Sunnuntailiite: parasta ennen vuonna 2002

Kuten tiedämme, nykyään kosmetiikkaan on merkitty aina säilyvyysaika, joka on useimmiten 6kk tai 12kk avaamisesta. Se on melko lyhyt aika etenkin paljon kosmetiikkaa hankkivan näkökulmasta ja ihan varmasti meillä kaikilla on jemmoissa tuotteita, jotka ovat olleet avattuina suositeltua pitempään. Harvoin meikkaava ei taatusti saa ripsiväriä kulutettua kolmessa kuukaudessa ja sen jälkeen se tulisikin heittää pois. ”Kuivat” tuotteet säilyvät oikein säilytettynä pitkään, voidemaiset, kuten huulipuna sen sijaan ei. Meikkejä ei tule säilyttää kylpyhuoneen kaapissa lämpimässä ja kosteassa, vaan mieluiten viileässä ja valolta suojattuna.

Toivottavasti kukaan ei enää nykyään yritä elvyttää kuivahtanutta mascaraa vedellä tai millään vielä arveluttavammalla konstilla. Onneksi nykyään ei ole enää myynnissä kakkumascaroita, joilla isot tytöt meikkasi koulun vessassa ja milläpä väriä muulla olisi kostutettu kuin syljellä. Niinpä. Todella ällöä.

***paasaus päättyy***

Tein tässä päivänä eräänä tyhjäksi luulemastani pienestä arkusta löydön: siellä oli meikkejä. Eikä mitä tahansa, vaan sellaisia, jotka olisi pitänyt heittää pois kauan sitten. Siis puhutaan jostain kymmenestä vuodesta, ainakin. Olin lennättää löytöni inhoten roskiin, mutta innostuinkin ottamaan niistä kuvia ja jakamaan kanssabloggaajille muuan fb-ryhmässä. Nyt paljastan ne teillekin ja sen jälkeen tämä kasa todellakin ottaa lentoa.

NYT on wanhaa kamaa, uskokaa pois. Korostaakseni autenttisuutta en mitenkään putsaillut näitä, vaan vyörytän ne verkkokalvoillenne kissankarvoineen ja pölypalleroineen kaikkineen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Huulituotteita oli iso kasa. Mukana on merkkejä, joita ei ole ikiaikoihin saanut Suomesta, kuten Boots. No7 jäi myös pois Sokoksen valikoimista ehkä pari vuotta sitten.
Max Factorin huulilakka tai miksi tuota nyt sanoisi, myytiin muistaakseni aikanaan yhdessä kosteuttavan huulikiillon kanssa. Ideana oli ensin laittaa lakka ja sen päälle kiilto. Siitä huolimatta se tuntui kuivalta ja kului paakkuiseksi huulilla. Käyttämättä jäi.

IsaDoran ja Lumenen punat ovat kokeneet N+1 pakkausuudistusta kuvassa näkyvien jälkeen. Niiden keskeltä löytyy Maybellinen puna. Moniko muistaa, kun sitä myytiin (Maybelline) Gemey-kauppanimellä? Tämän on täytynyt tapahtua joskus varhaisella keskiajalla, mutta mä muistan kyllä.

Kimalteleva huulikiilto taitaa olla Make Up Storen. Tukka tarttuu kiinni siihen jo pelkästään kuvaa katsomalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tässä oli jännä veto Lumenelta. Kahteen kerrokseen pakattu pieni paletti, jonka kannessa oli huulikiiltoja ja alakerrassa luomivärejä. Kivat sävyt mutta eihän nämä tällaiset systeemit oikein toimi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lumenen meikkipuuteri oli joskus pakattu rasiaan, jossa on pannun alla omassa lokerossaan vippa. Hohdepuuteria uskaltauduin kokeilemaan naamaani uteliaisuudesta. Tästä tuli lähinnä glitteriä eikä niinkään vaaleaa hehkua, jota nykyaikaisemmat korostuspuuterit tekevät.
Kumpikin on jäänyt lähes käyttämättä. Syytä voi vain arvailla.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Muistatteko Ricils-merkkiä? Jostain syystä merkin musta rajauskynä on jäänyt miltei käyttämättä, samoin Lumenen huultenrajauskynä sävyssä Villiviini. Parasta ennen -päiväys on 09/2004…

