Mitäpä jos

Kirjoitin helmikuussa ajatuksiani sinkkuelämästä. Siitä on kymmenen kuukautta ja nyt tarina jatkuu.

Talvi taittui, tuli kevät ja lopulta kesäkin. Olin ajatellut, että voisin ehkäpä kesän aikana käydä edes yksillä treffeillä, etten vallan sammaloidu, mutta aika meni niin nopeasti etten ”ehtinyt”. Kukaan ei hakenut kotoa enkä tehnyt itsekään mitään edistääkseni asiaa, joten se vaan jäi eikä edes harmittanut.
Kesän kääntyessä taas kohti syksyä löysin itseni naputtelemasta profiilia deittipalveluun ajatuksena, että eipä tuo ota jos ei annakaan ja eihän mulla ole mitään menetettävääkään. Mähän en oikeastaan edes usko koko nettideittailuun saati siihen, että etenkään etsimällä voisi löytää ketään, mutta päätin testata.

Oletteko koskaan kokeilleet deittipalveluja? Jos ette, voi olla vaikea uskoa, millaista porukkaa niissä liikkuu. Mulle tuli kaikenlaisia tarjouksia varpaiden nuolemisesta itseäni 25v nuorempien -siis tyttäreni ikäisten- poikien kiihkeisiin ehdotuksiin. Ihan uskomatonta settiä. Läppärini delete-näppäimestä kului teksti pois vastauksia peratessa ja olin jo aika lähellä tilaamassa Crazy Cat Lady-starttipakkausta ja alistumassa kohtalooni kuolla yksin 72 kissan kanssa.

Kunnes sitten sain viestin ihan mukavan oloiselta mieheltä, joka ehdotti treffejä aika extempore. Ja miksipä ei, pari tuntia elämästä sinne tai tänne ja tyyppi vaikutti ihan normaalilta, joten ehkä mun ei tarvisi esitellä varpaitani.

Mä olen kompuroinut ihmissuhteissa sen verran monta kertaa, että se on tehnyt musta varautuneen ja kasvattanut ympärilleni metrin paksuisen muurin, jonka läpi en ole päästänyt ketään. Olen vuosien varrella tapaillut ihan kivojakin ihmisiä, mutta kukaan tai mikään ei ole tuntunut oikein miltään. Kelasin, että ehkä se vaan menee niin, että realiteetit jyrää ja aikuisena ja elämää nähneenä nyt vaan on tällaista. Joko olet yksin tai tyydyt johonkin väsähtäneeseen urkkaruudun töllöttäjään. Ja kuten silloin helmikuussa kirjoitin, se yksinolokin on ollut useimmiten ihan jees ja välillä tosi jees.

Jossain takaraivossa on kaikesta huolimatta kolkutellut ajatus, että oishan se mahtavaa vielä kerran elämässään tavata joku, joka saa sukat makkaralle. Joku, jonka kanssa jakaa sohvannurkka ja lasi/pullo/gallona viiniä. Käydä leffassa, tapahtumissa ja sunnuntaikävelyllä. Ja joka myös tuntuisi joltain.

Noh, varmaan arvaatte miten kävi, koska en kirjoittaisi tätä ellei mulla olisi jotain kerrottavaa.

Rakastuin järjettömästi.

Ei se nyt tietenkään niillä ekoilla treffeillä tapahtunut, mutta hyvin pian. Ottaen huomioon, kuinka harkitseva ja verkkainen yleensä olen, aivan hullun nopeasti.

Silti mua ei yhtään ahdista kylppärini kaappiin ilmestynyt hammasharja. Miten voikin olla, että joku kävelee tuosta vaan elämääni ja sydämeeni ja kaikki tuntuu hyvältä ja oikealta. Mies, joka puhuu ja pussaa, on hauska ja hyväntuulinen, saa mut nauramaan ja tekee taivaallisen hyvää ruokaa. Tykkää kissoista ja inhoaa Vihreitä kuulia, kuten minäkin. Sopiva sekoitus aikuista miestä ja poikamaisuutta, arvot ja elämä järjestyksessä eikä yritä tunkea mua johonkin muottiin vaan saan olla oma itseni; vähän konstikas ja kompleksinen, mutta hyvin pidettynä kuitenkin aika helppo kumppani.

