ^_^



Ostin Ritualsin vaahtoavan suihkugeelin ja 90 kapselin Elizabeth Ardenin Advanced Ceramide Capsules-pakkauksen, jonka hinta Kicksissä on 130€ ja laivalla 60€. Näitä olen käyttänyt pariin otteeseen ja tykännyt todella paljon.


Paluumatka ei onneksi ollut aivan yhtä töyssyinen kuin menomatka. Silti viikonlopun unisaldo jäi aika vajavaiseksi ja sen kyllä huomasi maanantaiaamuna kellon soittaessa 6:30. Bonuksena vielä talviaikaan siirtyminen, joka muutenkin saa mun sisäisen kellon raiteiltaan.
Me ei todellaakaan valvottu mitenkään myöhään, vaan oltiin kumpanakin iltana ennen puoltayötä päät tyynyissä, mutta heräilin pitkin yötä ja mietin Titanicia ja Estoniaa ja kaikkea muutakin fiksua kun olis pitänyt nukkua.

Tympeää säätä lukuunottamatta meillä oli oikein kiva reissu. Mä olen tehnyt vastaavia kaikenlaisessa seurassa ja yleensä se huokailu on aina jossain vaiheessa alkanut mun kolutessa kosmetiikka- tai vaateosastoja ja siksi olin ällistynyt Samin hermoista. Ei mitään kiukuttelua tai yhtään poikkipuolista sanaa koko päivän aikana, vaikka oltiin aivan läpimärkiä päästyämme takaisin laivaan. Koen olevani vastuussa myös eksymisestä, mun olisi pitänyt valmistautua paremmin suunnistamaan kohteeseen, mutta siitäkään ei tullut sanomista. Hämmentävää. Ja ihanaa, tietty:)

Ärsyttää: tuotteet, joita ei saa käytettyä loppuun

Mun tekee mieli vähän vaahdota pakkaussuunnittelusta. Tänä aamuna meikatessani kaivelin esille Urban Decayn luomivärinpohjustajan, koska muistin, että sitä on vielä jonkin verran ja päätin käyttää sen loppuun.

En kuitenkaan saanut oikein mitään ulos tuubista. Painon puolesta tuntui, että sisällä on vielä tavaraa, mutta applikaattoriin ei tarttunut mitään eikä tuubin väkivaltainenkaan puristelu auttanut. Argh. Ja juu, tämähän oli juuri se syy, miksi se ylipäätään oli jäänyt lojumaan enkä ollut käyttänyt sitä pois, vaan ottanut käyttöön toisen tuotteen.

Siispä sakset käteen ja patologin hommiin. Harmi, ettei mulla ole tästä ennen -kuvaa ja saatte tyytyä vain tähän jälkeen -kuvaan.


Siis tuubin sisältä tuli varmaan millilitran verran tuotetta, johon (typerä) applikaattori ei yltänyt ja jota jäykän materiaalin vuoksi ei saa edes puristamalla ulos. Oikein nuukailemalla tuolta olisi voinut kaapia vielä vanupuikolla moneksi päiväksi luomenpohjustukset.


Kun pohjustajan määräksi pakkauksessa ilmoitetaan 11ml, on ~1ml siitä prosentuaalisesti melkoisen paljon. Plus tietenkin jokainen haluaisi käyttää tuotteet oikeasti loppuun eikä vähän sinne päin, eikö vaan?

Mä kaavin spaattelilla primerin pieneen purkkiin, josta sitä riittää varmaan useamman viikon ajaksi, ellei se kuivu sitä ennen.

Toinen vastaava tuoteryhmä, joka äkkiä tulee mieleen, on huulikiillot ja luultavasti myös ripsivärit, joissa se tosin ei mainittavasti haittaa, sillä niiden elinkaari on muutenkin lyhyt. Usein huulikiiltojen applikaattori on niin lyhyt, ettei se yllä lähellekään hylsyn pohjaa.

MIKSI?!

Mä haluaisin oikeasti tietää.


Olenko yksin vai ärsyttääkö jotakuta muutakin tää?

Kynsillä on muuten Essien viime syksyn kokoelman ihana Fall for NYC <3

Tassunjälkiä sydämessä

Lemmikit ovat ihania. Jokainen lemmikinomistaja joutuu kuitenkin jossakin vaiheessa tekemään sen raskaimman päätöksen, sillä eläin ei osaa kertoa, miltä siitä tuntuu ja vastuu sen hyvinvoinnista on ihmisellä. Niin paljon kuin lemmikistä onkin iloa, koittaa väistämättä se päivä, jolloin siitä on pakko luopua. Koska mulla on aina ollut eläimiä, näitä päätöksiä on joutunut tekemään useita, mutta koskaan niihin ei totu.


Kylli tuli meille joulun alla 2009 pikkuisena karvapallona. Luulin ottaneeni poikakissan, mutta yllätykseksemme se olikin tyttö. Sinänsä se ei haitannut, sillä meillä oli kaksi leikattua poikaa.
Teetimme Kyllillä yhdet pennut ennen sterilointia vuonna 2011. Mitään erityistä syytä tähän ei ollut, halusin vain kasvattaa kissapoikueen. Pentuja syntyi neljä ja niistä kotiin jäi Vappu, joka viettää 1.5. 8-vuotissynttäreitään.


