Liirtokuvia

Julkaisen nyt maaliskuusta asti luonnoksissa roikkuneen postauksen, joka on jäänyt julkaisematta koska pidän sisältöä hitusen epäasiallisena mutta jonkun mielenhäiriön seurauksena päätin sen kuitenkin julkaista.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Varoitus: postaus sisältää raivoa, hikeä ja epätoivon kyyneleitä.

Otsikossa ei ole typoa vaikka en pitäisi sitäkään ihan mahdottomana, tämän blogin kirjoittaja kun on tunnettu siitä, ettei viitsi oikolukea postauksiaan.

Kerron ensin vähän käyttämästäni lakasta, sillä sen osalta ei esiintynyt vaikeuksia. Different Dimensionin Tubular on toinen Miljalta miitissä pummaamistani lakoista ja ihmettelen vähän, miten tällainen väri on hänelle päätynyt koska se ilmiselvästi kuuluu minun kokoelmiini. Lakka aiheutti jo ostohetkellä kauhun- ja inhonsekaista paheksuntaa värinsä vuoksi mutta minusta tämä on ihana. Värihän on perinteinen vauvankakka ja jakaa varmasti mielipiteitä.

Tubular oli kaikin tavoin ongelmaton yksilö, laitoin kolme kerrosta koska kaksi ei ihan peittänyt mutta onneksi lakka levittyi ja kuivui hyvin.
Siihen sitten loppuikin kaikki hyvä koska kaivoin decalikansiostani esiin kullanväriset siirtokuvat ja tällä hetkellä lähinnä mietin, millä saan peiteltyä kuontalossani ammottavat aukkokohdat eli ne, joista olen raastanut tukoittain hiuksia irti kuvia kynsille asemoidessani.

Nämähän olivat juuri niitä taustapaperiin jymähtäneitä taipumattomia muovinkappaleita, jotka on kai tarkoitettu kiinnitettäväksi pikaliimalla. Juuri niitä, joista äiti aina varoitti.
Laitoin ensin neljä kuvaa ja totesin homman mahdottomaksi. Oli edettävä kynsi kerrallaan, sillä vaikka kynnen kasteli huolella, nyrhi kuvan irti pahvista ja asetteli paikalleen, se ei pysynyt siinä hetkeäkään.

Eräänkin kohdalla kävi niin, että olin laittanut kuvan paikalleen, painellut paperilla kuivaksi ja ihan vaan ojensin käden ja tartuin päällyslakkapulloon ja sillä välin kuva oli kadonnut. Mitä?? Ja ennen kaikkea miksi? Sitä vaan haluaisi kivasti lakata ja koristella kynnet ja sitten tällaista tapahtuu.

Aikani sitä etsittyäni paikallistin sen päällyslakkapullon korkista. MITEN ON MAHDOLLISTA?! Olisin ottanut kuvan todisteeksi ellen olisi ollut niin hiilenä, etten uskaltanut käsitellä kameraa.

Arvaatte varmaan, että nämä paholaisen siirtokuvat myös pyrkivät nousemaan reunoistaan päällyslakasta huolimatta ja kun painelin niitä varovasti puutikulla, kuva liisteröityi kiinni tikkuun. Sentään vain yksi kuva mureni lakan alla ja irronnut pala siirtyi puoliväliin kynttä.

Eikä siinä vielä kaikki: oletteko koskaan kuulleet, että kukaan olisi joutunut siirtokuvien vuoksi käyttämään kahta kerrosta päällyslakkaa? En minäkään aiemmin ollut mutta nyt tiedän, että sekin on mahdollista. Nämä kynnet eivät yllättäen kovin pitkään eläneet.

Huhhuh, hiki tuli kirjoittaessakin. Kaikki kunnia kauniille lakalle mutta jos decaleja olisi vielä jäljellä, polttaisin ne roviolla tai hautaisin takapihalle kuuden jalan syvyyteen juhlallisen seremonian saattelemana.

Vaikka lakan kaupankäyntitilanteessa oli nautittu sihijuomaa, niin saatuani tämän episodin päätökseen vasta olisinkin ollut ryypyn tarpeessa, tai koko pullollisen, lähes mitä tahansa.

I rest my case.