Ärsyttää: tuotteet, joita ei saa käytettyä loppuun

Mun tekee mieli vähän vaahdota pakkaussuunnittelusta. Tänä aamuna meikatessani kaivelin esille Urban Decayn luomivärinpohjustajan, koska muistin, että sitä on vielä jonkin verran ja päätin käyttää sen loppuun.

En kuitenkaan saanut oikein mitään ulos tuubista. Painon puolesta tuntui, että sisällä on vielä tavaraa, mutta applikaattoriin ei tarttunut mitään eikä tuubin väkivaltainenkaan puristelu auttanut. Argh. Ja juu, tämähän oli juuri se syy, miksi se ylipäätään oli jäänyt lojumaan enkä ollut käyttänyt sitä pois, vaan ottanut käyttöön toisen tuotteen.

Siispä sakset käteen ja patologin hommiin. Harmi, ettei mulla ole tästä ennen -kuvaa ja saatte tyytyä vain tähän jälkeen -kuvaan.


Siis tuubin sisältä tuli varmaan millilitran verran tuotetta, johon (typerä) applikaattori ei yltänyt ja jota jäykän materiaalin vuoksi ei saa edes puristamalla ulos. Oikein nuukailemalla tuolta olisi voinut kaapia vielä vanupuikolla moneksi päiväksi luomenpohjustukset.


Kun pohjustajan määräksi pakkauksessa ilmoitetaan 11ml, on ~1ml siitä prosentuaalisesti melkoisen paljon. Plus tietenkin jokainen haluaisi käyttää tuotteet oikeasti loppuun eikä vähän sinne päin, eikö vaan?

Mä kaavin spaattelilla primerin pieneen purkkiin, josta sitä riittää varmaan useamman viikon ajaksi, ellei se kuivu sitä ennen.

Toinen vastaava tuoteryhmä, joka äkkiä tulee mieleen, on huulikiillot ja luultavasti myös ripsivärit, joissa se tosin ei mainittavasti haittaa, sillä niiden elinkaari on muutenkin lyhyt. Usein huulikiiltojen applikaattori on niin lyhyt, ettei se yllä lähellekään hylsyn pohjaa.

MIKSI?!

Mä haluaisin oikeasti tietää.


Olenko yksin vai ärsyttääkö jotakuta muutakin tää?

Kynsillä on muuten Essien viime syksyn kokoelman ihana Fall for NYC <3

Kosmetiikkaostokset elokuussa

Postaus sisältää tähdellä(*) merkittyjä mainoslinkkejä

Mä pääsin heinäkuussa kosmetiikkaostelun makuun ja kiivas shoppailutahti jatkui vielä elokuussakin. En tiiä miten sitä aina löytääkin jotain hankittavaa? Aika harvoin tarpeeseen, mutta uusia juttuja on vaan niin kiva kokeilla.


It Cosmeticsista olen mellastanut blogissa viime aikoina enemmänkin. Tää light-sävyinen CC-voide oli monta viikkoa loppu ja kun sitä viimein sai, mä ostin oitis tuotteen itselleni 39 euron normaalihinnalla. On kyllä erinomaisen hyvä ja riittoisa meikkivoide -ja huomatkaa, mikä suojakerroin! It Cosmeticsia myy *Kicks.

Wettiksen Eyeshadow Primer on aivan parasta A-ryhmää, ei ole enää tarvetta ostaa kolme kertaa kalliimpaa Urban Decayta. Kivijalkamyymälöistä tätä saa ainakin Hgin keskustan Stockmannilta (7,50€), tai sitten *tämän linkin kautta Cocopandalta.


Sellon Tokmannilla oli hyvä ja siisti Catrice-ständi, josta mun mukaan lähti kolme tuotetta. Kuvan korostuspaletti on ollut mulla käytössä päivittäin. HD Active-primer muistuttaa hyvin paljon ihanaa Lumenen Invisible Illumination UV-primeria. Sen sijaan Ten!Sational-pohjustajalle en aivan lämmennyt parilla kokeilulla, mutta annan sille vielä mahdollisuuden. Nämä hankinnat 20,80€.


Niin ikään jokapäiväisessä käytössä on ollut L’Oréalin Melon Dollars-poskipuna, joka taisi olla jossain tarjouksessa (11€). Ihana koostumus ja kiva sävy. Lumenen huulikiilto on juuri sellainen, johon tukka tarttuu tuulessa <3 Alessa tämäkin, hinta 8,90€.


