Liirtokuvia

Julkaisen nyt maaliskuusta asti luonnoksissa roikkuneen postauksen, joka on jäänyt julkaisematta koska pidän sisältöä hitusen epäasiallisena mutta jonkun mielenhäiriön seurauksena päätin sen kuitenkin julkaista.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Varoitus: postaus sisältää raivoa, hikeä ja epätoivon kyyneleitä.

Otsikossa ei ole typoa vaikka en pitäisi sitäkään ihan mahdottomana, tämän blogin kirjoittaja kun on tunnettu siitä, ettei viitsi oikolukea postauksiaan.

Kerron ensin vähän käyttämästäni lakasta, sillä sen osalta ei esiintynyt vaikeuksia. Different Dimensionin Tubular on toinen Miljalta miitissä pummaamistani lakoista ja ihmettelen vähän, miten tällainen väri on hänelle päätynyt koska se ilmiselvästi kuuluu minun kokoelmiini. Lakka aiheutti jo ostohetkellä kauhun- ja inhonsekaista paheksuntaa värinsä vuoksi mutta minusta tämä on ihana. Värihän on perinteinen vauvankakka ja jakaa varmasti mielipiteitä.

Tubular oli kaikin tavoin ongelmaton yksilö, laitoin kolme kerrosta koska kaksi ei ihan peittänyt mutta onneksi lakka levittyi ja kuivui hyvin.
Siihen sitten loppuikin kaikki hyvä koska kaivoin decalikansiostani esiin kullanväriset siirtokuvat ja tällä hetkellä lähinnä mietin, millä saan peiteltyä kuontalossani ammottavat aukkokohdat eli ne, joista olen raastanut tukoittain hiuksia irti kuvia kynsille asemoidessani.

Nämähän olivat juuri niitä taustapaperiin jymähtäneitä taipumattomia muovinkappaleita, jotka on kai tarkoitettu kiinnitettäväksi pikaliimalla. Juuri niitä, joista äiti aina varoitti.
Laitoin ensin neljä kuvaa ja totesin homman mahdottomaksi. Oli edettävä kynsi kerrallaan, sillä vaikka kynnen kasteli huolella, nyrhi kuvan irti pahvista ja asetteli paikalleen, se ei pysynyt siinä hetkeäkään.

Eräänkin kohdalla kävi niin, että olin laittanut kuvan paikalleen, painellut paperilla kuivaksi ja ihan vaan ojensin käden ja tartuin päällyslakkapulloon ja sillä välin kuva oli kadonnut. Mitä?? Ja ennen kaikkea miksi? Sitä vaan haluaisi kivasti lakata ja koristella kynnet ja sitten tällaista tapahtuu.

Aikani sitä etsittyäni paikallistin sen päällyslakkapullon korkista. MITEN ON MAHDOLLISTA?! Olisin ottanut kuvan todisteeksi ellen olisi ollut niin hiilenä, etten uskaltanut käsitellä kameraa.

Arvaatte varmaan, että nämä paholaisen siirtokuvat myös pyrkivät nousemaan reunoistaan päällyslakasta huolimatta ja kun painelin niitä varovasti puutikulla, kuva liisteröityi kiinni tikkuun. Sentään vain yksi kuva mureni lakan alla ja irronnut pala siirtyi puoliväliin kynttä.

Eikä siinä vielä kaikki: oletteko koskaan kuulleet, että kukaan olisi joutunut siirtokuvien vuoksi käyttämään kahta kerrosta päällyslakkaa? En minäkään aiemmin ollut mutta nyt tiedän, että sekin on mahdollista. Nämä kynnet eivät yllättäen kovin pitkään eläneet.

Huhhuh, hiki tuli kirjoittaessakin. Kaikki kunnia kauniille lakalle mutta jos decaleja olisi vielä jäljellä, polttaisin ne roviolla tai hautaisin takapihalle kuuden jalan syvyyteen juhlallisen seremonian saattelemana.