Mutta etualan kynä on jännä! Vaaleanpunainen highlighter-korostusmeikkikynä, jonka taatusti ostaisin jos näitä vielä myytäisiin. En ehkä käytä tätä omaani, jossa on best before 04/2003:D


OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lisää Lumene-löytöjä. Valokynä vuodelta valomiekka ja Metallic Shine -meikkikynä. Oikeasti aika hieno! Tässä on päiväys 11/2002. Kynästä irtoaa vielä ankaralla hinkuttamisella väriä. Käyttäisinkö? No en taatusti.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuttua IsaDoraa, pakkaukset vaan ehkä ovat hieman modernisoituneet näistä ajoista. Oma makuni sen sijaan ei, ostan yhä edelleen näitä ihan samoja sävyjä.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paasasin alussa ripsivärin säilyvyydestä. Olisipa kiva tietää, mitä mahtaisi tarttua tällaisesta ehkä 10v vanhasta mascarasta, varmaan tästä saisi suunnilleen ebolan. Sävy on jännä vähän metallinen ruskea.

Kynsilakkapullon disainin on joku suunnitellut punkkupäissään. Mikään muu ei selitä kapeaa pulloa, jonka korkki on ihan hullun pitkä. Huvittavinta on, että sivellin ei ulotu lähellekään pohjaa, vaan jää siitä 1,5 senttiä vajaaksi. Lakka on lähes kuivaa, mutta pullon avaaminen vie tuoksumatkalle 80-luvulle.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA
En pysty millään muistaamaan, miksi mulla on tällainen pinkki voidemainen luomiväri, tai koska olen tämän ostanut. Aika vieras ajatus tänä päivänä, kun saa käyttää kaikenmaailman pohjustajat, että saa edes jauhemaiset tuotteet pysymään suunnilleen halutulla paikalla. Jos laittaisin tätä liikkuvalle luomelle, se olisi vartin päästä mun kulmakarvoissa.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Muistatteko, kun Revlonia sai Suomesta? En minäkään. Mutta tallella on yhä turvallinen nude-sinkkuluomiväri ja mielenkiintoisen näköinen voidemainen korostuspuikko, joka on saavuttanut kivettyneen olomuodon.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Arcancil oli yksi lempimerkkejäni. Ei ihan halpis, mutta markettimeikkien parhaimmistoa. En taida edes kommentoida kuvan sävyvalintoja mitenkään:D


OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lisää kadonnutta kansanperinnettä: Bootsin Wonderbalm, joka voisi olla ihan jännä tuttavuus vähän tuoreempana versiona. Tarkoittu huulille, kuiville kyynärpäille tai kynsinauhoille.

Jenkkimerkki Almaylla oli useampiakin lempituotteita, esim. peitevoidetta muistan käyttäneeni useamman pikkuisen vaaleansinisen rasian. Jostain syystä irtopuuteri ei ole puhutellut ja pakkaus on melkein täynnä.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ehkä eniten hutiostoja ikinä olen tehnyt meikkipohjien saralla. Olen heittänyt pois lukuisia tuoreempia, väärän sävyisiä tai muuten sopimattomia tuotteita, mutta nämä aarteet olivat unohtuneet pölyttymään. Maybellinen ”mineraali”pohjalla ei ole mitään tekemistä oikeiden mineraalimeikkien kanssa enkä osannut aikoinaan käyttää jauhemaisia pohjia, kuten en tänä päivänäkään. Yritän aina välillä, mutta sävyn arpominen on onnenkauppaa ja annostelu sellaista säätämistä, etten pysty siihen. Harmi, koska haluaisin tykätä niistä.