Eikä sillä ole varvasfetissiä.

Tietenkin mua pelottaa vähän. Jos tipahdan täältä, putoan tosi korkealta ja se sattuu. Eihän tässä nyt kirkkoa olla varaamassa, mutta mun mittapuulla parisuhdestatuksen muuttaminen facebookiin tarkoittaa melkein samaa: nyt ollaan isojen asioiden äärellä. Olen päättäväisesti työntänyt pelkojani ja epävarmuuttani sivuun, sillä jos ei koskaan ota riskejä, ei myöskään voi ikinä saavuttaa mitään ja elämä menee ohi. En vielä tiedä, mihin tämä johtaa, mutta aikahan sen näyttää.

Ehkä tärkeintä on, ettei mua ahdista ollenkaan. Mä olen mestariahdistuja eikä siihen oikeastaan tarvita edes mitään erityistä syytä, mulla on vaan ollut jotenkin epämukava olo, joka on johtunut joko siitä toisesta ihmisestä tai -varmaan useimmiten- minusta itsestäni. En kaipaa elämääni lisä-ahdistusta joten olen aika nopeasti todennut, että tämä ei ole mua varten. Yksin ollessa ei ole ahdistanut, siksi kai olenkin ollut niin paljon itsekseni.


Blogin kannalta vilkastunut seuraelämäni voi tarkoittaa epäsäännöllisempää postausrytmiä, eli tulen varmasti lipsumaan totutusta ma-ke-pe -aikataulusta. Mulla on muutenkin syksyn aikana ollut lievää blogi- ja kosmetiikkauupumusta ja tekisi mieli ottaa hieman etäisyyttä purkkisekoiluun tai ainakin vähän rennompi asenne siihen, joten mitään vahinkoa tuskin tapahtuu vaikka joku postaus jäisikin väliin. En halua, että kirjoittamisesta tulee pakkopullaa vaan siinä säilyy kepeys ja hauskuus. Kuten elämässä yleensäkin.

Taustalla soi Samuli Putro: Mitäpä jos

Kivat, kamalat, inhokit, lempparit

Kiva – kamala, lemppari – inhokki -haaste tuli vastaan Zaza’s Petals-blogissa ja koska en ole pitkään aikaan tehnyt mitään tällaista, tartuin tähän itsekin. Myös Jonna oli kirjoittanut tästä, käykäähän lukemassa:)
Kuvituksena käytin satunnaisia puhelinräpsyjä kuluneelta viikolta.

Kamalin ruoka
Sisäelin- ja veriruoat jäävät multa lautaselle. Samoin maksa, simpukat, etanat ja ravut. En myöskään odota mitenkään ilolla tuloillaan olevaa hyönteisbuumia, sillä ajatus hampaissa rapsahtavasta jauhomadosta on kuvottava

Herkkuruoka
Yllä mainittuja lukuunottamatta syön miltei kaikkea ja yhtä ylitse muiden on tosi vaikea nimetä. Hyvä pihvi nyt uppoaa aina, sushista tykkään tosi paljon, hyvät pastaruoat ja oikein kunnon burgerikin maistuu. Eli, kuten huomaatte, en osaa valita. Olen herkkupeppu ja ihan viimeisenä haluan tinkiä ruoasta jos jostain pitää säästää

Kahviherkku, jolle sanon ei
Mutakakku! En pysty syömään lusikallista enempää, aivan liian makeaa ja tiivistä mun makuuni. Tiedän olevani outo, mutta ei voi mitään:D

Kahviherkku, jolle sanon kyllä
Juustokakut, etenkin, jos niissä on limeä, sitruunaa ja/tai valkosuklaata ^_^ Melkein kaikki muukin uppoaa, olen toivoton pullahiiri

Telkkariohjelma, jota en katso
99% teeveetarjonnasta

Telkkariohjelma, jota katson
En katso tällä hetkellä mitään muuta kuin Silta-sarjaa

Inhokkisää
Vesisade ja tuuli, loputon harmaus ja pimeys…eli tän voisi varmaan kiteyttää ”marraskuu”