Vaikka lakan kaupankäyntitilanteessa oli nautittu sihijuomaa, niin saatuani tämän episodin päätökseen vasta olisinkin ollut ryypyn tarpeessa, tai koko pullollisen, lähes mitä tahansa.

I rest my case.

Kaksi tapaa

TAPA 1

Kyllä ei pitäisi lähteä muita apinoimaan. Lähdin kuitenkin ja Strömsöön päädyin.

Homma lähti lupaavasti liikkeelle yhdellä kerroksella Illamasquan Jo’minaa, kivaa uutta tuttavuutta jonka suti kyllä ottaa vähän päähän. Se kun ei ole hyvä mitenkään päin; ei korkilla (liian suuri ja hankalan muotoinen) eikä ilman korkkia (liian pieni). Lakka kuivui semi-mattaiseksi ja kaksi kerrosta olisi varmasti riittänyt ellei minulla olisi ollut muita suunnitelmia.

Jo’minan päälle laitoin kolme (3) kerrosta Picture Polishin Shy Violetia, joka on tosi ohut jellypohjainen, mikroglitteriä kitusiinsa nielaissut ja älyttömän kaunis, mutta huonon peittävyytensä vuoksi hitusen rasittava tapaus. Siis todellakin jouduin laittamaan kolme kerrosta vaikka alla oli peittävä lakka, koska kaksi ensimmäistä jättivät vielä sen verran epätasaisen väristä pintaa, että kolmas oli pakko laittaa. Ja onhan se nätti, sitä en sano mutta soisin kyllä nättiä syntyvän vähän vähemmällä äheltämisellä.

Lakkakerrosten työstämisen aikana ehdin myös vastaamaan kahdesti puhelimeen ja kummallakin kerralla sain hiuksista jälkiä märkään lakkaan…oh well.

Kun lopulta olin saanut edes jotakuinkin kunnialla kieltämättä juhlallisen määrän lakkakerroksia kynsilleni, hatutti siinä määrin, että teki mieli vetää Helmerit korkean mäen päälle (omissani ei ole pyöriä mutta ei se olisi hidastanut) ja tuupata vauhtia, poistaa tämä blogi verkosta ja unohtaa, että koskaan olin kynsiharrastelija. Vaan eipä auttanut itku markkinoilla, jotain koristeita piti saada.

Illan ohikiitävää teemaa noudattaen olisin voinut viimeistellä lakkauksen myös käyttämällä pskoja decaleita mutta muistinkin OPIn I Snow You Love Me:n, jolle ei ollut vielä löytänyt sopivaa käyttöä.
Lappasin pullosta ensin teelusikallisen verran lakkapohjaa ja sen jälkeen poimin vanupuikolla siveltimestä kimaltavaisia glittereitä kynsilleni. Kunpa olisin muistanut ohjenuorani vähemmän on vähemmän ja tyytynyt laittamaan vain yksittäisiä kynsien tyveen.

Ihmettelen, miten ylipäätään on mahdollista saada glitterjana niin vinoon kuin se oikeassa kädessä meni? Lisäksi ne sijaitsevat eri kohdassa kynttä ja typerintä on, että huomasin, ettei tämä nyt ihan mene oikein mutta silti jatkoin niiden asettelemista päin hanuria. Miksi??
Kuvissahan tätä ei huomaa joten jos en kertoisi, niin kukaan ei tietäisi.

No. Parempi vaan olisi tehdä sitä mitä osaa eikä lähteä matkimaan toisia:)
Tämä oli 101 tapaa pilata lakkaus -postaussarjan kuudes osa.

TAPA 2

Nämä ihastuttavat kynnet syntyivät Illamasquan Jo’minan ja Picture Polishin Shy Violetin rakkauslapsena. Koska arvelin Shy Violetin aavistuksen ohuehkoksi, laitoin pohjalle kerroksen Jo’minaa antamaan peittävyyttä. Laadukas Jo’mina liukui kynsille kuin itsestään ja upeana hehkuva Shy Violet viimeisteli kynsien tyylikkään ja syvän värin.