Max Factorin meikkivoiteista olen yleensä tykännyt, ja käytin monta vuotta Lasting Performancea ja kiinteää Miracle Touchia. Syystä tai toisesta kuvan Facefinity ei napeksinut, ja tuubi on miltei täynnä. Saman kohtalon koki Lancomen Photogénic. Mitä haaskausta!


OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sitten on tämä helmi: Estée Lauderin paletti sai hymyn huulille. Yllättävästi pari pannua on nyrhitty melkein tyhjiin, muut sävyt ovat lähes koskemattomia. Tosi hyvä ostos! Ripsivärin olen käyttänyt loppuun ja sen paikalla on tyhjä kolo. Joku muukin juttu tuosta uupuu, en vaan keksi mikä se voisi olla.

Sellainen oli aikamatka Sissin meikkimuseoon. Nyt aarteet saavat arvoisensa hautajaiset ja tämä postaus jää muistuttamaan menneistä ajoista.

Naurattiko? Oksettiko? Näkyikö tuttuja tuotteita? Noudatatteko säilyvyysaikoja?

54 thoughts on “Sunnuntailiite: parasta ennen vuonna 2002

  1. Aiemmin käytin kosmetiikkaa niin reippaasti että jemmoihin jäi. Nykyisin ostan vain sen mikä tyhjenee ja hutiostokset kiertoon. Arcancilia olen kaivannut jo vuosia takaisin, merkillä oli paras vedenkestävä ripsiväri ja useassa sävyssä. Monesti on käynyt niin että hg tuotteen löydyttyä sitä ei saakaan enää mistään tai tulee uusi ”paranneltu” versio.

    1. On viisautta ostaa vain se, minkä saa käytettyä. Mulla on ollut aina helmasyntinä ostella mukamas kivoja meikkijuttuja, jotka sitten helposti jää käyttämättä tai tosi vähälle käytölle. Nykyään käyn varastoa läpi säännöllisesti ja hävitän epäkurantit, samoin tarkkailen ostoskäyttäytymistä, ettei mun tarvi vuonna 2025 tehdä uutta tällaista postausta.

      Se on kyllä iso pettymys, jos omaa hyväksi havaittua suosikkia ei yhtäkkiä enää kaupoista löydy. Itsekin olen joskus metsästänyt jotain lopetettua tuotetta kissojen ja koirien kanssa, mistä on myös seurannut se, että saatan ostaa varakappaleen hyvissä ajoin jos löydän jonkun tosi helmen kausikokoelmista. Arcancililla on tosi mielenkiintoisia tuotteita, mitä katselin kansainvälisiltä sivuilta. Olisi kiva saada niitä Suomestakin.

  2. Mulla yks ripsiväri kestää helposti vuoden… :D Käytän niin harvoin meikkiä tai edes ripsaria. Toistaseksi se vuosi on ollu mun rajana, sitte heitän pois. :D Ja silti purtilossa ois vielä jäljellä väriä, mutta jo hmm kuivahkona ja paukkusena. :D

    1. Ymmärrän hyvin, että jos meikkaa tosi harvoin niin tuntuu väärältä heittää vähän käytetty tuote pois. Pitäisi olla saatavilla jotain miniripsareita satunnaiseen käyttöön!

  3. No hymyilytti! Onhan nää nyt hauskoja, vaikka on ihan vääryys että mun meikkimuisti ei yllä tuota kimaltavaa Lumenen kynää kauemmas. :)

    1. Mä muistan näitä jurakauden juttuja hyvin:D Harmi, että on tullut muutettua suht ahkerasti, muuten jostain random-jemmasta olisi voinut löytyä vieläkin vanhempaa kamaa.