Tein kahdesti pyhiinvaellusmatkan Lumenen tehtaanmyymälään Espoon Kauklahdessa. Jälkimmäinen käynti siksi, että kaikki tuotteet olivat -40%, myös kakkoslaatuiset.
Yläkuvan tuotteet ovat kakkoslaatua, eli pakkausten painatus on mennyt vähän vinoon tai muuta vastaavaa. Multa on varmasti jäänyt kuvaamatta osa tuotteista, koska tokalla käynnillä ostin toisen tuollaisen meikkivoiteen varastoon.

Viime vuoden joulukalentereita oli jäljellä yksi, ja kun koko ihanan kalenterin sai 24 eurolla, niin enpä juuri miettinyt. Vain neljä tuotteista on sellaisia, joita en itse tarvitse, mutta muut tulevat kyllä omaan käyttöön. Mä olen vienyt näitä poikaystävän kämpille, koska en viitsi tukkia koko sen asuntoa mun kosmetiikkatuotteilla. Pikkupurnukat ei oo niin pahoja kuin täysikokoiset:)
Yhdelle tuotteelle jäi siis hintaa vain euro ja tuolla on kuitenkin puolet täysikokoisesta olevat seerumi, essence ja meikkivoide ja tietty paljon muuta.


Ripsiväri ja rajauskynä (alakuva) olivat lahjapakkauksesta, ne taisivat maksaa yhteensä kympin. Ripsari on superhyvä ja mua harmittaa, että tuote on lopetettu.

Mä ostin lisäksi suihkugeeliä pojalle ja jotain muutakin sellaista taisi olla mukana, jota en kuvannut näihin omiin ostoksiin. Yhteensä mulla meni ostosreissuilla 78,70€, mutta en pysty nyt erittelemään summaa tarkemmin.



Vaahtosin joskus keväällä tai alkukesästä tästä ihanasta YR:n suihkugeelistä. Kyseessä on LE-tuote, joten mä tilasin näitä kolme kappaletta varastoon. Hintaa peräti 5,70€ eli 1,90€ styki. Nythän tätä ei enää olekaan myynnissä.


Yves Rocherilta tilasin myös tätä IHANAA *viinietikka-hiushuuhdetta. XZ:lla on vastaavaan käyttöön tarkoitettu omenantuoksuinen, mutta tässä on vielä parempi tuoksu. Sopii myös curly girleille!
Hiushuudetta laitetaan ns. viimeiseen huuhteluveteen ja se raikastaa hiuksia ja hiuspohjaa sekä tuo kiiltoa.


Toinen mielenkiintoinen uusvanha tuote on *Low Poo Non-Foaming Cleansing Cream, joka on sulfaatiton ja miedosti pesevä ja siten myös tosi hellävarainen. Yllättävän hyvin tämä kyllä puhdistaa hiukset, ellei niissä ole mitään tolkutonta tuotekertymää. Tuoksu on raikas ja miellyttävä.

Hiusjuttuihin mulla meni 21,70€, koska bongasin jonkun alekoodinkin jostain ja postikuluja ei tullut. Nytkin siellä taitaa olla joku vastaava kampanja menossa.


Curly girl-juttuja: Four Reasons-hiusöljy ja Wellan sokerisuihke. Mähän kävin juuri tänään eli torstaina kampaajalla, ja nyt en ole aivan varma jatkanko metodilla vai pidänkö taukoa. Mun hiukset on tosi hyvässä kunnossa eivätkä olleet pienestä vaalennuksestakaan moksiskaan, eli selkeästi tauko lämpökäsittelyissä ja muussa rääkkäämisessä on tehnyt hyvää. Hiuksia pätkäistiin silti reippaasti, koska vähän lyhyempi polkka on kyllä enemmän mun juttu kuin pitkä. Sokoksella oli joku alehässäkkä, näistä tuli -24% eli yhteensä 31.80


Cliniquen All About Eyes-silmänympärysvoide lähti matkaan samalla ostosreissulla, se jäi maksamaan 33,40€. Kuvassa ovat myös Shiseidon taivuttajat, mutta en laske niitä nyt kosmetiikkatuote-ostoksiin, kuten en myöskään Tweezermanin pinsettejä, jotka ostin myöhemmin. Vai pitäisikö? Antaa olla, näyttää tarpeeksi tylyltä ilmankin:D

