Porvoon mitalla

Tulipas tehtyä retki Porvooseen. Meillä on ollut viikon ajan ensimmäistä kertaa Suomessa oleva vieras ja halusimme tietenkin hänen näkevän lentoaseman ja kehäradan lisäksi jotain muutakin, ja niinpä varasin meille yhtenä aktiviteettina päiväristeilyn Helsingistä Porvooseen.


Kesäaikaan idylliseen Porvooseen pääsee J.L. Runeberg-laivalla Kauppatorilta. Matka kestää n. 3,5 tuntia suuntaansa ja perillä pitäisi olla reilu pari tuntia aikaa tutustua kaupunkiin.
No. Meidän reissu ei mennyt ihan kuten esitteessä ja suurimpana hitotuksen aiheena oli vallitseva säätila. Jos siis mietitte tällaista matkaa, tehkää se hyvän sään aikana. Tosin silloin menijöitä on varmasti muitakin, nyt paatilla oli suhteellisen väljää.


Alkumatkasta oli ajoittain jopa kohtuullisen hyvä ilma, mutta aika pian alkoi sataa. Meille selvisi vasta matkan alettua, että laivan vähäisistä sisätiloista leijonanosa oli varattu myöhemmin kyytiin nousevalle seurueelle ja niinpä meidän piti siirtyä ravintolatilaan, joka sijaitsi kannen alla eikä sieltä nähnyt ulos. Lisäksi siellä(kin) oli todella kylmä.


Kahden ylimääräisen pysähdyksen vuoksi matka kesti neljä tuntia ja perillä satoikin jo ihan kunnolla. Olin kysellyt etukäteen ravintolasuosituksia ja pienen harhailun jälkeen löysimme hyvät arvostelut saaneen paikan vanhasta kaupungista. Paikka oli tupaten täynnä ja nyt on kyllä sanottava, että tällä kertaa suosituksille ei löytynyt katetta. Kun erinäisten sähläilyjen jälkeen viimein saimme annokset eteemme, ne olivat paitsi melko pieniä, myös laadullisesti huoltoasematasoa. Ainoa vapaa pöytä oli avoimen oven edessä ja kun kysyin, voisiko oven sulkea, niin se ei ollut mahdollista. No, olimme palelleet jo koko päivän joten eipä tuntunut enää missään.


Matkan ja ruokailun vietyä odotettua pitempään meille ei jäänyt aikaa kuin käydä ostamassa pikaisesti pakolliset karkit ja paluumatkan eväät. Eipä sillä, että vaakasuoraan vihmova sade olisi varsinaisesti houkutellut tutustumaan kaupunkiin.


Paluumatkalla sentään saimme pitää valtaamamme paikat eikä tarvinnut palella, mutta matkalla oli jälleen kaksi ylimääräistä stoppia ja niinpä se kesti rattoisat 4h.


Sentään aurinkokin näyttäytyi Helsinkiä lähestyttäessä, mutta lämpölukemilla ei päästy brassailemaan. Tuuli puolestaan yltyi siinä määrin, että matkapahoinvointiin taipuvaisella paskahko lounas olisi päätynyt yli laidan.

Vallitseva säätila ei tietenkään ole varustamon/matkanjärjestäjän vika. Voi olla, että jos matkaseurue ei olisi koostunut murjottavista teineistä, mullakin olisi ollut kivempaa.  ja ellen olisi varannut lippuja etukäteen, matkan olisi voinut perua tai siirtää. Jälkikäteen on hyvä jossitella mutta olin päättänyt kirjoittaa reissusta ja meillä oli nyt tällaista.


En ehkä koskaan ole ollut niin helpottunut nähdessäni Kauppatorin. Oikeasti olisin halunnut otsikoida postauksen ”Vitutusta Porvoon mitalla”.
Matkailu avartaa. Sitä osaa taas arvostaa omaa kotia ihan uudella tavalla.

Miinukset
-ylimääräisten ja ennalta ilmoittamattomien pysähdysten vuoksi matka kesti 4h/suunta arvioidun 3,5h sijasta
-laivan sisätilat ovat ahtaat jos kannella ei voi oleskella
-laivassa ei ole merkittyjä tupakkapaikkoja: kannella kuka tahansa voi tulla viereen röökille ja tiputella tuhkaa päällesi. Ei ihan tätä päivää. 
-jyrkät portaat ja liikkuminen muutenkin, alus ei sovi kovin hyvin lapsille eikä lainkaan liikuntarajoitteisille
-kaupunkiin tutustumiseen varattu aika on liian lyhyt

Plussat
+hyvällä ilmalla rannikkoreitti on todella kaunis

 


Porvoon mitta on ilmaisu, jolla ilmaistaan runsautta tai reilua määrää. Jos jotain tehdään tai annetaan ”Porvoon mitalla”, tehdään se reilusti, hiukan ylimääräistä antaen.

Nimitys juontuu Ruotsin vallan ajalta, jolloin kerrotaan Porvoon kruununvoudin keränneen veroja välipohjallisella mitalla. Verot maksettiin noihin aikoihin viljalla tai paloviinalla. Vouti keräsi verot suuremmalla mitalla, mutta tilitti ne edelleen pienemmällä osalla, jolloin pystyi pitämään erotuksen itsellään. (Wikipedia)


Itseruskettavat: tämä arpa ei voita

Okei, luovutan. Tätä hommaa ei ole tarkoitettu mun kohdalla onnistumaan vaikka tekisin mitä.

