Urban Decay Naked Reloaded

Postaus sisältää mainoslinkin

Pitempään blogiani seuranneet ehkä tietävät, että luomivärit ja etenkin nudepaletit ovat heikkouteni meikkirintamalla. Urban Decayn uusin palettilanseeraus, Naked Reloaded, tuli paikkaamaan alkuperäistä, jokin aika sitten myynnistä poistunutta Naked-palettia.

Omistan entuudestaan Naked 2:n, Heatin sekä Naked Basics-paletit 1&2, mutta näiden lisäksi mulla on *köh* aika montakin muiden merkkien vastaavaa lämminsävyistä luomiväripalettia.
Reloadedin hankintaa ei voinut perustella järjellä, mutta varsinkin meikkihöpsähtäneet kanssakulkijat kyllä tunnistavat sen fiiliksen, kun ei vaan pysty vastustamaan jotakin.

Siispä tämä tapahtui:


Naked Reloaded-paletti poikkeaa jonkin verran aikaisemmista nakupaleteista.
Ensinnäkin päällysmateriaali on kangasta, mikä hieman arvelutti kaltaistani sottapyttyä. Saan paletit ryönäisiksi niin sisä- kuin ulkopuoleltakin, eikä kangaspäällysteinen paletti ole helpoin puhdistettava.

Ulkomitoiltaan Reloaded on ohuempi ja sirompi kuin muut Naked-paletit, mikä on hyvä juttu. Etenkin Heat-paletti on niin isokokoinen, että sitä ei taatusti tee mieli ottaa mukaan mihinkään.
Paletissa ei tule mukana sivellintä, mikä tuskin suurinta osaa ostajista haittaa. Mä en ainakaan käytä koskaan noita palettien mukana tulevia siveltimiä, vaikka tämän hintaluokan paleteissa ne ovatkin ihan laadukkaita. Omasta puolestani peilinkin voisi jättää pois, jos sillä saisi hintaa hilattua jokusen euron alaspäin.


Näkyvin muutos tulee vastaan paletin sisällä. Ensimmäistä kertaa Naked-historiassa paletissa on eri kokoisia pannuja, eli ne sävyt, joita oletettavasti käytetään eniten ovat suurempia. Kaksi kookkainta ovat laitimmaiset sävyt ”bribe” ja ”blur”, joissa on väriä 1,4g. Niiden vierestä löytyvät ”barely baked” ja ”boundaries” sisältävät 1,3g ja muut sävyt 1,1g väriä.

Arvostan tätä uudistusta! Paletin hinta on myös jonkin verran totuttua alhaisempi eli n. 46€.

Mattaiset sävyt ovat kuluneet omassa käytössäni eniten, koska aamuisin meikkailuun ei ole kauheasti aikaa ja siitä syystä olen jumittunut tiettyyn helppoon arkimeikkiin, jossa mattasävyt toimivat parhaiten.


Paletin heikoin lenkki on ”dreamweaver”, mikä itseäni ei haittaa koska en pidä sen sävystä. Tiedän edustavani vähemmistöä, eli useimmat muut luultavasti ovat harmissaan sävyn heikosta laadusta. Myös ”angel fire” on jotenkin murustuva, mutta muuten paletti on melko tasalaatuinen.
Reloaded on tervetullut lisä Naked-perheeseen, vaikka se ei tarjoakaan mitään uutta tai mullistavaa. Sävyt ovat kauniita ja toimivat monessa eri tilanteessa. Jos ei olisi näin tylsä meikkaaja, paletista saisi varmasti paljon enemmän irti.

Naked Reloaded-paletti on saatavilla mm. kicksin verkkokaupasta.

Lierac Supra Radiance ja Sunissime

Apteekkikosmetiikassa suosikkisarjani on jo vuosia ollut Lierac ja sain ilokseni kutsun aamiaistilaisuuteen tutustumaan merkin tämän kevään uutuustuotteisiin.

Lierac Supra Radiance on ihoon kertyneitä toksiineja vähentävä, heleyttävä ja ryppyjä silottava anti-age-sarja, jonka kohderyhmänä on aikuinen, n. 40+ -ikäinen iho.