Ehkä kaikkein pöljimmästä hankinnasta en ottanut edes kunnon kuvaa, vaikka ne vilahtivat mun instastoryssa. Kuulin villin huhun, että Essenceltä on poistumassa mun lempituotteita valikoimista ja siltä istumalta rynnin Kosmetik4less-verkkokauppaan ja tilasin laatikollisen rajauskyniä, kulmakyniä ja pari ripsiväriä. Mulla on nyt vuoden tarpeiksi näitä luottotuotteitani ja vaikka se ehkä vaikuttaa hätävarjelun liioittelulta, niin kylläpä oli juhlavaa aamulla todeta, että aha, kulmakynä loppuu mutta EI SE MITÄÄN kun voin kaivaa vain uuden täältä loputtomasta varastostani:DD
Postikulut oli aika kovat, 12,90€, ja niinpä mun katastrofivarastolleni tuli hintaa 54,20€. En ole ihan varma, viitsisinkö edes kertoa tätä naamatusten kenellekään, mutta täällä blogissa sen voi tunnustaa. Tai täällä ehkä ymmärretään.

Elokuun ostokset oli aika sekavat ja vaikka mulla on näistä excel-taulukko, en ihan kirjanpitokelpoista tilastoa saanut aikaiseksi. Kutakuinkin se menee näin:

Meikit 190,10
Ihonhoito ja hygienia 76,40
Hiukset 53,50
Yhteensä 320€

Eli ehkä ymmärrätte, miksi en halunnut laskea tähän ripsentaivuttimia enkä pinsettejä.
I’ll get my coat.


Postaus sisältää tähdellä merkittyjä mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoista kertynyt komissio käytetään blogin palvelinkulujen kattamiseen. 

Tomppa

Kirjoitan tätä kotona karsean flunssan kourissa. Ajattelin, että kun kuitenkin alan märistä juttua kirjoittaessani, niin se ei tunnu enää missään kun muutenkin joudun niistämään koko ajan. Jutun raakile on roikkunut luonnoksissa jo tovin, mutta en ole vaan pystynyt kirjoittamaan tätä loppuun saati julkaisemaan.

Tomppa saapui meille toukokuussa 2008. Muistan vieläkin keväisen illan, kun ajelin Sastamalasta kotiin kuljetuskoppa vieressäni etupenkillä uuden perheenjäsenen kanssa. Aurinko paistoi matalalta ja Tomppa työnsi pienen tassunsa kopan oviritilän läpi vaihdekeppiä pitelevän käteni päälle. Kotona odotti Lenni, perheemme ensimmäinen pyhä birma.
Kissoista tuli heti parhaat ystävät.


Tompan luonne oli mitä lempein ja rauhallisin, se oli äärimmäisen suvaitsevainen ja ystävällinen niin ihmisiä kuin muita eläimiäkin kohtaan. Erityisen lahjakas se oli nukkumisessa ja etenkin iän karttuessa se viihtyi parhaiten raapimapuun ylimmässä pesässä torkkumassa. Etsiessäni kuvia tähän postaukseen huomasin niiden toistavan samaa kaavaa, eli yhdeksässä kuvassa kymmenestä Tomppa oli nukkumassa<3

Nekin ihmiset, jotka eivät yleensä välittäneet kissoista tai pelkäsivät niitä, ihastuivat Tomppaan.


Tomppa oli aina terve kissa. Muistan ainoastaan yhden suolistotukoksen, josta onneksi selvittiin ilman leikkausta, muuten sillä ei ollut koskaan mitään.



Elokuun alussa huomasin myöhään perjantai-iltana, että kissalla ei ollut kaikki kunnossa. Se yritti oksentaa ja jokusen kerran siinä onnistuikin. Vatsa oli sekaisin ja kun huomasin, että uloste oli oudon näköistä ja siinä oli myös hieman verta, huolestuin todella. Tomppa oli myös apaattinen ja vetäytyi nukkumaan tavallisesta poikkeaviin paikkoihin. Se ei syönyt tai juonut ja paastoaminen on kissalle aina vaarallista.