  4. Ou mai gaad, mitä muinaisjäänteitä!! :D Mullakin on pari haudottua juttua, joita en ole kehdannut heittää pois. Pitäis kai itsekin tehdä niistä postaus… Mutta niitä on kyllä niin vähän :’D Eikä välttis ihan mene tuonne 2002-tasolle. Ehkä! :D

  5. Oi mitä nostalgiaa! Ihan parasta! Muistui mieleen, että mullahan oli tuollainen Rimmelin voideluomiväri, oli oikein mukavan ärhäkän glitterinen kulta!

    1. Mä en pysty ajallisesti sijoittamaan tota oikein mihinkään kohtaan, mutta vanhahan se varmasti on kun kaikki löytämässäni pussukassa sijoittui suunnilleen samalle aikajanalle. Satutko muistamaan, milloin sulla on ollut se käytössä?

  6. Oh, monta tuttua merkkiä, jonka olemassaolon oli tosiaan jo unohtanut!
    90-luvulla ainakin Pierre Robertilta ja Ellen Betrixiltä oli käytössä meikkejä. Jälkimmäisellä muistelen olleen täydellisen värinen vaalea harmaanruskea nestemäinen rajausväri, joka sopi teinimeikkiin paremmin kuin kovan värinen musta. Samanlaista sävyä ei muuten ole vieläkään tullut vastaan..tai sitten aika on kullannut muistot :D.
    Mulla muuten tota samaa Rimmelin voidemaista luomiväriä shamppanjan värisenä. Käytin sitä korostustuotteena poskipäillä ja kulmaluulla silloin, kun sellaisia ei vielä erikseen ollut saatavilla.

    1. Hei mäkin muistan Pierre Robertin ja Ellen Betrixin! Ja monta muuta kadonnutta merkkiä, joita saa yhä maailmalta mutta ei meiltä. Muistan myös sellaisen ajan, kun Cittareissa ja Prismoissa oli myynnissä selektiivistä kosmetiikkaa, esim. Kaneboa ja niissä oli ihan kosmetologeja töissä. Ne taisi kadota joskus 90-luvun puolivälissä.

      Kyllä on mukava muistella näitä vanhoja ja ihan mahtavaa, että jaatte tänne kommentteihinkin muistoja:)

    1. Mä fanitin tosi paljon sitä samanlaisessa tuubissa olevaa Lasting Performancea ja luultavasti sen innoittaman ostin Facefinityn kokeiluun. Ei se sitten omalle iholle sopinutkaan tai sävy ei ollut sopiva, mene ja tiedä. Onneksi vaihtoehtoja piisaa niin löytyy kaikille sopiva:)

  7. Oi joi, mitä nostalgiaa! Tuttuja merkkejä ja tuttuja pakkauksia. Ja muistanpa Gemeynkin! Omista jemmoista saattaisi löytyä aarteita jopa 80-luvulta, olen melko varma, että ensimmäinen meikkipalettini on tallella. Meikkipaletit olivat kai ”muotia” silloin, sillä muistan niitä olleen minulla useampiakin. Olisiko muuten tuon viimeisen meikkipaletin tyhjässä kolossa ollut kajal-/rajauskynä?

    1. Paletit oli tosiaan muotia silloin, kun me oltiin teini-ikäisiä. Muistan itsekin omistaneeni niitä useampia kappaleita ja kyllähän niitä nykyäänkin näkee jonkin verran, mutta mulle kävisi edelleen kuten kuvan paletille on käynyt: käyttäisi muutamat sävyt loppuun ja osa jäisi koskematta.

      On muuten hyvinkin mahdollista, että siinä on ollut kajal ja ehkä jopa huultenrajauskynä. En mene vannomaan kuitenkaan:)

  8. Apua, kyllä nauratti! :D Mä myös bongasin muutama kuukausi sitten kaappiin unohtuneen laatikon, jonka syövereistä lensikin sitten meikkejä roskiin vuosien takaa. Ei ne tosiaan näin vanhoja olleet, mutta kummallista silti että olin niitä tietämättäni tuolla hautonut. Pitäisihän sitä ihmisen tietää, mitä kaapeissaan säilyttää? :D

    1. Mä en enää voi allekirjoittaa väitettä, että pitäisi tietää, mitä kaapeissa säilyttää tämän postauksen jälkeen:D Nää toisaan oli jotenkin vaan jääneet vuosikausiksi uinumaan ruususen unta kaikessa rauhassa.