Lempisää
Aurinkoinen tai puolipilvinen n. +20C. En välitä helteestä, koska mun sisäinen termostaattini menee epäkuntoon enkä myöskään välitä rannalla makailusta koska a)auringonoton riskit ja b)se on tylsää



Kamalin musiikki
Liian aggressiivinen hevimusiikki, jazz, rap, kotimainen iskelmä eli jarisillanpäät ja vastaavat

Paras musiikki
En osaa sanoa mitään ylitse muiden ja ylipäätään kuuntelen aika vähän musiikkia. Yleensä mulla on radiosta auki Aalto, sen tarjonta on vähiten ärsyttävää

Kamalin aika vuorokaudesta
Aamu! Siis en ole lainkaan aamuihminen

Ja se paras aika
Olen parhaimmillani illalla tai jopa alkuyöstä

Tästä menetän hermoni
Noh, mulla nyt palaa päreet aika herkästi ja yleensä etenkin pikkuasioista. Joku törttöilee liikenteessä, jumittaa rullaportaiden ala- tai yläpäässä, tiskialtaassa on astioita vaikka niiden pitäisi olla koneessa ym ym. Toisten jälkien korjaaminen saa mittarin punaiselle ja uskokaa pois, tästä on saanut kotona vääntää

Tästä rauhoitun
Hiljaisuus, kiireettömyys, kynttilänvalo…yleensä, kun olen iltaisin yksin kotona, mulla on telkkari kiinni ja harvemmin kuuntelen musiikkiakaan. Tietokonetta ja puhelinta räpellän kyllä, mutta miltei kaikki sovellukset pidän aina äänettömällä, sillä olen huomannut jatkuvasti piippaavien viestiäänien ärsyttävän mua 

Huonoin mieliala
Mulla menee kaikki päin helvettiä jos en saa nukutuksi kunnolla. Stressi ja huolet heijastuvat ekana yöuniini ja silloin herään aamuyöllä murehtimaan maailmaa. Saatan valvoa pari tuntia tai pahimmassa tapauksessa en saa ollenkaan enää unta, jolloin seuraavan päivän ennuste on aika huono 

Paras mieliala
Kyllä se on silloin, kun asiat tuntuvat olevan suht hyvin ja pahimmat stressitekijät on eliminoitu arjesta. Olen nukkunut hyvin, syönyt hyvin ja jotain kivaa on tulossa. Mä olen sellainen, että mulla pitää olla aina jotain kivaa odotettavaa tiedossa, muuten pitkästyn ja turhaudun

Kodin turhake
Tää on vähän noloa, mutta mulla on kellarissa HATTARAKONE. Eipä ole tullut kauhean montaa kertaa käytettyä:D

Paras tavara
Tjaa, tää on kyllä vaikea. Puhelin tai läppäri, ilman niitä elämä menisi aika ankeaksi ja hankalaksikin.

Vaate, jota en suostu laittamaan päälleni
Turkki. Siis aito turkis, ei kiitos.

Vaatteet, joissa viihdyn
Mulla lentää aina farkut tai mitä nyt päällä onkaan, pois jalasta saman tien kun pääsen kotiin. Vedän höppelihousut eli pieruverkkarit eli kotihousut jalkaan. Lämpimämpänä vuodenaikana käytössä on kotishortsit, mutta näitä kaikkia yhdistää pieni nuhjuisuus ja ennen kaikkea mukavuus.

Haju, jota en kestä
Voi näitä on paljon! Olen jossain määrin hajusteherkkä tai ehkä hajustetarkka olisi oikeampi termi. Ehkä eniten inhottaa likaiset vaatteet tai ihminen, joka ei selvästi ole peseytynyt ihan äskettäin. Tupakanhaju on myös kuvottava

Paras tuoksu
Aika perus: vasta leikattu nurmikko, luonto kesällä sateen jälkeen, kirpeät syysaamut, puhdas iho kesämökin terassilla ja saunanlämmityksestä nenään leijaileva savunhaju…ja tietenkin jotkut parfyymit myös

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä
Narsistisuus ja kaikki siihen liittyvä, suvaitsemattomuus, mustavalkoinen ajattelutapa, epärehellisyys, itsekkyys…onhan näitä
 
Mukavin luonteenpiirre ihmisellä
Viihdyn mukavien ihmisten seurassa parhaiten. Tietenkin joskus on paikallaan vakavoitua, mutta ylipäätään hyväntuuliset ja iloiset, välittömät ja aidot ihmiset ovat parasta seuraa <3

En haasta ketään, mutta näitä on kiva lueskella, joten haasteen saa napata mukaan kuka vaan. Rentouttavaa viikkistä!

