Mitäpä jos

Kirjoitin helmikuussa ajatuksiani sinkkuelämästä. Siitä on kymmenen kuukautta ja nyt tarina jatkuu.

Talvi taittui, tuli kevät ja lopulta kesäkin. Olin ajatellut, että voisin ehkäpä kesän aikana käydä edes yksillä treffeillä, etten vallan sammaloidu, mutta aika meni niin nopeasti etten ”ehtinyt”. Kukaan ei hakenut kotoa enkä tehnyt itsekään mitään edistääkseni asiaa, joten se vaan jäi eikä edes harmittanut.
Kesän kääntyessä taas kohti syksyä löysin itseni naputtelemasta profiilia deittipalveluun ajatuksena, että eipä tuo ota jos ei annakaan ja eihän mulla ole mitään menetettävääkään. Mähän en oikeastaan edes usko koko nettideittailuun saati siihen, että etenkään etsimällä voisi löytää ketään, mutta päätin testata.

Oletteko koskaan kokeilleet deittipalveluja? Jos ette, voi olla vaikea uskoa, millaista porukkaa niissä liikkuu. Mulle tuli kaikenlaisia tarjouksia varpaiden nuolemisesta itseäni 25v nuorempien -siis tyttäreni ikäisten- poikien kiihkeisiin ehdotuksiin. Ihan uskomatonta settiä. Läppärini delete-näppäimestä kului teksti pois vastauksia peratessa ja olin jo aika lähellä tilaamassa Crazy Cat Lady-starttipakkausta ja alistumassa kohtalooni kuolla yksin 72 kissan kanssa.

Kunnes sitten sain viestin ihan mukavan oloiselta mieheltä, joka ehdotti treffejä aika extempore. Ja miksipä ei, pari tuntia elämästä sinne tai tänne ja tyyppi vaikutti ihan normaalilta, joten ehkä mun ei tarvisi esitellä varpaitani.

Mä olen kompuroinut ihmissuhteissa sen verran monta kertaa, että se on tehnyt musta varautuneen ja kasvattanut ympärilleni metrin paksuisen muurin, jonka läpi en ole päästänyt ketään. Olen vuosien varrella tapaillut ihan kivojakin ihmisiä, mutta kukaan tai mikään ei ole tuntunut oikein miltään. Kelasin, että ehkä se vaan menee niin, että realiteetit jyrää ja aikuisena ja elämää nähneenä nyt vaan on tällaista. Joko olet yksin tai tyydyt johonkin väsähtäneeseen urkkaruudun töllöttäjään. Ja kuten silloin helmikuussa kirjoitin, se yksinolokin on ollut useimmiten ihan jees ja välillä tosi jees.

Jossain takaraivossa on kaikesta huolimatta kolkutellut ajatus, että oishan se mahtavaa vielä kerran elämässään tavata joku, joka saa sukat makkaralle. Joku, jonka kanssa jakaa sohvannurkka ja lasi/pullo/gallona viiniä. Käydä leffassa, tapahtumissa ja sunnuntaikävelyllä. Ja joka myös tuntuisi joltain.

Noh, varmaan arvaatte miten kävi, koska en kirjoittaisi tätä ellei mulla olisi jotain kerrottavaa.

Rakastuin järjettömästi.

Ei se nyt tietenkään niillä ekoilla treffeillä tapahtunut, mutta hyvin pian. Ottaen huomioon, kuinka harkitseva ja verkkainen yleensä olen, aivan hullun nopeasti.

Silti mua ei yhtään ahdista kylppärini kaappiin ilmestynyt hammasharja. Miten voikin olla, että joku kävelee tuosta vaan elämääni ja sydämeeni ja kaikki tuntuu hyvältä ja oikealta. Mies, joka puhuu ja pussaa, on hauska ja hyväntuulinen, saa mut nauramaan ja tekee taivaallisen hyvää ruokaa. Tykkää kissoista ja inhoaa Vihreitä kuulia, kuten minäkin. Sopiva sekoitus aikuista miestä ja poikamaisuutta, arvot ja elämä järjestyksessä eikä yritä tunkea mua johonkin muottiin vaan saan olla oma itseni; vähän konstikas ja kompleksinen, mutta hyvin pidettynä kuitenkin aika helppo kumppani.

Eikä sillä ole varvasfetissiä.