  9. Ihana postaus. Ollaan samaa ikäluokkaa niin ei ollut mitään, mitä en muistaisi :-). Joo, oishan noita hyvä heitellä pois ajoissa, mutta oli täää vaan ihana historiakatsaus.

    1. Kyllä vaan, näistä irtosi hupia enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Nykyään olen sen verran säntillinen, että tämä jäänee ainoaksi postaukseksi laatuaan -tosin mulla on tapana säilytellä kaikkea muuta rojua, joten en mene vannomaan että olisi viimeiset muistelot kyseessä:)

  10. Melkoisia helmiä :D Just eilen mietin, että pitäis käydä kaikki laatikot läpi ja heittää menemään nuo vanhat ”aarteet”, kivat teinivuosien helmet, joita on kertynyt varmaan aika kasa laatikoihin. Myönnän olevani aivan surkea heittämään tuollaisia juttuja menemään. Toisaalta oon myös hyvin tehokas ostamaan kaikkia meikkijuttuja, jotka jää käyttämättä, kun käytän oikeastaan sitä ripsariakin ehkä sen kymmenen kertaa vuodessa, joten noita vanhoja todellakin löytyy. Oli tuolla jotain ihan tutun näköistäkin :)

    1. Inventaario olisi kyllä paikallaan säännöllisesti. Mäkin olen sitä tehnyt, mutta näiden kamojen on täytynyt jäädä jossain muutossa tai muussa yhteydessä jemmaan enkä jostain syystä ole niitä sitten kaivannut saati löytänyt vuosikausiin. Mutta hupia tästä kyllä irtosi niin kirjoittajalle kuin lukijallekin:D

  11. Emmääkestä! Tää oli niin ihanaa lukea, tosi paljon tuttuja juttuja! Arcancil ja Ricils! En ois ehkä edes muistanut noita ilman tätä! Lumenen meikkipuuterirasia on tuttu ja moni muu, ihana postaus <3

    1. Laskeskelin kirjoittaessani, että periaatteessa on ihan mahdollista että lukijoissa on joitakin, jotka on vasta syntyneet kun nämä tuotteet on jo olleet roskiskamaa:D Hauskalla tavalla tulee esiin se, kuinka eri ikäisiä me ollaan ja silti yhtä innoissamme samoista asioista:)

  12. Ihana, nostalginen postaus :) Multa ei kait löydy mitään muinaismuistoja, mutta vanhempieni luona kyllä jotain on. Esim. Body Shopin valkoinen puuteri vuodelta 99 :D Ja äidillä on kyllä jemmoissaan vähän kyllä liian vanhoja purkkeja, en ymmärrä miksi pitää säästää jotain randomia vartalovoidetta kymmenien vuosien takaa, mitä ei edes käytä :’D

    1. Äidit on kautta aikain olleet sellaisia säilöjiä, etenkin ne, jotka harvemmin meikkaa:) En tiedä mistä se johtuu, ei niitä kai raaski heittää pois, kalliita aineita, vaikka ei käyttäisikään. Mä muistan kun lapsena ihmettelin mummon Mavalan lakkoja ja jotain satunnaisia huulipunia, koska hän ei meikannut ikinä ja ihan harvoin lakkasi kynnet. Oma äiti taas oli vähän aktiivisempi ja hänellä oli sen verran reilummin meikkejä, että itsekin niitä teini-ikäisenä pihistin ja lainailin. Mun omaa tytärtä taas ei ollenkaan kiinnosta mikään aiheeseen liittyvä. Kyllä on omena pudonnut kauas puusta:D