Kaikissa tuotteissa on soluja uudelleenaktivoivaa valkohurtanminttua sekä Hyalu-3-tiivistettä, joka silottaa ja palauttaa ihon täyteläisyyttä.

Normaalille ja sekaiholle suunnattu anti-age päivävoide sisältää lisäksi Pagodipuu-uutetta, marulaöljyä ja tuttua karitevoita. Kevyeltä tuntuva, mutta mukavasti kosteuttava geelivoide imeytyy ihoon hyvin ja on sopinut kaikkien testaamieni meikkivoiteiden alle. Jos Cliniquen Moisture Surge on tuttu, niin Supra Radiance Anti-Ox Renewing Cream-Gel on hyvin samantapainen.

Sarjassa on lisäksi kuivalle ja normaalille iholle tarkoitettu Anti-Ox Renewing Cream-päivävoide.


Detox Renewing Cream Night-yövoiteessa on valkohurtanmintun ja Hyalu-3-tiivisteen lisäksi silkkipuun uutetta sekä pieni määrä AHA-, maito- ja glykolihappoja. Jätin varmuuden vuoksi Pixin glykolihappoa sisältävän kasvoveden pois ihonhoitorutiineistani etten tulisi käyttäneeksi yhtä aikaa liikaa ihoa kuorivia happotuotteita. Happojen määrä voiteessa ei ole korkea, mutta olen ohessa testaillut myös The Ordinaryn AHA 30% + BHA 2% Peeling Solution-naamiota eli blogeista tuttua ”verinaamiota”, jossa taas AHA-happojen määrä on huomattava.

Yövoiteessa on ihanasti kosteuttava geeli-balsamikoostumus. Yleensä pidän hyvin täyteläisistä yövoiteista ja -naamioista, mutta kevyehköstä koostumuksesta huolimatta Detox Renewing Cream Night tuntuu tehokkaalta ja aamuisin iho on ollut hoidetun ja tasaisen näköinen.


Supra Radiance-tuotelinjaan kuuluu edellämainittujen lisäksi hajusteeton Eye Radiance Serum -silmänympärysseerumi, jossa on voiteista tuttujen ainesosien lisäksi mm. tummuutta ja turvotusta vähentävää  ruscogeniiniä. Olen testannut seerumia vain pari kertaa, joten en osaa arvioida pitempiaikaisen käytön vaikutuksia. Sain nimittäin taas vaihteeksi jokin aika sitten silmäluomiini jonkin allergisen reaktion ja pääasiallisesti käyttämäni silmänympärystuote on ollut hydrokortisoinivoide.

Supra Radiance Double Peeling Radiance Mask on niin ikään mulla vielä testaamatta kasvoille ja fiilistelin sitä vain kädellä. Geelimäisessä kuorinnassa on hyvin hienojakoisia mekaanisesti kuorivia partikkeleita ja kemiallisesti kuorivia AHA-happoja. Mä olen tykännyt tällaisista kaksitehoisista kuorinnoista, ja esim. Patykan Double Action Smoothing Scrub on suosikkituotteeni luonnonkosmetiikan puolelta.

Kaikissa Supra Radiance-sarjan tuotteissa on bonuksena ihana tuoksu. Jos pidät Hydragenist-tuotteiden tuoksusta, uskoisin sinun pitävän myös Supra Radiance-tuoksusta.


Sain testattavaksi myös pari mielenkiintoista aurinkosuojatuotetta Lieracilta.

Sunissime protective BB fluid global anti-aging SPF50+ suojaa sekä UVA- että UVB-säteiltä ja sisältää mm. hyaluronihappoa. Emulsiomaisessa aurinkosuojassa on ihanan kevyt koostumus, mutta talvenkalpeaa suomalaista ihonsävyyä ajatellen voide voisi olla vaaleampi. Kesällä, kun iho on jo hieman päivettynyt, sävy on itselleni varmasti sopiva, mutta testattuani tätä nyt ollessani kalpeimmillani sävy on hieman liian tumma.

