Vierailu Signe Seebidin luonnonkosmetiikkatehtaalla

Lauantaina osallistuin vähän erilaiseen bloggaajatapahtumaan, sillä joukko kosmebloggaajia oli kutsuttu Tallinnaan tutustumaan Signe Seebid-luonnonkosmetiikkamerkkiin.
Itse tutustuin näihin tuotteisiin muutaman vuosi sitten Tallinnan kauneusmessuilla ja sittemmin Signe on saippuoineen ollut mukana myös I Love Me-messuilla. Suomeen Signe Seebidin tuotteita tuo lahtelainen Bona Valere, jonka omistaja Cathy oli sekä järjestämässä matkaa että myös seuranamme matkan ajan.

Tallinkin uusi Megastar kuljetti seurueemme lahden yli mitä parhaimmassa säässä. Mukaan ottamani villatakki oli ihan tarpeeton, sillä lämpötila pysytteli iltaan asti yli +20 asteessa.
Perillä pakkauduimme autoihin ja hurautimme vartin matkan Mustamäkeen, jossa Signen työpaja sijaitsee.


Saimme aluksi tutustua tuotteiden raaka-aineisiin ja valmiisiin tuotteisiin varastossa ja tuotantotiloissa. Kaikki Signe Seebid-tuotteet ovat puhdasta, käsin valmistettua luonnonkosmetiikkaa ja perheyritys huomioi myös kierrätysaatteen pakkauksissaan. Suurin osa tuotteista on pakattu lasipurkkeihin, joille varmasti löytyy jatkokäyttöä purkin tyhjennyttyä.


Yläkuvassa on kuivumassa olevia saippuoita ja valmiita lampaanmaitosaippuoita. Saippuoiden huovutetut kääreet valmistuvat paikallisella kehitysvammaisten työpajalla ja tekijät saavat tietenkin palkan työstään.


Päivän agendana oli myös valmistaa itse jokin luonnonkosmetiikkatuote. Salaa toivoin vartalokuorintaa ja jes, toiveeni oli kuultu:)


Kuvassa vasemmalla Cathy, oikealla Signe.


Mulla ei ollut kameraa matkassa ja lähmäisin käsin puhelimella napsimani kuvat eivät laadullisesti päätä huimaa. Parempia kuvia tarjoaa toivottavasti esim. mua vastapäätä istunut Hanna:)
Näissä kuvissa kuitenkin näkyy kuorintatuotteiden raaka-aineita kuten merisuolaa, epsom- eli karvassuolaa, sokeria, erilaisia öljyjä ja eteerisiä öljyjä.


Purkkiin tuli ensin puoliväliin saakka meri- ja epsom-suolaa ja hieman soodaa. Öljynä käytin viinirypäleensiemenöljyä ja ripauksen porkkanaöljyä. Lopuksi glyseriiniä, hippunen väriä ja tuoksuksi verigreipin eteeristä öljyä. Kuorinnassa ei ole säilöntäaineita, mutta ei myöskään vettä, jolloin se säilyy.
Purkki oli onneksi omassa paperipussissaan, sillä olin varmaan sulkenut kannen vähän huonosti ja se oli hieman falskannut matkalla tuhoten etiketin ja ympärille käärimäni narun.


Kosmetiikan valmistaminen on tosi kivaa ja vaikka esim. tällainen kuorinta valmistuisi aika helposti ominkin kätösin, yhdessä tekemistä ei voita mikään. Kahta samanlaista purkkia ei meidän porukalta valmistunut. Keltaisten kuorintojen väri muuten tulee siitä porkkanaöljystä.


Lopuksi meille tarjoiltiin pientä välipalaa, mm. aivan mielettömän hyviä virolaisia juustoja, joten parkkeerasin itseni tarjottimen viereen ja vedin niin paljon juustoa ja suolakeksejä, että mun oli vaikea sunnuntaiaamuna saada silmiä auki:D

Mukaan saamiemme tuotekassien mielenkiintoisinta antia ovat merisuolasaippua ja ihan uusi tuote, kristallideodorantti. Moni varmaan tietää kiinteät kristallidödöt, mutta tämä on suihkutettava. Sain onnekseni omani tuoksuttomana, mutta dödöä on myös ainakin laventelin ja ruusuntuoksuisena. Hikipossuna testaan suurella kiinnostuksella!