Lakritsi- ja salmiakkifestivaalit 2017

Viikonloppuna järjestettiin Helsingin Wanhassa Satamassa Lakritsi- ja salmiakkifestivaalit, jonne vihdoinkin pääsin monen vuoden jahkailun ja aikomisen jälkeen.


Wanha Satama tarjoaa tapahtumille tyylikkäät, sopivasti rosoiset ja tunnelmalliset tilat, mutta valitettavasti festarien kävijämäärä oli tiloihin nähden aivan liian suuri. Mulla oli lehdistölippu, mutta emme tajunneet ostaa seuralaiselleni ennakkolippua ja niinpä jonottelimme jonkin aikaa kaatosateessa ulkona. Tämä oli tietysti oma moka mutta kummallekaan ei tullut mieleenkään, että tapahtuma olisi noin suosittu. Kahden päivän aikana se keräsi 9000 kävijää ja ensi vuonna tapahtuma järjestetään suuremmissa tiloissa.

Väkimäärän johdosta eri pisteille oli hankala päästä enkä saanut otettua oikein kunnon kuviakaan.


Muutamalla valmistajalla oli tarjolla tyylikkäitä  joulukalentereita vähän aikuisempaan makuun: yläkuvassa Haupt Lakritsin ja alakuvassa Lakridsin kalenterit.


Mua kiinnosti melkeinpä eniten Namituvan messupiste, jossa oli myynnissä mm. Salmiakki Finlandian 2017 voittanutta Rakkaussalmiakkia. Salmiakin ja vadelman liitto on makuhermoja kutkutteleva ja tätä sydämellistä herkkua soisi löytyvän laajemminkin kaupoista. Osastolla oli kaikkea muutakin ihanaa tarjolla, kuten kuvista näkyy.



Herkkujen lisäksi edustettuna oli makeisaiheisia koruja ja jopa hieman kosmetiikkaa. Testasin lakritsantuoksuista vartalovoidetta, mutta en ehkä välttämättä haluaisi sivellä sitä koko kroppaan, vaikka mm. käsisaippuassa se toimii mainiosti.



Pandalla oli aivan ihania lakuaiheisia mukeja, meikkipussukoita, kangaskasseja ja jopa lakanasetti. Ellei mun kaapit pursuaisi astioita, olisin varmasti ostanut itselleni suloisen mukin ^_^


Lakritsan ja salmiakin lisäksi tarjolla oli eksoottisempia herkkuja. Yllä oleva lakritsinmakuinen juoma oli jopa ihan hyvää, vaikka ajatus lakujuomasta tuntuu vähän vaikealta. Olen joskus maistanut lakritsajugurttia ja se jäi multa kyllä syömättä.


Mun messuostokset jäivät maltillisiksi ryysiksen vuoksi. Ostin pussin Rakkaussalmiakkia sekä käsintehdyn pikkulaukun Arkkikaupan kojusta. Tarjolla oli vaikka mitä kivoja, värikkäitä laukkuja mutta päädyin kuitenkin perusmustaan. Laukkuun mahtuu sopivasti puhelin, avaimet ja maksukortit ja sen saa kivasti olan yli. Olen haaveillut Marimekon Ebony-pikkulaukusta, mutta sen olkahihna on mulle liian lyhyt.

Summa summarum: kiva tapahtuma, mutta valtaisa väkimäärä jäi harmittamaan, sillä missasimme varmasti paljon kivoja juttuja tungoksen vuoksi. Toivottavasti ensi vuonna pääsee lakumessuilemaan vähän väljemmin:)