On kosteutettu, kuorittu ja käytetty levityskinnasta ja tiettävästi laadukkainta saatavilla olevaa tuotetta. Seuraavana iltana laitoin toisen kierroksen, mutta se ei tuonut apua eli kintut oli vain tummemmat ja kirjavat.

Ei vaan perkele toimi.


Plussat:
+ ei perinteistä itseruskettavan tuoksua
+ imeytyy nopeasti
+ ei tahmaa
+ ei sotke vaatteita tai petivaatteita

Miinukset:
– kts. kuvat
– korkeahko hinta (n. 30€)

Dear Eki, mitä teen väärin? T: seeprasääri -72

Kun eksyin Citycenterin kauppakeskuksessa

Raflaavat blogitekstit otsikoidaan aina ”KUN sairastuin masennukseen/laihdutin 40kg/löysin suunnan elämälleni/aloitin xxx-ruokavalion” …etc
En ole sairastunut, laihtunut ja elämäni suuntakin on vielä vähän hakusessa, mutta koska mä olen aiemminkin kirjoitellut näistä kohdalleni osuneista arjen pikku haasteista, niin jaan teille taas hassunhauskan sattumuksen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Citycenterin kauppakeskus sijaitsee Makkaratalonakin tunnetussa rakennuskompleksissa ihan Helsingin ydinkeskustassa, Rautatieasemaa vastapäätä.

Olin menossa afterworkeille parin mafialeidin kanssa ja mulla oli sen verran aikaa, että pyörähdin muutamien kosmetiikan alelaarien äärellä (en ostanut mitään) ja lopulta kirjakaupassa. Aikani siellä kierreltyäni halajin kauppakeskuksen ylempiin kerroksiin ja koska liikkeessä oli hissi, oletin tietenkin, että sillä onnistuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hissien ongelma on usein se, että et tiedä, missä kerroksessa olet. Niin oli tässäkin hississä, mikä on huonoa suunnittelua. Olen muutenkin vakuuttunut siitä, että kaikki hissit eivät vain kulje kohtisuoraan ylös ja alas, vaan tekevät mutkia ja käyvät ehkä toisissa ulottuvuuksissakin.

Koska en tiennyt sijaintiani, painoin jotakin nappulaa, sillä osa kerroksista oli lukittu ja arvelin, että kyllä mä johonkin tästä päädyn. Mikä tässä nyt voisi mennä pieleen?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hissi pysähtyi, astuin ulos ja huomasin olevani jossain käytävässä. No, siitä reippaasti ovelle, ovesta ulos, toisestakin ovesta ulos ja siinä vaiheessa aloin vähän aavistella, että oon kyllä väärässä kerroksessa. Menin vielä yhdestä ovesta ja päädyin portaikkoon jotka kiipesin summamutikassa ylöspäin. Taas lisää ovia ja käytäviä. Osa lukossa, joten menin avoimista vain päätyäkseni taas käytävään, jossa oli uusia ovia ja uusia portaita. Harpoin pari kerrosta ylöspäin ja tässä vaiheessa mua alkoi huolestuttaa sen verran, että tarkistin paljonko mulla on juomavettä laukussani olevassa pullossa ja onhan puhelimessa kenttää ja akkua jäljellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos onnettoman suuntavaistoni olin aivan sekaisin ilmansuunnista ja kerroksista. Missään ei näkynyt yhtään ihmistä, ei ovea ulos, opasteita, kerrosnumeroita. Muistelin, montako päivää ihmisen pitää olla hukassa ennen kuin hänestä voi tehdä katoamisilmoituksen.

Lopulta tuntikausien (siltä se tuntui, todellisuudessa olin siellä max vartin) harhailun jälkeen kohtaan yhden hissin ovella paikallista väestöä edustavan miehen ja puuskahdan tosi helpottuneena, että ”mun ei varmaan pitäis olla täällä, voitko neuvoa miten pääsen pois?”

Mies oli ihmeissään, miten olin päässyt sinne missä olin ja mä todellakin jaoin tämän tunteen hänen kanssaan.
Hän saattoi mut hissillä KULKUKORTTIA käyttäen takaisin kauppakeskuksen puolelle. Miten ylipäätään on mahdollista päätyä ilman kulkulupaa ajelemaan hissillä joihinkin random-kerroksiin joihin mulla ei ole mitään asiaa?


Tarinalla on onnellinen loppu: pääsin viinilasin ääreen hypistelemään kosmetiikkaa. Silloin sitä on ihminen miltei onnellisimmillaan, etenkin moisten koettelemusten jälkeen.

Varokaa hissejä. Sitäpaitsi portaiden käyttö on terveellisempääkin.

Turvallista viikonloppua!


Kynsillä Picture Polish Autumn ja Essence On Air!
Leimaus China Glaze 2030 & BPL 026

Voi olla, että olen joskus jo postannut tämän lakkauksen, mutta jos näin on niin olkaa kuin ette muistaisikaan.