Maanantaina vein Tompan eläinlääkäriin ja verikokeissa selvisi, että amylaasi ja lipaasi olivat koholla. Se viittasi mahdolliseen haimatulehdukseen. Tarvittiin vielä uusi verinäyte diagnoosin varmistamiseksi. Ikävä kyllä haimatulehduksen pikatesti oli positiivinen ja tulehdukseen viittavat globuliinit koholla. Tomppa jäi klinikalle nesteytettäväksi iltaan asti ja sai pahoinvoinnin estolääkkeitä sekä antibioottia. Koska paikalla ei ollut ultrausta hallitsevaa eläinlääkäriä, sovimme, että Tomppa tuodaan heti seuraavana aamuna uudelleen klinikalle.

Yö kotona meni hieman paremmin, lääkitys oli parantanut vähän Tompan vointia. Huoli oli silti kova, tilanne ei näyttänyt lupaavalta.


Vein Tompan klinikalle heti seuraavana aamuna. Meillä oli varattuna samana päivänä aika myös Kassulle, koska sitä vaivasi sitkeä nuha. Kun odottelimme Kassun kanssa vuoroa, Tomppaa hoitava lääkäri pyysi meidät vastaanottohuoneeseen ja näin jo hänen ilmeestään, että nyt ei ole tiedossa hyviä uutisia.

Tomppa oli ultrattu, ja haimatulehduksen lisäksi sillä oli muutoksia maksassa, munuaisissa ja sappirakossa. Lisäksi virtsarakossa oli jokin polyyppi. Paitsi että näiden hoitaminen olisi epävarmaa, se veisi aikaa ainakin viikkoja ellei kuukausia. Jouduin ottamaan pöydästä tukea kuunnellessani lääkärin korutonta kertomaa: antibioottihoito klinikalla päivittäin, ja viikonlopuiksi kissa olisi vietävä Viikkiin eläinsairaalaan hoidettavaksi, koska omalla eläinlääkäriasemallamme ei ole päivystystä. Maksa-arvoja pitäisi seurata säännöllisesti, sillä vaikka ne vielä eivät olleet nousseet, ei tiedetty, johtuivatko muutokset maksassa haimatulehduksesta vai jostakin muusta. Jos/kun tilanne olisi stabiili, antibioottihoitoa voitaisiin jatkaa kotona. Joitakin kissoja oli hoidettu puolikin vuotta, ja silti heti antibioottikuurin loputtua niiden kunto oli romahtanut.

Tomppa oli lähes 12-vuotias. Haluaisinko pitkittää itsekkäästi vanhan kissan elämää epävarmoilla hoidoilla ilman mitään takeita paranemisesta? Se joutuisi viettämään kenties viikkoja vieraassa paikassa vieraiden ihmisten kanssa. Olisiko sillä kipuja?
Lisäksi hoito tulisi maksamaan useita tuhansia euroja, sitäkin puolta oli pakko miettiä. Jo nyt kertynyt lasku oli melkein nelinumeroinen. Keskustelin lääkärin kanssa lähes tunnin ajan ja jotenkin siinä sivussa hoidettiin Kassukin, mutta en oikeastaan muista siitä juuri mitään.

Sovimme, että tulemme illalla klinikalle hyvästelemään Tompan, kun koko perhe pääsee mukaan. Olo oli järkyttynyt ja epäuskoinen: ei voi olla totta, että tämä tapahtuu taas. Vasta puoli vuotta sitten menetimme Kyllin.


Illalla meitä tervehti vähän tokkurainen, mutta muuten hyväntuulinen kissa. Tuntui kauhealta, kun se ilahtui nähdessään meidät eikä ressukka tiennyt, että tämä olisi viimeinen kerta yhdessä. Tunsin itseni murhaajaksi, vaikka eutanasiaan päädyttiinkin eläimen parasta ajatellen.

Vielä viimeiset rapsutukset ja halaukset, sitten Tomppa nukahti rauhallisesti ikiuneen. Jälleen kävelimme klinikalta kotiin tyhjän kantokopan kanssa.

Valitsimme Tompalle samanlaisen, yksinkertaisen puisen uurnan kuin Kyllille keväällä. Suru ja ikävä ovat suunnattomia. En vieläkään pysty puhumaan tai kirjoittamaan tästä ilman, että alan itkeä.

Hyvää taivasmatkaa, sinisilmä ❤️

Nurmen peittoon pehmeään,
peitelkää mut lepäämään.
Uinun siellä unta syvää,
kesää ikuista ja hyvää.
Siellä kukkii kissankellot,
siniset on niityt, pellot.

FI*Zhamanen Tomtom ”Tomppa” 24.1.2008 – 6.8.2019