Mulle jäi reissusta tosi hyvä mieli ja ihmiset olivat ystävällisiä ja sympaattisia. Kiitos vielä tätäkin kautta hienosta kokemuksesta!

Tosin paluumatkalla Tallink oli sössinyt varauksemme eikä meillä ollut käytössä varattua kabinettia Comfort Loungessa. Niinpä porukka hajosi ympäriinsä ja osaa en ehtinyt edes nähdä enää kotimatkalla. Henkilökunta vaikutti myös tosi haluttomalta tekemään asialle mitään, mistä jäi aika penseä kuva. Pieni miinus siis muuten onnistuneen matkan lopuksi. 


Meillä oli kolmisen tuntia vapaata aikaa omille ostoksille ja syömingeille ym. kaupungilla ennen laivan lähtöä. Mulla oli missiona raidata Kaubamajan kosmetiikkaosasto, mutta en sitten kuitenkaan löytänyt oikein mitään kivaa pl. kasvonaamiot, joita oli tosi hyvä valikoima korealaismerkeiltä kuten Mizon, Missha, It’s Skin ja Holika Holika. Nyt on vähäksi aikaa kangas- ja muitakin naamioita:D


Laivallakaan en riehaantunut edes kattavan valikoiman kosmetiikkaosastolla, mutta sentään jotain tarttui mukaan: Smashboxin Primer Water kätevässä 30ml pullossa sekä Ritualsin vartalotuoksu.


Sallan suosituksesta ostin kokeeksi kaksi paria Butterflytwist-merkkisiä ballerinasukkia, joissa on kantapään alla pehmike. Nää on kyllä kiinnostavat, mulla on tosi monet kovapohjaiset kengät ja toivon, että nämä myös pysyvät jalassa kantapään takaosassa olevien silikoninyppylöiden ansiosta.


Toki ostin myös viiniä ja lapsille tuliaiskarkit.

Onkos teille Signe Seebid tuttu? Jos ei, suosittelen ainakin appelsiinikuorintaa ja sheavoi-käsivoidetta, joka tulee muuten näkymään mun kesäkuun loppuneissa tuotteissa:)


Signe Seebid-tuotteet saatu pr-näytteinä. Laivamatka maksettu itse.

Hajuvesityöpajassa

Helsingin Kaupunginmuseo järjesti aiemmin tänä vuonna Max Perttulan luotsaaman hajuvesityöpajan. Silloin pohdiskelin osallistumista, mutta koska kukaan ei innostunut lähtemään kaveriksi, asia unohtui. Nyt maaliskuussa järjestettiin toiveuusintana muutama työpaja lisää ja blogikollega Funky and Fifty ehdotti osallistumista. Olin heti jutussa mukana ja kun ilmoittautumislinkki aktivoitui, kumpikin oli naputtamassa ilmoittautumista tasan sillä kellonlyömällä. Harmillisesti kävi niin, että mulle irtosi paikka, mutta F&F jäi varasijalle:( Harkitsin sen vuoksi itsekin peruvani, mutta ”yleisön painostuksesta” osallistuin kuitenkin työpajaan. Materiaalimaksu oli 15€, ei siis mitään tyyristä lystiä ollenkaan.

Ja eihän se turha reissu ollut, vaan mielenkiintoinen puolitoistatuntinen tuoksujen maailmassa.


Tuoksun valmistaminen oli jännää puuhaa. Homma lähti käyntiin siten, että meillä oli lääkemitta, jossa oli 5ml hajusteetonta silikoniöljyä ja siihen lisättiin ensin latvatuoksu, sitten runkotuoksu ja lopuksi pohjatuoksu.


Tuoksurungon valmistuttua sitä alettiin modifioimaan omien mieltymysten suuntaan pienellä pipetillä tippa kerrallaan.


Mä tietenkin lähdin ihan väärällä tavalla liikkeelle. Kuvittelin, että enemmän on parempi, ja kaatelin kuppiin ronskisti maksimimäärät jokaisesta kolmesta pullosta. Viisaampaa olisi ollut käyttää malttia ja mennä ensin minimillä ja sitten lisätä. Jossain vaiheessa näytti siltä, että poistun tilaisuudesta 10 litran ämpärin kanssa, koska tuoksun määrä kupissa lisääntyi samaan tahtiin otsani hikikarpaloiden kanssa. Jos olisin malttanut säätää tuoksua pikkuhiljaa, tippa kerrallaan, se ei ehkä olisi lähtenyt kehittymään aivan väärään suuntaan jonka vuoksi jouduin tekemään aika ison korjausliikkeen ja lisäämään runkotuoksua reilusti.