Kylli oli terve kissa koko elämänsä ajan, kunnes viime syksynä alkoivat pissavaivat. Silloin epäiltiin idiopaattista kystiittiä ja tilanne rauhoittuikin kipulääkityksellä melko pian ja kissa oli taas oma itsensä.


Viikko sitten lauantai-iltana tajusin yhtäkkiä, että vaikka muut kissat ovat pyörineet normaaliin tapaan jaloissa ja sylissä telkkaria katsoessamme, Kylli on nukkunut koko päivän ruokapöydän alla tuolilla. Ajattelin, että viimeistään ruoka saa sen liikkeelle, ja se lähtikin piilopaikastaan mutta sen sijaan, että se olisi häärinyt keittiössä naukumassa, se juoksi suoraan kylpyhuoneeseen, jossa meillä tarjotaan kissojen märkäruoka. Se söi vähän ja ajattelin, että varmaan kaikki on ihan kunnossa kun se kuitenkin syö ja liikkuu.


Sunnuntaiaamuna koetin houkutella sitä sen lempiherkulla, palvikinkulla, mutta kinkku ei kissaa kiinnostanut ja aloin huolestua. Ajattelin, että jospa sillä on taas pissavaivoja ja päätin antaa sille kipulääkettä, mutta sepä ei antanutkaan koskea enkä uskaltanut yksin alkaa lääkitsemään vihaista kissaa. Kun lapset tulivat kotiin, saimme yhdessä annettua sille lääkkeen. Päätin varata seuraavaksi päiväksi eläinlääkärin, sillä kaikki ei nyt ollut kunnossa. Kissa ei mielestäni ollut käynyt laatikollakaan, joten ehkäpä kyse oli taas pissavaivasta.

Sain ajan klo 15.30 ja Kyllistä otettiin verinäytteet sekä tehtiin ultra- ja röntgentutkimukset. Aivan täysin varmaa diagnoosia ei saatu, mutta klinikalla annettu nesteytys ja kipulääkitys piristivät kissaa, joka voi illalla ja vielä seuraavana aamuna vähän paremmin. Päätimme seurata tilannetta ja lupasin soittaa loppuviikosta eläinlääkärille. Ohutsuolen seinämissä oli näkynyt jonkinlaista paksuuntumaa, joka voisi viitata kasvaimeen, vaikka varsinaista kasvainmassaa suolistossa ei ollut. Tunnustellessa koko vatsan alue oli pinkeä ja epänormaalin tuntuinen ja kissa myös aristi vatsaansa.


Torstaiaamuun mennessä tilanne oli merkittävästi huonompi. Kylli nukkui käytännössä koko ajan jossakin syrjäisessä paikassa eikä antanut lainkaan koskea itseensä, vaan sähisi vihaisena jos sitä yritti silittää. Soitin eläinlääkäriin joka arveli, että kissalla todennäköisesti on lymfooma löydösten perusteella ja sen hoitaminen on paitsi raskasta, myös epävarmaa ja kallista eikä parantavaa hoitoa ole. Diagnoosin varmistaminen edellyttäisi koepalan ottamista ja odottelua.
Tuntuu ikävältä miettiä rahaa kun kyse on perheenjäsenestä, mutta olemme yhden koiran kohdalla tehneet sen virheen, että kustannuksista välittämättä yritimme hoitaa sitä kuntoon ja vasta jälkikäteen tajusimme pitkittäneemme sen elämää itsekkäistä syistä ja oikeasti aiheutimme sille vain turhaa kärsimystä.

Vielä matkalla klinikalle mietin, että pitäisikö sittenkin koettaa vielä. Mitä jos kaikki ovat väärässä? Kissa oli vajaa 10-vuotias, toki siis seniori-ikäinen, mutta ei kuitenkaan ikäloppu ja perusterve. Tämä tuli liian äkkiä, viikko sitten kaikki oli vielä hyvin. Tai ei ollut, mutta emme vain tienneet sitä.
Tällaisia mietin, vaikka ymmärsin toki järjellä, että parantavaa hoitoa ei ole ja jossain vaiheessa olemme kuitenkin tekemässä tätä viimeistä matkaa.


Kylli nukahti rauhallisesti ikiuneen.
Otin muutaman kuvan muistoksi ja jälkikäteen niitä katsoessani huomioni kiinnittyi kissan ilmeeseen, kun se katsoi eläinlääkäriä saatuaan esilääkityksen. Ilme oli luottavainen ja tyyni, aivan kuin se olisi halunnut sanoa tiedän, että autat minua, pian minulla ei ole enää tätä kipua.

Jokainen lemmikkinsä viimeiselle matkalle saattanut tietää, miten raskas tyhjä kuljetuskoppa tai tarpeettomaksi jäänyt talutushihna on palatessa.

Kotona tuntuu tyhjältä ja hiljaiselta, yksi on joukosta poissa.