Tietenkin mua pelottaa vähän. Jos tipahdan täältä, putoan tosi korkealta ja se sattuu. Eihän tässä nyt kirkkoa olla varaamassa, mutta mun mittapuulla parisuhdestatuksen muuttaminen facebookiin tarkoittaa melkein samaa: nyt ollaan isojen asioiden äärellä. Olen päättäväisesti työntänyt pelkojani ja epävarmuuttani sivuun, sillä jos ei koskaan ota riskejä, ei myöskään voi ikinä saavuttaa mitään ja elämä menee ohi. En vielä tiedä, mihin tämä johtaa, mutta aikahan sen näyttää.

Ehkä tärkeintä on, ettei mua ahdista ollenkaan. Mä olen mestariahdistuja eikä siihen oikeastaan tarvita edes mitään erityistä syytä, mulla on vaan ollut jotenkin epämukava olo, joka on johtunut joko siitä toisesta ihmisestä tai -varmaan useimmiten- minusta itsestäni. En kaipaa elämääni lisä-ahdistusta joten olen aika nopeasti todennut, että tämä ei ole mua varten. Yksin ollessa ei ole ahdistanut, siksi kai olenkin ollut niin paljon itsekseni.


Blogin kannalta vilkastunut seuraelämäni voi tarkoittaa epäsäännöllisempää postausrytmiä, eli tulen varmasti lipsumaan totutusta ma-ke-pe -aikataulusta. Mulla on muutenkin syksyn aikana ollut lievää blogi- ja kosmetiikkauupumusta ja tekisi mieli ottaa hieman etäisyyttä purkkisekoiluun tai ainakin vähän rennompi asenne siihen, joten mitään vahinkoa tuskin tapahtuu vaikka joku postaus jäisikin väliin. En halua, että kirjoittamisesta tulee pakkopullaa vaan siinä säilyy kepeys ja hauskuus. Kuten elämässä yleensäkin.

Taustalla soi Samuli Putro: Mitäpä jos

Picture Polish Kitty, Wine ja Nouveau

Picture Polish julkaisi kuusi uutta collaboration-sävyä, joista päädyin ankaran pohdinnan jälkeen hankkimaan kaksi saatuani yhden esiteltäväksi blogissa. Jäin miettimään vielä Londonia ja Summeria, joka on reborn-versio aiemmin ilmestyneestä samannimisestä lakasta. Mähän en tykkää alkuperäisestä Summerista, enkä ole lakannut sillä kertaakaan vaikka lakka majaileekin laatikossani. Uusi Summer ei sekään ollut mielestäni aivan napakymppi ja siksi en ainakaan vielä ostanut sitä.

Osa lakoista pääsi jo loppumaan Cesarsilta mutta täydennystä on tulossa piakkoin!


Mulle kotiutuivat Nouveau, Wine ja Kitty.


Wine oli jo nimensä ja pullon puolesta itsestäänselvä valinta, olenhan suuri punaviinin ystävä. Jellypohjainen lakka on niin tumma, että hämärässä se näyttää melkein mustalta ja laatu jätti hieman toivomisen varaa koostumuksen ollessa paksuhko ja tahmeahko. Peittävyys on kuitenkin hyvä, kaksi kerrosta riitti. Ja onhan tää nyt ihan älyttömän hieno!


Nouveau ei sävynä ole kovin uniikki, mutta jotenkin hätäpäissäni päädyin ostamaan tämän kun en osannut tehdä päätöstä. Lakan koostumus on vastaava kuin Winessa, eli se aiheutti aavistuksen kulmien kurtistelua. Kaunis kuitenkin. Kuvissa kaksi kerrosta ja lakan upeus tulee parhaiten esiin alimmassa pullokuvassa kun valo osuu siihen sopivasti.


Kittyä ei vaan voinut jättää hankkimatta, vaikka mulla on jo melkein kaikki Picture Polishin julkaisemat siniset lakat, koska KISSAT. Kaiken lisäksi Kitty on nimetty suunnittelijansa @lacqueredbitsin edesmenneen kissan muistoksi. En kestä.
Mielestäni lakka on sininen versio taannoin julkaistusta Macaronista, eli tässä on samaa metallisuutta ja erottuupa lakasta holoefektiäkin sopivassa valaistuksessa. Kameran tarkennus tietenkin sekosi kuvatessa.
Erinomainen laatu, kuvissa kaksi kerrosta.