  13. Ihanaa kun otit näistä kuvat :-D oli mielenkiintoiset purnukat. Välillä on myös hauska selailla joitain 15 vuotta vanhoja naistenlehtiä ja katella millaisia meikkimainoksia silloin on ollut :-)

  14. Voih, ettei vain olisi ollut Gemeyllä kun oli mielestäni aikansa paras vedenkestävä ripsari, Precis Ricils+ tai jotain sinnepäin. Suokkareihin kuului myös maailman kirkkain ja kuivin shokkipinkki huulipuna, joka sai hampaat näyttämään keltaisilta > lopullisen kohtalonsa puna koki penkkaripäivänä päätyen yläastelaisten poskia ja kirkkaita otsia koristamaan. Oh the days!

    Pakko kyllä sanoa, että itse hurahdin aikanaan tuohon Lumenen Light Poweriin siinä määrin, että hamstrasin meikkipakkiin useamman kynän jemmaan (koska hyvät tuotteet lopetetaan aina). Viimeisestä kappaleesta on vielä ehkä puolet jäljellä, ja kyllä myönnän sitä edelleen satunnaisesti käyttäväni kulmaluulla. Ehkei kaikkein viisainta, mutta niinhän sitä aina tuudittautuu kaikenlaiseen ”ei mulla ennenkään ole mitään reaktioita tullut enkä ole herkkäihoinen ja puhdasta kynäähän siellä on teroittamisen jälkeen” jne… Samoin erinäisiä luomiväripaletteja löytyy todellakin noin viidentoista vuoden takaa, joita kyllä käytän edelleen silloin, kun ylipäätään luomiväriä nassuunsa sipaisee.

    Onneksi tuo ripsivärin jatkaminen vedellä ei ole (minun kokemukseni mukaan) saanut yhtä laajaa tietoisuustasoa kuin on käynyt kynsilakanpoistoaineella jankkiintuneiden lakkojen ”pelastajana”. Monet ystävistänikin ovat olleet ihmeissään, kun olen valistanut että ihan tarkoitukseen tehtyjä ohentajiakin on olemassa. ”Aijaa, mä oon aina vain poistoainetta turauttanut pulloon..”

    1. Lumenen kynä saisi tulla uudelleen myyntiin! Mä oikein mietin, mutta en keksi äkkiseltään ainakaan yhtään markettimerkkiä, jolla olisi vastavaa myynnissä.

      Luomiväreistä ei varmasti mitään tulekaan, joten ihan hyvillä mielin voi käyttää:)

      Näen punaista aina kun joku jossain nettipalstalla neuvoo, että tosi hyvin voi ohentaa kynsilakkaa kynsilakanpoistoaineella. EI! Joo, kyllähän se siitä hetkellisesti ohenee mutta muistan hyvin, mitä lakoille tapahtui kun tätä joskus nuoruusvuosina harrastettiin. Se ohentajapullo kun ei montaa euroa maksa ja kestää ikuisuuden….

  15. Oooh… nämä muinaismuistot veivät meikäläisen suoraan siihen aikaan, kun aloittelin meikkaamista. Armon vuonna 2002 olin 14-vuotias. :D

  16. Ohhoh :D Kiva, kun esittelit nämä ”aarteet” muillekin, oli mielenkiintoinen postaus! Itse muistan muutamia tuotteita 2000-luvun tienoilta, esim. tuo Lumenen glitterinen korotuspuuteri, metallinen silmämeikkikynä ja Maybellinen ”mineraali”meikkipohja :)

    Säilyvyysaikoja en pahemmin noudata ”kuivien” meikkituotteiden kohdalla, muuten kyllä pyrin heittämään vanhempia meikkituotteita pois. Mutta ei multa sentäs näin vanhoja meikkejä jemmasta löydy onneksi :’D