Sonne oli tehnyt aiemmin OPIn I Snow You Love Me-glitterillä yksinkertaisen mutta viehättävän koristelun, josta päätin ottaa mallia. Vanupuikolla oli helppo poimia kynsille kimaltavia glitterhileitä ja ne asettuivat vaivatta paikalleen, juuri oikeisiin kohtiin.

Vielä päällyslakka ja helppo mutta näyttävä lakkaus oli valmis, voilà!

Mitäpä arvelette, kummin tässä kävi? Kuvista sitä ei varmastikaan voi päätellä;)

Ps. allekirjoittanut on tänään ollut tasan 3 vuotta savuttomana, vähänkö olen ylpeä!

101 tapaa pilata lakkaus – osa 1

Kannattaa aloittaa väristä, josta jo lähtökohtaisesti arvelet, ettei se sovi sinulle. Näet sen jo pullosta mutta kuvittelet, että tilanne jotenkin korjautuu kun lakkaa levittää kynsille. Kehittele mielessäsi myös kiva ja ns. omaperäinen idea jota et aiemmin ole toteuttanut. Vesimarmorointi vain yhteen sormeen on aika hyvä.

Levitä valitsemasi väärän sävyinen lakka huolimattomasti jotta saat paljon siivottavaa.
Sen jälkeen ole sekä pihi että laiska.

Kun sinulla on paljon siivottavaa, valikoi mahdollisimman ränsistynyt sivellin (”kyyyyllä tällä vielä yhden lakkauksen siistii, mä heitän sen sitte roskiin”). Ennemmin tai myöhemmin huomaat, että siveltimen harottavat karvat ovat pyyhkineet lakkauksen päältä pikakuivattajaa ja sinulla on rumat tuplarajat. Vähän kuin yrittäisit prässätä housuja kotona; et koskaan saa taitosta samaan kohtaan kuin se alunperin on ollut.
Mieti kuumeisesti, miten saisit korjattua asian. Luulet keksineesi jotain mutta palaan siihen kohta.

Pyri myös välttämään hyväksi havaittuja koristelutapoja Jos käytät paljon siirtokuvia, irrottaudu tutuista rutiineista ja päätä tällä kertaa käyttää p*skoja ebay-tarroja. Tulet pian huomaamaan, että arkilta ei löydykään saman kokoisia kahta kappaletta jokaista vaan joudut laittamaan toiseen käteen osittain erilaisia tarroja.

Kynsinauhan vieressä on edelleen ne tuplarajat. Se ”hyvä” idea on laittaa päälle vielä yksi kerros jotakin lakkaa. Luulet lyöneesi kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun tartut pulloon, jossa lakan pohjaväri ei olekaan kirkas. Ajattelet, että tällä tavoin saat myös sävytettyä alunperin väärän väristä lakkaa ja se muuttuisi taikaiskusta ihonväriisi sopivammaksi. Jotenkin et ajattele asiaa loppuun asti ja pian huomaat, että lakka on värittänyt myös valkoiset tarrat vaaleanpunaisiksi.

Oho.

Tässä vaiheessa valkoisella pohjalla oleva aksenttikynsi näyttää omituiselta ja sekin saa päälleen vaaleanpunaisen hunnun. Oikeastaan koko alkuperäinen idea on tässä vaiheessa viimeistään kadonnut.

Ihaile kättesi työtä. No, yritä ainakin, olihan siinä kaikkine vaiheineen melkoinen homma.

OPI – If You Moust You Moust & Essence Party Princess
Vesimarmoroinnissa Essie Blanc & OPI If You Moust You Moust sekä Sally Hansen Whirlwind White

Ai niin, se vesimarmorointiosuus tässä lakkauksessa. Sehän meni prikulleen nappiin, ei mitään ongelmia.