Jäätävä sinisen sävy vaati ylleen lumihiutaleita, joten lumihiutaleita se myös sai. Sitäpaitsi mulla ei taida olla kissa-aiheisia leimauslaattoja tai siirtokuvia ^_^

Mitä tykkäisitte kokoelmasta ja hankitteko itse joitakin näistä uutukaisista?


Yksi lakoista saatu pr-näytteenä, muut omia ostoksia

Joulukuun Bette Box

Joulukuun Bette Box humpsahti lähipostiin vähän yllättäen. Mä olen ollut niin joulukalenterien lumoissa, etten muistanut oikeastaan edes kaivata boksia, mutta kun se saapui, olin sisällöstä tosi mielissäni. Boksissa on mukana myös parin bloggaajan valitsemia suosikkituotteita.

Lumene Lähde Arctic Dew tehokosteuttava seerumi oli mieluinen yllätys, jonka oli valinnut Glitz&Glam-blogin Minna. Mulla on taannoisesta Tokmannin tarjouksesta hankittuna sama tuote odottamassa vuoroaan, mutta loputtoman pitkän ja ihoa runtelevan talven aikana molemmille tulee taatusti käyttöä. Seerumi sisältää lähdevettä, koivunmahlaa sekä hyaluronihappoa. Tuoksu on ihanan raikas. Täysikokoisen seerumin arvon on n. 24,90€.


Uutena merkkinä boksissa tuli Real Techniques Miracle Complexion Sponge meikkisieni. RT:n siveltimet ovat mulle tuttuja, mutta tätä sientä en ollut koskaan aiemmin kokeillut. Muoto tuntuu käteen sopivalta ja sieni ei ole kovin kallis (n. 10,90€). Käytän yleensä sekaisin EcoToolsin ja Beautyblenderin sieniä ja mun on vaikea kuvitella levittäväni meikkivoidetta muutoin kuin näillä meikkimunilla. Ehdin kerran testata sientä, ja se hoiti hommansa mainiosti. Meikkipohjasta tuli kaunis ja sieni oli sopivan tiivis.
Oikein kiva! Myös tämä tuote on Minnan valitsema.


Sally Hansen Miracle Gel kynsilakkaduo on mulle entuudestaan tuttu. Kyseessä on ilman uv-valoa kuivuva pitkäkestoinen lakka ja saman sarjan päällyslakka. Värilakan sävy on kaunis marjaisa pinkki.
Ovh. n. 25€.


Moumou-blogin Iinan suosikkituote boksissa on Maybeauty The Incredible Face Mask kasvonaamio. Naamiota on näkynyt aika paljon blogeissa, mutta itse en ole tätä koskaan testannut. Naamion tarkoitus on poistaa kuollutta ihosolukkoa ja mustapäitä. Mun iholla vastaavat naamiot eivät ole toimineet, eli en ole saanut näillä mitään irti ja ihoni on vain ärtynyt ja kutissut käytön jälkeen. Ehkä kokeilen naamiota T-alueelle tai nakitan jonkun muun testaamaan tätä. Joka tapauksessa uudet merkit ovat aina tervetulleita. Ovh. n. 25€/8x10ml.


Boksissa oli myös kaksi näytekokoista tuotetta Avènelta; Xeracalm A.D Cleansing puhdistusöljy sekä Xeracalm A.D Cream kosteusvoide. Avène on merkkinä ihan ok ja vaikka näytekokoisia tuotteita tulee nyt joulukuussa tuutin täydeltä, saan näitä kulutettua yökyläilyreissuilla.


Pitkäaikaistilaajan joululahjana boksista löytyi Dermosil huuli- ja poskipuna sävyssä Sweet Pink sekä alekoodi ja muita etuja Dermosilin verkkokauppaan.

Lisäksi mukana oli tuoksunäyte Policelta ja Jordan Easy Clean Flosser-hammaslankain.

Joulukuun boksi oli mukavan monipuolinen sekä ylitti arvoltaan tilaushinnan moninkertaisesti. Uudet merkit ovat aina plussaa ja arvokas seerumi tutulta Lumenelta ansaitsee ison peukun. Hienoa!

Mitäs tykkäsitte?


Bette Box saatu pr-näytteenä