Voide levittyi erittäin hyvin ja tuntuu iholla miellyttävältä, mitä arvostan suuresti. Kevyen puuteroinnin jälkeen satiinisesta ihotuntumasta ei ihan äkkiä voisi uskoa, että kasvoilla on noin korkean suojakertoimen tuote. Täydellinen valinta vaikkapa aurinkoisen sunnuntain ulkoiluun!


Sen sijaan Sunissime protective eye care global anti-aging SPF50+ eli silmänympäryksille tarkoitettu hajusteeton aurinkosuojapuikko on sävyltään oikein hyvä. En ole aiemmin testannut mitään erikseen sy-alueelle tarkoitettua aurinkosuojatuotetta, joten mulle tämä oli erittäin tervetullut tuttavuus. Puikko sisältää mm. hyaluronihappoa sekä omega-3- ja omega-9-rasvahappoja sisältävää avokadoöljyä.

Kaikki Lieracin uutuudet eivät suinkaan olleet tässä, sillä esim. Diopti-silmänympärysvoiteet ovat uudistuneet. Mä olen tykännyt Dioptifatigue-voiteesta, mutta tämänhetkisiin tarpeisiin voisi vastata paremmin kosteuttava ja juonteita silottava Dioptiride -kunhan saan sy-alueen ihon ensin raiteilleen. Kortisonivoiteen lisäksi olen uskaltanut käyttää vain erittäin herkälle iholle tarkoitettua rauhoittavaa La Roche-Posayn Toleriane Ultra Eye -silmänympärysvoidetta. Mulla on epäilys allergisen reaktion aiheuttajasta, mutta satavarma en vielä ole.

Kirjoitan tätä sunnuntaina alkuiltapäivästä ja ulkona on aivan ihana päivä. Siispä läppäri kiinni, ulkoiluvaatteet niskaan ja hyvin suojatuin kasvoin nauttimaan auringosta <3


Tuotteet saatu pr-näytteinä 

Tassunjälkiä sydämessä

Lemmikit ovat ihania. Jokainen lemmikinomistaja joutuu kuitenkin jossakin vaiheessa tekemään sen raskaimman päätöksen, sillä eläin ei osaa kertoa, miltä siitä tuntuu ja vastuu sen hyvinvoinnista on ihmisellä. Niin paljon kuin lemmikistä onkin iloa, koittaa väistämättä se päivä, jolloin siitä on pakko luopua. Koska mulla on aina ollut eläimiä, näitä päätöksiä on joutunut tekemään useita, mutta koskaan niihin ei totu.


Kylli tuli meille joulun alla 2009 pikkuisena karvapallona. Luulin ottaneeni poikakissan, mutta yllätykseksemme se olikin tyttö. Sinänsä se ei haitannut, sillä meillä oli kaksi leikattua poikaa.
Teetimme Kyllillä yhdet pennut ennen sterilointia vuonna 2011. Mitään erityistä syytä tähän ei ollut, halusin vain kasvattaa kissapoikueen. Pentuja syntyi neljä ja niistä kotiin jäi Vappu, joka viettää 1.5. 8-vuotissynttäreitään.


Kylli oli terve kissa koko elämänsä ajan, kunnes viime syksynä alkoivat pissavaivat. Silloin epäiltiin idiopaattista kystiittiä ja tilanne rauhoittuikin kipulääkityksellä melko pian ja kissa oli taas oma itsensä.


Viikko sitten lauantai-iltana tajusin yhtäkkiä, että vaikka muut kissat ovat pyörineet normaaliin tapaan jaloissa ja sylissä telkkaria katsoessamme, Kylli on nukkunut koko päivän ruokapöydän alla tuolilla. Ajattelin, että viimeistään ruoka saa sen liikkeelle, ja se lähtikin piilopaikastaan mutta sen sijaan, että se olisi häärinyt keittiössä naukumassa, se juoksi suoraan kylpyhuoneeseen, jossa meillä tarjotaan kissojen märkäruoka. Se söi vähän ja ajattelin, että varmaan kaikki on ihan kunnossa kun se kuitenkin syö ja liikkuu.


Sunnuntaiaamuna koetin houkutella sitä sen lempiherkulla, palvikinkulla, mutta kinkku ei kissaa kiinnostanut ja aloin huolestua. Ajattelin, että jospa sillä on taas pissavaivoja ja päätin antaa sille kipulääkettä, mutta sepä ei antanutkaan koskea enkä uskaltanut yksin alkaa lääkitsemään vihaista kissaa. Kun lapset tulivat kotiin, saimme yhdessä annettua sille lääkkeen. Päätin varata seuraavaksi päiväksi eläinlääkärin, sillä kaikki ei nyt ollut kunnossa. Kissa ei mielestäni ollut käynyt laatikollakaan, joten ehkäpä kyse oli taas pissavaivasta.

Sain ajan klo 15.30 ja Kyllistä otettiin verinäytteet sekä tehtiin ultra- ja röntgentutkimukset. Aivan täysin varmaa diagnoosia ei saatu, mutta klinikalla annettu nesteytys ja kipulääkitys piristivät kissaa, joka voi illalla ja vielä seuraavana aamuna vähän paremmin. Päätimme seurata tilannetta ja lupasin soittaa loppuviikosta eläinlääkärille. Ohutsuolen seinämissä oli näkynyt jonkinlaista paksuuntumaa, joka voisi viitata kasvaimeen, vaikka varsinaista kasvainmassaa suolistossa ei ollut. Tunnustellessa koko vatsan alue oli pinkeä ja epänormaalin tuntuinen ja kissa myös aristi vatsaansa.


Torstaiaamuun mennessä tilanne oli merkittävästi huonompi. Kylli nukkui käytännössä koko ajan jossakin syrjäisessä paikassa eikä antanut lainkaan koskea itseensä, vaan sähisi vihaisena jos sitä yritti silittää. Soitin eläinlääkäriin joka arveli, että kissalla todennäköisesti on lymfooma löydösten perusteella ja sen hoitaminen on paitsi raskasta, myös epävarmaa ja kallista eikä parantavaa hoitoa ole. Diagnoosin varmistaminen edellyttäisi koepalan ottamista ja odottelua.
Tuntuu ikävältä miettiä rahaa kun kyse on perheenjäsenestä, mutta olemme yhden koiran kohdalla tehneet sen virheen, että kustannuksista välittämättä yritimme hoitaa sitä kuntoon ja vasta jälkikäteen tajusimme pitkittäneemme sen elämää itsekkäistä syistä ja oikeasti aiheutimme sille vain turhaa kärsimystä.

Vielä matkalla klinikalle mietin, että pitäisikö sittenkin koettaa vielä. Mitä jos kaikki ovat väärässä? Kissa oli vajaa 10-vuotias, toki siis seniori-ikäinen, mutta ei kuitenkaan ikäloppu ja perusterve. Tämä tuli liian äkkiä, viikko sitten kaikki oli vielä hyvin. Tai ei ollut, mutta emme vain tienneet sitä.
Tällaisia mietin, vaikka ymmärsin toki järjellä, että parantavaa hoitoa ei ole ja jossain vaiheessa olemme kuitenkin tekemässä tätä viimeistä matkaa.


Kylli nukahti rauhallisesti ikiuneen.
Otin muutaman kuvan muistoksi ja jälkikäteen niitä katsoessani huomioni kiinnittyi kissan ilmeeseen, kun se katsoi eläinlääkäriä saatuaan esilääkityksen. Ilme oli luottavainen ja tyyni, aivan kuin se olisi halunnut sanoa tiedän, että autat minua, pian minulla ei ole enää tätä kipua.

Jokainen lemmikkinsä viimeiselle matkalle saattanut tietää, miten raskas tyhjä kuljetuskoppa tai tarpeettomaksi jäänyt talutushihna on palatessa.

Kotona tuntuu tyhjältä ja hiljaiselta, yksi on joukosta poissa.