    1. Mä itse asiassa en heittänyt pois tuota Estee Lauderin palettia, koska ajattelin tehdä meikin sen jäljellä olevilla luomiväreillä. Ne näyttää olevan ihan kunnossa ja sen verran utelias olen, että uskallan uhrata nassuni tieteelle:D Mua lähinnä kiinnostaa, onko sävyt niin epäsopivia vai miksi ne on jääneet käyttämättä. Tietty ihon sävy ja kunto on muuttuneet radikaalisti 15 vuodessa, minkä huomaa siitäkin, että tarvin nykyään aivan eri sävyiset meikkipohjat kuin silloin.

      Kyllä tää postaus nauratti kirjoittaessa ja naurattaa vielä lukiessakin, toisaalta tunnen pientä haikeutta ajan kulumisesta ja siitä, miten paljon kaikkea on tapahtunut näiden vuosien aikana. Miksi kirjoittaa päiväkirjaa, kun voi säilöä meikkejä? :D

  17. Mulla oli pari noita Max Factorin huulilakkoja, joihin sitten lisättiin kiilto erikseen päälle. Muistaakseni tykkäsin niistä, eli ainakin mulla toimivat aikoinaan. Kauhean usein en niitä kyllä käyttänyt :)

  18. Uuu, ihana postaus. Ja paljon tuttuja tuotteita, vaikka tuolla 2000-luvun taitteessa en vielä paljon meikannutkaan. Silloin mun meikkaukseen kuului rajauskynä ja ripsari. That’s it. Piti oikein alkaa itekin muistelemaan mitä juttuja silloin kauan sitten kokeili. AIka äskettäin karsin juuri tuon Lumenen korostuskynän ja rajausvärejä pois, ei niitä ollut pitkään aikaan tullut käytettyä, mutta siellä ne laatikon pohjalla edelleen majaili. Mun ekat meikit oli ehkä joku debbie tms-niminen sarja, sininen ja vihreä luomiväri ja sinihohtoinen huulikiiltopuna. Uuu jee.
    Voidemaisissa tuotteissa koitan pitää huolta, että heitän vanhaksi menneet pois, mutta puuterisissa en niin ole nuuka. Mulla on mm parhaillaan käytössä ehkä 15 vuotta vanhaa Diorin irtopuuteria…

    1. Mulla on ollu tää hulluus aina joten muisteltavaa piisaa:) On kyllä ollut tosi kiva jakaa näitä muistoja teidän kanssa. Muistan ehkä myös Debbien silleen hämärästi. Sitten oli Jane Hellen, Pupa ja vaikka mitä merkkejä, jotka on kadonneet ainakin täältä kokonaan.Tuoksuistakin saisi oman postauksensa, mutta niitä ei (onneksi) ole tallella mutta muistan esim. Date-tuoksut ja Fii-deodorantit:)

  19. Mä muistan ton Lumenen meikkipuuterin! Käytin sitä melkein koko yläasteen (jossain vaiheessa se pakkaus muttui beigeksi) kunnes joskus amisaikana kokeilin BareMineralsia ja sitä käytän vieläkin :D Mua harmittaa ku joskus menin heittämään mun ihan ensimmäisen oman kynsilakan pois ): Se oli Anytimen joku ihan kakan värinen keltanen pienellä kimalluksella ja mummu osti sen mulle joskus ku olin sen kanssa kaupoilla. Olin varmaan jotain 6-8v. sillo ja vieläki muistan jopa kaupan ja hyllynkin paikan mistä sen sain :’DD

    1. Ihana kynsilakkamuisto <3 Mä muistan mummon Mavalat, joiden korkit ei auenneet:D Ne pullot oli ihan saman näköisiä kuin nykyäänkin. Anytime taisi korvautua Lumenen Natural Code-tuotesarjalla. On se jännä, miten sitä muistaa ihan lapsesta asti jotain juttuja mutta ei välttämättä muista, mitä teki viime viikolla:D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *