Sunnuntailiite: kummallisia faktoja minusta

Aika moni mun neurooseista liittyy pyykkeihin ja vaatteisiin. Mä en pysty laittamaan päälleni mitään ihoa vasten tulevaa, joka on ollut käytössä edellisenä päivänä. Jos esimerkiksi käyn illalla saunassa, ja puen sen jälkeen päälle puhtaan T-paidan ja pikkarit, en voi käyttää niitä seuraavana aamuna vaan mun on otettava kaapista uudet. Farkut on tähän poikkeus, niitä voin käyttää pari päivää. Samoin joku neule, jos sen alla on toppi tms. Arvaatte varmaan, että meillä tulee aika paljon pyykkiä.
Yksi inhottavimpia hajuja mitä tiedän onkin likaisten, ummehtuneiden vaatteiden haju. Aika usein jossain suljetussa tilassa, esim. bussissa huomaa, että joku pukenut päälleen jotain pitkään kaapissa seissyttä tai pitänyt samaa vaatetta liian kauan.

Saan jotain omituista tyydytystä siitä, että mahdollisimman suuri osa mun vaatteista on puhtaina kaapeissa. Musta on ihanaa, että voin valita ihan mitä vaan päälleni, koska ei tarvi surkutella, että joku vaate on likaisena pyykissä. Ihan sama, vaikka käyttäisin vaatetta vaikka kerran kahdessa viikossa tai harvemmin, en vaan kestä ajatusta siitä, että se on pyykkikorissa enkä voi valita sitä.
Musta on kyllä kivaa pestä pyykkiä ja rakastan puhtaan pyykin tuoksua. Ellei lakanoiden vaihtaminen olisi niin ankeaa, vaihtaisin varmaan nekin pari kertaa viikossa. Pyyhkeitä vaihdan myös tosi usein.

Mun pitää aina tehdä parillinen määrä voileipiä, karjalanpiirakoita jne. Jos kaksi on liian vähän mutta neljä on liikaa, en pysty tekemään kerralla kolmea, vaan teen ensin kaksi ja syötyäni ne teen yhden lisää.

Kaupassa ostan taas mieluiten parittoman määrän asioita. Viisi tomaattia, 11 perunaa (kyllä, lasken nekin), kolme omenaa jne. Mä myös aina katson, paljon punnittavat tuotteet painavat ja musta on suunnattoman mahtavaa, jos onnistun ottamaan sattumalta tasan kilon jotakin. Jos ostan valmiiksi pakattua lihaa, valitsen mieluummin paistin, joka painaa 868g kuin 869g. Tykkään symmetriasta myös luvuissa.

Muutenkin symmetria on mulle tärkeää. En kestä tällaisia tilanteita


Sen sijaan tämä riemastuttaa mua suuresti:

Kotona oion koko ajan mattoja ja kaikkea vinoon mennyttä.

Mua kiinnostaa suunnattoman paljon kaikenlaiset onnettomuudet, katastrofit ja rikokset. Haaveilin poliisin ammatista, joka ei valitettavasti toteutunut. Luen aina suurella mielenkiinnolla kaikki epämiellyttävät yksityiskohdat ja mitä tarkemmin asioita on kuvailtu, sen kiehtovampaa se on. Rikosdekkarit onkin lempikirjojani.

Mulla on trypofobia eli reikäkammo.
Saatte itse googlata, en aio liittää tänne kuvia, koska niiden katselemisesta tulee kuvottava olo ja ihoa alkaa kutittaa. Mua inhottaa esim. granaattiomenat, koska niiden sisällä on reikiä ja semmosia….rykelmiä. Hyi!

Kun katson ihmisten meri- tai järviaiheisia kuvia tarkistan aina ensimmäisenä, onko horisontti suorassa. Jos ei, kuva lakkaa kiinnostamasta saman tien. Jos joku laittaa esim. autosta otetun kuvan jossa näkyy ohi vilahtava maisema, mun pitää aina mielessäni arvuutella, mistä se on otettu jos kuvateksti ei sitä kerro. Muuten musta tuntuu, että katson aina muiden kuvissa kaikkea kuvattavan kohteen ympärillä tapahtuvaa, enkä niinkään sitä, mitä kuvaaja on halunnut ikuistaa.

Jos katson elokuvaa tai sarjaa ja jossain tilassa näkyy kello, mun pitää aina kyylätä toimiiko kello kronologisesti.


Mua naurattaa ihan ylivoimaisesti eniten arjen tilannekomiikka ja pienet kömmähdykset. Suurin osa ihmisistä ei välttämättä edes huomaa näitä juttuja tai näe niissä mitään hauskaa, mutta mä nauroin koko matkan kotiin alla olevan kuvan tilannetta lähikaupassa.

Jos olen yksin kaupungilla ja näen jonkun tutun tai puolitutun, saatan piiloutua jonnekin, ettei se huomaisi mua. En tiedä, miksi musta on vaivaannuttavaa törmätä sattumalta ihmisiin. Kai mua pelottaa, että se alkaa PUHUA MULLE ja joudun olemaan sosiaalinen tilanteessa, johon se ei kuulu. Ennalta sovitut tapaamiset, joihin voi varautua on mun juttu. Tää on tosi outoa, tiedän.
Yleensä kuljen kyllä silleen laput silmillä, ettei kuule tai näe mitään ja sitten jälkikäteen joku kertoo nähneensä mut jossain ja jopa moikanneensa, mutta en huomannut. Ihmiset, en tee sitä tahallani.

Tämä postaus syntyi Kissiksen innoittamana. Käykäähän lukemassa mafiasiskon kertomia kiinnostavia faktajuttuja :)