Työvaiheissa sinänsä ei ollut oikein mitään kuvattavaa. Nesteitä tiputeltiin kuppeihin pulloista ja pipeteistä, joten kuvallinen anti jää vähän vähäiseksi. Pöydällä näkyvissä pikkuriikkisissä pulloissa on ”koristeluun” tarkoitettuja tuoksutippoja mm. vesimäistä sitruksista vivahdetta tuovaa tai karamellisoitua sokeria, joka antaa tuoksulle mausteisen ja makean gourmand-vivahteen.


Valmiit tuoksut pullotetiin ja halutessaan ne sai vielä pakata itse koristeltavaan paperipussiin. Tuoksuille sai tietenkin keksiä nimen, mutta oma tuotokseni on toistaiseksi nimetön rassukka. Kyseessä on todellakin täysin uniikki ja ainutlaatuinen tuoksu, koska en osaisi enää valmistaa sitä uudelleen, vaan se syntyi ihan vahingossa yrityksen ja erehdyksen kautta:D
Vieressäni ollut nainen kirjasi ylös jokaisen tuoksuun laittamansa tipan, mutta arvatkaa olinko mä niin fiksu. Aivan oikein; en tietenkään ollut.


Hajuvesityöpaja oli mielenkiintoinen kokemus. Olisin ehkä toivonut hieman enemmän tietoa eri tuoksukomponenttien käyttäytymisestä tuoksua valmistettaessa, mutta käytettävissä oleva aika oli siihen liian lyhyt. Lisäksi pyyhkeitä on pakko antaa pöytien järjestelystä. Tuoleja ei ollut, joten porukka oli lattialla polviseisonnassa ja sen seurauksena pöytien ympärillä oli vaikea liikkua. Tilaa olisi ollut käytössä enemmänkin ja tarkka pipettityöskentely olisi sujunut mukavammin istuen eikä niin, että joku kulki koko ajan selän takana. Motitin vielä itseni perimmäiseen nurkkaan josta oli tosi hankala päästä pois.


Valmiissa tuoksussa tuntuu tällä hetkellä alkutuoksuna hyvin mausteiset ja puiset elementit, jotka kevenevät nopeasti tuoden esiin kukkaisemmat vivahteet. Sydäntuoksu on vesimäinen, pehmeä ja puuterinen. On jännä nähdä, mihin tuoksu vielä kehittyy kun siitä jo tässä vaiheessa nousee esiin näin paljon erilaisia piirteitä. Jossain vaiheessa prosessia tuoksussa nousi hyvin voimakkaasti esiin orvokki ja jos olisi lopettanut kehittelyn siihen, olisi voinut tuoksua Guerlainin meteoriiteille:)

Helsingin Kaupunginmuseoon pitää muuten käydä tutustumassa ihan erikseen ja ajan kanssa, uudet tilat olivat hienot ja kiinnostavat. Laitan to do-listalle ja menkäähän tekin, jos ette ole jo käyneet.

Kosmetiikkaa luomassa

Mulla oli vähän erilainen lauantai. Olin yhdessä muutaman tutun bloggaajan kanssa valmistamassa luonnonkosmetiikkaa oppainamme Luonkos-yrityksen tytöt Jonna ja Miia. Tilaisuus pidettiin kotitaloni kerhohuoneessa ja oli muuten eka kerta, kun menin blogitilaisuuteen Crocseissa;D

Naantalilainen yritys on varsin tuore, mutta se on pitänyt Jonnan ja Miian kiireisinä. Toimintaideana on valmistaa luonnonkosmetiikkaa ja myös kouluttaa ihmisiä sen tiimoilta. Luonnonkosmetiikan valmistuskurssit ovat olleet suosittuja esim. polttareissa, synttäreillä tai yritysten järjestämissä tilaisuuksissa. Reseptit ovat Luonkosin itse kehittelemiä ja molemmilla perustajilla on useiden vuosien ammatillinen tausta kauneuden ja kosmetiikan parissa. Suuri osa käytettävistä kasveista ja yrteistä on itse poimittu ja kuivattu ja tuotteiden valmistuksessa suositaan kotimaisia, puhtaita raaka-aineita niin paljon kuin mahdollista.

Melkoinen määrä tavaraa siirtyi autosta kerhotilaan ja kun kaikki oli paikallaan, istuimme alas yhteiseen pöytään nauttimaan kimpassa kasatusta lounaasta. Samalla Jonna ja Miia kertoivat itsestään ja yrityksestään sekä esittelivät muutamia tuotteita.

Meidän käsistämme tulisi päivän aikana valmistumaan kasvovesi sekä kauneusbalsami. Vähän jännitti ja reseptiä tavatessani mietin, mikä kaikki voisi mennä pieleen, kun tuotteiden määrät piti mitata ja punnita grammojen tarkkuuksilla. Työskentelimme pareittain, mikä oli ihan hyvä koska se pienensi epäonnistumisen riskiä olennaisesti. Matikka ei tunnetusti ole vahvimpia puoliani mutta Hannalla onneksi paremmin hanskassa:)

Kasvoveden valmistus alkoi hauduttamalla uutos erilaisista yrteistä. Käytetty vesikään ei ollut tavallista hanavettä sen sisältämien epäpuhtauksien vuoksi, vaan puhdistettua vettä (jonka tarkka nimi ei valitettavasti jäänyt mieleeni). Lämpimään uutokseen vatkattiin ksantaanijauhe jonka tarkoitus on tehdä seoksesta hieman paksumpaa. Seos jäähdytettiin ja lisättiin loput ainesosat eli erilaiset öljyt ihotyypin mukaan sekä säilöntäaine. Vesipohjainen tuote tarvitsee säilöntäaineen, ilman sitä se tulee käyttää n. viikon kuluessa valmistuksesta.

Kauneusbalsamin valmistus olikin jonkin verran monimutkaisempaa, sillä raaka-ainelista oli varsin pitkä. Koska tuotteessa ei ole vettä, säilyvyyden varmistaa E-vitamiini. Valmistusprosessissa tuleekin olla tarkkana, ettei vettä pääse seokseen missään vaiheessa, eli kaikkien käytettävien astioidenkin tulee olla kuivia.
Tämän tiesinkin entuudestaan, kiitos parin vuoden takaisten kotikutoisten sheavoi-kokkailujeni.


Balsamin pohja valmistui jojobavahasta (yläkuvassa oikealla) ja mangovoista (vasemmalla). Ne sulatettiin vesihauteessa, jonka jälkeen lisättiin koko joukko erilaisia öljyjä, kuten rypäleensiemen- ja valmiille tuotteelle kauniin kullankeltaisen värin antavaa karoteeniöljyä. Viimeisessä vaiheessa lisättiin E-vitamiini ja eteeriset öljyt, jotka ovat herkkiä kuumuudelle. Mittailimmekin moneen kertaan lämpötiloja valmistusprosessin aikana.


Kameran operoiminen osoittautui puuhastellessa kohtuullisen mahdottomaksi, joten kuvasaalis jäi valitettavan laihaksi. Päivä oli vauhdikas ja todella antoisa, nautin ihan joka hetkestä. On taas pikkuisen kivempi kirjoittaa kosmetiikasta, kun on oppinut uutta sen ainesosista ja valmistuksesta.


Valmiit, pullotetut tuotteet näyttävät kutakuinkin siltä miltä pitikin, mutta jostain syystä balsami jäi aika nestemäiseksi. Lopuksi saimme vielä koristella pakkauksetkin erilaisilla tarroilla ja teipeillä, jotka viimeistelivät tuotteiden vankan käsityön leiman:)
Kasvovesi on tarkoitettu sekaiholle ja se säilyy huoneenlämmössä nelisen kuukautta. Beautybalsami sopii meikinpuhdistukseen, jos sitä raaskii siihen käyttää, tai hoitotuotteeksi kaikille ihoalueille. Itse tulen käyttämään tätä ainakin kynsinauhoille ja kuiville kyynärpäilleni. Tuote säilyy noin 6kk valmistuksesta.

Mahtava päivä! Jos kiinnostuit luonnonkosmetiikkakursseista, lisätietoja löydät Luonkosin nettisivuilta.

Ps. loppuun vielä linkkivinkki Ylen Aamu-TV:n lähetykseen, jossa puhuttiin luonnonkosmetiikasta.