Mites toi #elämäntaparemontti?

Kesäkuun alussa kerroin aloittaneeni elämäntaparemontin ja lupasin raportoida sen etenemisestä. Nyt tuntui sopivalta ajankohdalta kirjoittaa aiheesta, sillä mun on tehnyt joinakin päivinä mieli nakata vaaka seinään silkasta turhautumisesta. Tänään puhutaan siis syömisestä.

Taustaa: aloitin lenkkeilyn huhti-toukokuun vaihteessa. Kesäkuun alkupuolella mukaan tuli myös ruokavalion seuraaminen Sulamon avulla. Mähän en ole koskaan elämässäni laihduttanut, joten kalorien laskeminen ja ylipäätään käsitys siitä, miten syödä ns. järkevästi oli mulle täysin vierasta.
Jokaisen suupalan kirjaaminen ylös on ollut todella silmiä avaava kokemus. En ollut lainkaan tajunnut, miten paljon rasvaa on esim. ihan tavallisessa grillimakkarassa. Niinpä olen pyrkinyt välttämään kuvan pihatalkoomättöjen kaltaisia pommeja.


Ihan kaikkia herkkuja sentään en ole itseltäni kieltänyt. Kyllä mä edelleen syön joka päivä jotakin hyvää, vähintään muutaman salmiakki-irtokarkin tai pari viipaletta Pullavaa kahvin kanssa. Totaalikieltäytymisestä seuraisi taatusti vain ahmimista, josta seuraisi morkkis enkä kaipaa sellaisia fiiliksiä. Ainoa herkku, joka on miltei tyystin pannassa, ovat sipsit. Suolaiset herkut ovat aina olleet mulle makeita suurempi kiusaus eli voisin mainiosti elää ilman jätskiä ja suklaata, kunhan saisin viikoittaisen sipsiannokseni. Näköjään mieltä pystyy aika hyvin manipuloimaan, sillä mun ei juurikaan edes tee enää mieli niitä nyt kun olen ollut muutaman viikon ilman. Ostin muutama päivä sitten 75g sipsipussin ”hätätilassa riko pussi”-tyyppiseksi ratkaisuksi, ja tuossa se edelleen nököttää avaamattomana.


Nohh, mikäs tässä nyt sitten turhauttaa?
Lupaavan alun jälkeen vaa’an lukemat ovat päivästä toiseen pysyneet samana lähes parin viikon ajan. Tiedän, ettei vaaka kerro koko totuutta ja siellä ei ylipäätään kannattaisi rampata koko ajan, mutta olin jo tottunut siihen, että lukema on laskusuuntainen ja se kannusti jatkamaan sekä liikkumista että noudattamaan kohtuullisen fiksua ruokavaliota. Voisin helposti nipistää kaloreita annoksista valitsemalla vähän kevyempää fetaa tms, mutta siihenkään en ole toistaiseksi lähtenyt.


Nyt lomalla on aika helppo syödä suunnilleen Sulamon ohjeiden ja kaloritavoitteiden mukaan. Päivätasolla ruokailujen tulisi olla 40% hiilihydraatteja, 35% rasvaa ja 25% proteiinia. Kalorimäärä minun kokoisellani ja nykyisellä aktiivisuustasolla on n. 1700-1800 ja sillä pitäisi myös painon pudota.

En tiedä, miten luotettava aktiivisuusrannekkeen näyttämä päivittäinen kulutus on, mutta aktiivisimpina päivinä se näyttää kulutuksekseni 2500-2600. Olen nyt kuitenkin lomalla ja mm. nukun tavallista pitemmät yöunet eikä päivittäistä hyötyliikuntaa tule kovin paljon. Arkena saan kasaan 4000-6000 askelta ihan jo päivittäisistä matkoista junalle, kauppaan ym. Nyt lenkkipäivinä askeleita kertyy yleensä n.  15000, joinakin jopa 17000-18000 eli 10-13km.


Olen pudottanut maaliskuusta 6,3kg ja tällä hetkellä painoindeksini on 26 (tiedän, ettei sekään kerro aina koko totuutta, mutta ei takerruta siihenkään). Normaalipainon ylärajalle on matkaa 4,7kg ja ensimmäiseen itselleni asettamaan tavoitteeseen 5,7kg. Vielä kesäkuussa kuvittelin, että tämähän on helppo nakki, mutta ei se nyt mennytkään ihan niin. Käsittääkseni painonpudotus on myös aina hankalampaa, mitä lähempänä normaalipainoa on.

Olo on kuitenkin kevyempi, vaatteet eivät enää kiristä niin paljon päällä ja vyötärön paikkakin alkaa pikku hiljaa hahmottua kropassa. Kaiken kaikkiaan voin todella paljon paremmin kuin esim. vuosi sitten tähän aikaan ja se on pääasia.
Kesällä 2017 olin myös painavimmillani ikinä ja vaikka vaaka tuntuu tällä hetkellä jumittuneen paikoilleen, se näyttää nyt 13kg vähemmän kuin silloin. Se on jo paljon!


Viime päivinä sää ei ole oikein suosinut ulkoilua ja olen oikeastaan joka kerta tullut lenkiltä aivan uitettuna. Sekään ei ole vienyt liikunnan iloa ja olen jokaisen lenkin jälkeen ollut mielissäni, että sain itseni sohvan sijasta liikkeelle. Toivottavasti se alkaisi taas pian näkyä vaa’allakin.

Olisi kiva kuulla teidän tarinoitanne ruoka- tai elämäntaparemonteista, laihdutuksesta, tai mistä vaan. Sana on vapaa:)

Mitä mulle kuuluu?

Kevät on mennyt ihan hullun nopeasti ja nythän oikeasti ollaan jo kesässä. Mä ajattelin päivitellä vähän kuulumisia kuluneiden parin kuukauden osalta, koska vaikka mitään kauhean mullistavaa ei ole tapahtunutkaan, niin jotain pientä kuitenkin.


Kuten olen kertonut ainakin ohimennen, aloitin huhtikuussa kokoaikaisen opiskelun. Se on ollut tosi kiinnostavaa ja motivoivaa, mutta välillä myös aika vaativaa. Uuden oppiminen käy ihan työstä ja jos en saa kahdeksan tunnin kauneusunia nukutuksi, mulla ei tunnu menevän asiat päähän sitäkään vähää. Jännästi entisestä iltakukkujasta on tullut mummo, jonka pitää olla viimeistään klo 22 pää tyynyssä tai kaikki menee päin helvettiä:D
Opintojen parissa menee ainakin seuraavat pari vuotta. Nyt menossa on viimeinen viikko ja kohta saan kirmata kesälaitumille, jei.


Toiseksi suurin muutos mun elämässä on liikunta. Nyt siitä uskaltaa jo puhua, kun lenkillä käymisestä on tullut melkeinpä rutiinia. Kaikki juontaa juurensa reilun seitsemän vuoden taakse, kun lopetin tupakoinnin. Kiloja alkoi pikkuhiljaa kertyä, mutta mulla ei ollut minkäänlaista motivaatiota niiden karistamiseen, vaikka asia vaivasikin tosi paljon. Viime kesänä olin painavimmillani ikinä ja siitä päivästä, kun poltin viimeisen savukkeen, olin kerännyt varteeni 30kg ylimääräistä kannettavaa. Jokunen kilo lähti jotenkin talven aikana ja nyt keväällä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Salille mua ei saa ähkimään, mutta reipas kävely sujuu autottomalta kaupunkilaiselta melkein itsestään.

Olen käynyt lenkillä yleensä kolme kertaa viikossa, matkat ovat vähitellen pidentyneet ja motivaatio on edelleen korkealla. Konkreettisena tavoitteena on karistaa kesän aikana 10kg, mikä on aivan realistinen saavutettava, sillä pari kiloa on jo lähtenyt pelkästään liikuntaa lisäämällä. Mä syön edelleen kuin porsas, eli en ole tehnyt ruokavaliolle mitään ja pulla maistuu. Nyt kun koulu loppuu ja pystyn paremmin vaikuttamaan syömisiini, yritän vähän keventää silläkin saralla. En tavoittele seitsemän vuoden takaista painoa, sillä olin mielestäni silloin liiankin laiha, vaan ennen kaikkea parempaa oloa ja jaksamista.

En olisi uskonut, että kaltaiseni liikunnanvihaaja löytää itsestään vielä vanhoilla päivillään tällaisenkin puolen:)
Kiinnostaako teitä kuulla jatkossa, miten homma etenee?


Koulujen päättyminen oli meilläkin juhlan paikka, kun kuopus valmistui ammattiin. Ihan äskettäin vanhoja kuvia selatessani tuli vastaan ensimmäisen koulupäivän kuvat ekaluokkalaisesta, joka aloitteli koulutaivaltaan vähän liian iso reppu selässä. Aika rientää…mun on vaikea ajatella sitä ilman, että pikkuisen menee roska silmään.


Viime viikolla Vappu sairastui ekaa kertaa elämässään. Kissa muuttui nopeasti apaattiseksi, nukkui tavallista enemmän, roikotti häntää oudosti ja kun se ei torstai-iltana tullut keittiöön valvomaan ruoanlaittoa, huolestuin oikeasti. Yleensä se istuu aina passipaikalla tilannetta seuraamassa ja toivoen, että jotain putoaisi lattialle, ahne kun on.
Perjantaina Vappu kuskattiin eläinlääkärille ja röntgenissä syyksi paljastui suolistotukos. Tai ummetus, tarkalleen ottaen, sillä mitään vierasesineitä siellä ei ollut.  Mä luulin, että sillä on anaalirauhasissa ongelmaa, enkä osannut epäillä ummetusta, kun se oli kuitenkin kakannut normaalisti.
Vappu sai nesteytystä ja alkuillasta haimme tokkuraisen kissan klinikalta kotiin. Kuvassa se on heräilemässä rauhoituksesta. Onneksi syy selvisi ja lauantaina Vappu oli jo oma iloinen itsensä <3


Ei kesää ilman kesätukkaa, tietenkään. Hetken mielijohteesta tartuin eräänä iltana vaalennustarpeisiin ja tein hiuksille vaalennuspesun. Edelleen toivon, ettei kukaan kampaajatuttavistani lue tätä, koska eihän näin rajuja käsittelyjä pitäisi alkaa itse tekemään -olkoonkin, että en ollut ensimmäistä kertaa asialla eikä aineetkaan olleet niitä kaikkein tujuimpia.
Seuraavana päivänä tein toisen käsittelyn ja totesin, että punainen suoraväri istuu muuten pirun tiukassa! Sehän vain kirkastui eikä vaalentunut kovinkaan paljon.
Projekti siis jatkuu. Mutta koska joudun liikkumaan ihmisten ilmoilla, laitoin hiuksiin suunnilleen latvaosan värisen suoravärin saadakseni väristä mahdollisimman tasaisen (tyvi oli vaaleampi, koska sitä olin värjännyt hapeteväreillä) ja mun mielestä tää on nyt varsin kiva, eli pärjään kyllä jonkin aikaa ja annan hiusten levähtää.

Siinä kai ne ekana mieleen tulleet uutiset. Varmasti unohdin jotain, koska mulla oli olevinaan kauheasti asiaa, mutta ehkä se on sitten toisen postauksen paikka:) Mitäs teille kuuluu?