Sunnuntailiite: kaikenkarvaiset ystäväni

Tänään mennään harvinaisen paljon ohi aiheen mutta lienen ainoa bloggaaja, joka ei ole koskaan esitellyt blogissa lemmikkejään. Sitäpaitsi tämän postauksen myötä saan viimeinkin jotain ”lifestyle”-kategorian alle!

Olen aina ollut eläinihminen ja ihan paria lyhyttä ajanjaksoa lukuunottamatta kotonani on myös ollut eläimiä. Maalaistalon tyttönä myös hyötyeläimet ovat tulleet tutuiksi mutta nyt aikuisiällä olen pysytellyt ihan näissä tavallisissa lemmikkieläimissä -vaikka joka kevät haaveilenkin kesäkanalan perustamisesta. Meidän kulmilla asuu kuitenkin niin paljon kettuja, supikoiria ja ilveksiä että en uskalla kanoja hankkia.

Koirat ovat olleet elämässäni vahvimmin edustettuina mutta tällä hetkellä en omista koiraa enkä suunnittele sellaisen hankkimista. Olen ilokseni päätynyt Emman luottokoiranhoitajaksi ja tällainen osa-aikakoiruus sopii itselleni mitä parhaiten:)

Luulin olevani koiraihminen kunnes otin kissan monen vuoden tauon jälkeen. Jos minulta kysytään, olenko kissa- vai koiraihminen, en oikein osaa vastata. Olen ehdottomasti molempia, ehkä kuitenkin laiskana ja mukavuudenhaluisena kallistun enemmän kissojen puoleen. Koira sitoo todella paljon ja siinä on iso työ. Toki sen kanssa voi vastapainoksi harrastaa vaikka mitä ja koira pakottaa lenkille vaikka sohva vetäisi puoleensa magneetin lailla.

Meillä asuu kolme kissaa.
Vanhin niistä on Tomppa eli virallisesti Zhamanen Tomtom. Tomppa on nyt 7-vuotias kastraattiuros ja rodultaan pyhä birma, punanaamio. Tompan kanssa olisi voinut käydä näyttelyissäkin mutta taisin saada näyttelykiintiön aikanaan täyteen koirien kanssa ja niinpä Tomppa on ihan vaan kotikissana. Meillä oli toinenkin birma mutta Lennin menetimme joulun alla 2013.

63380_447006613305_901106_n
Pyhä birma on rauhallinen, ihmisiin syvästi kiintyvä ja helppohoitoinen. Korostan, että vaikka kuvissa Tomppa on ulkona vapaana, se ei saa ulkoilla ilman valvontaa. Rotukissa on aina sisäkissa tai ulkoilee valjaissa tai tarhassa. Me asumme maalla ja omalla pihalla Tomppa on joskus saanut tutkailla ympäristöä ihmisen seurassa.

63380_447006593305_1113182_n
Seuraavana laumajärjestyksessä tulee Kylli eli tuttavallisemmin Raitaper***e. Kyllin kanssa alku oli vähän hankalaa ennen kuin se oppi ns. talon tavoille, se näet ei ollut tullessaan sisäsiisti vaan merkkaili ympäriinsä ja kirosin koko kissan hankintaa moneen kertaan.

Kylli on ihan ehta paraislainen navettakissa. Olisin halunnut maine coonin, mutta sopivaa pentua ei löytynyt eikä oikein rahaakaan kalliiseen kissaan joten hain Kyllin räntäsateisena joulukuun iltana 2009 Paraisilta eräästä perheestä viidenkympin seteliä vastaan.

Nimi Kylli tulee Killestä. Pennun piti olla uros mutta totuus selvisi vähän myöhään kun nimi oli jo valittu ja se vääntyi sitten Kylliksi.

66495_10152013337208306_1066705684_n

292893_10152013337288306_107964922_n
Ajattelin, että kun kerran kävi näin, että kissa onkin tyttö, niin haluan teettää sillä ennen leikkaamista yhdet pennut. Kissanpentuja meillä oli ollut joskus lapsena mutta ne olivat villejä ja syntyivät jonnekin navetan alle tai heinäpaalikasaan. Halusin keittiössä kasvaneita pentuja joista yksi jäisi meille.

Sulhoksi valikoitui naapurin keltaraidallinen Leo.

180612_10150098181373306_4882728_n

31642_397306058305_7017475_n

Pennut syntyivät 1.5.2011. Pentuja oli neljä ja olin mielestäni katsonut, että siellä olisi kolme tyttöä ja yksi poika mutta olikin kolme poikaa ja yksi tyttö. Sehän meni siis melkein oikein:D
Kaksi muuta poikaa menivät tuttavaperheille ja viettävät niissä tyytyväisiä kissanpäiviä. Suurin ja äänekkäin uros jäi kotiin ja sai syntymäpäivänsä johdosta nimen Vappu.

224628_10150182846298306_1775470_n

227489_10150199282903306_5858936_n
Vappu oli joukosta se, joka ensimmäinen karkasi pentulaatikosta, meni ruokakupille ja hiekkalaatikolle. Oli tosi helppo valita itselle jäävä pentu, kaiken lisäksi tabbykuvioinen kissa oli vähän erikoisemman näköinen.

225414_10150202901863306_7465849_n
Eipä taida olla mitään söpömpää kuin kissanpennut. Mutta voin kertoa, että kun niitä on hoitanut 12 viikkoa, kantanut selkä vääränä lihaa, silakoita, ruokapurkkeja ja kissanhiekkaa kaupasta ja pienet neulatyynyt tuntuvat ehtivän ihan kaikkialle, ne luovuttaa ilomielin uusiin koteihin.
Pentueen ainoasta tytöstä en ole sen koommin kuullut kun luovutin sen ostajalle, vähän harmi koska olisi kiva tietää, miten heillä menee.

Mustan pennun nimi on Molli ja korikuvassa ylimpänä olevan harmaaraidallisen Roope. Vappu on kuvassa etummaisena.

255767_10150209253738306_8089453_n
Vappu kantaa virallisen blogikissan titteliä ja sen kuva onkin nähty joskus postauksissa ja instassa. Erityisesti ihmiset hullaantuvat Vapun nenästä joka on pigmentoitunut siten, että siihen muodostuu sydän.

1509040_10153069271033306_1129980207_n
Vappu on älykäs ja persoonallinen kissa. Toisaalta se vaatii myös paljon tekemistä ja aktiviteetteja tai se tylsistyy ja alkaa tuhota paikkoja. Jos Vapulle antaa pahvilaatikon ja kuvittelee, että se menee söpösti laatikkoon istuskelemaan, erehtyy. Se ehkä istuu siinä viisi sekuntia mutta alkaa sen jälkeen silputa laatikkoa kappaleiksi.
Vappu ulkoilee päivisin mutta yöt se on aina sisällä.

1544325_10153215102093306_3472594708706453448_n
Lopuksi viimeisimmät laumanjäsenet. Hankin alkukeväästä monen vuoden tauon jälkeen gerbiilejä ja kuvassa vasemmalla istuu Lassi, oikealla Kalle. Pojat ovat syntyneet tammikuussa ja ne on hankittu ihan eläinkaupasta vaikka aina suosittelen ostamaan eläimet kasvattajilta. Gerbiilinpoikasia on ollut harmillisen vähän saatavilla viime aikoina.

Salattuun menneisyyteeni kuuluu mm. ura gerbiilikasvattajana ja enimmillään meillä on ollut kotona nelisenkymmentä jyrsijää. Asia, jota yleensä ihmetellään ja ällistellään mutta harrastus oli tosi kiva aikanaan. Nyt aion pitäytyä ihan vaan näissä kahdessa pojassa.

1508111_10154053662553306_6772370009620698579_n
Tällainen pieni eläintarha meillä. Huomenna taas tuttuun tapaan kynsipostaus ettei liikaa eksytä aiheesta:)

28 thoughts on “Sunnuntailiite: kaikenkarvaiset ystäväni

  1. Mistä päin nää gerbut on hankittu? Ite ostin kans eläinkaupasta yksin jääneen gerbiilin kaveriks kaks uutta ja nää sun näyttää ihan niilt keitä sinne vielä jäi. :O

    Tosi sulosia eläimiä sulla. <3

  2. Mun lapsuudenkodissakin on kaksi paraislaista pörröturkkia. :) Olen kuullut monen muunkin hankkineen sieltä tuollaisen hapsukarvaisen sekarotuisen, joka muistuttaa etäisesti norjalaista metsäkissaa. Joko siellä on valtava populaatio norskeja tai vaihtoehtoisesti yksi toimelias narttu, jota ei vaan saada leikattua. :D Mun vanhemmilla asuvat puolinorskit luovutettiin emon luota viiden tai kuuden viikon iässä, mikä kertoo siitä että varsinaisesta kasvatustoiminnasta ei ainakaan ole kyse. :/

    1. Toivottavasti en ole tietämättäni tukenut mitään pentutehtailua:P Toisaalta hankintahinta ei puolla sitä, mutta näitä raidallisia kissoja paikassa oli kuin vilkkilässä. Pennut sentään olivat ihan luovutusikäisiä ja uskoakseni sisällä kasvaneita. Muistelen, että pariskunta kertoi asuneensa Afrikassa ja tuoneensa sieltä ensimmäisen kissoistaan. Yleensä jos joku haluaa oikeasti hyötyä tehtailulla niin pennuista pyydetään huomattavasti suurempia summia ja niitä kaupataan sitten ”paperittomina rotukissoina”.

  3. Söpsöjä kaikki! Meillä on aina perheessä ollut koira, ja opiskeluvuodet oli ihan tuskaa kun koiraa ei ollut kotona, eikä itselläkään. Nyt on tuo Miipula, joka on viettänyt kesälomaa Kauhajoella :) Päässyt varmaan kärpäsjahdin makuun, en tiedä miten viihtyy enää täällä cityssä ;) Mä en juuri pidä kissoista (kissakuvat on tosin jees), ja olen myös allerginen niille. Tai sit ne mulle :’D

  4. Ihania kisuleita! Itse olen ehdottomasti enemmän kissaihminen ja aikoinaan sain mieheni hurmaantumaan gerbiileistä ja niiden seurallisuudesta, kun näki veijareita ensimmäistä kertaa luonani. Ne pikkuveijarit jaksavat hämmästyttää aina.

  5. Johan oli mukava postaus näin migreenipäivän ratoksi :). Eihän tässä edes muista pääkipua, kun katselee karvapalloja. Ne on kyllä parasta lääkettä mihin tahansa kolotukseen. Ihania kisuliineja ja gerbiilejä sulla. Kiva lukea välillä kuulumisia lakkahöperön muustakin elämästä, koska kai meillä sellainenkin on… onhan?

    1. Hyi, migreeni:P Jos tästä jotain lievitystä tai iloa koitui, niin hyvä.
      Olen aika nihkeästi kertoillut muusta elämästäni vaikka ehkä sitäkin on…ainakin joskus:D Toiset tekee avoimesti kotipostauksia ja muita mutta yritän pitää kiinni jonkinlaisesta yksityisyydestä. Kynsihöpsöissä on kuitenkin tosi paljon eläinystäviä niin arvelin, että tällainen postaus varmastikin kiinnostaa:)

  6. Voi miten kauniita ja suloisia kissoja! Ja kissanpentujen kuvia, oi sentään tätä söpöyttä :). Oon aina ollut ihan hulluna kissoihin, mutta on mulla ollut lapsena ja nuorena muitakin eläimiä, joskus nuorena kasvatin muutaman vuoden ajan hamstereita :D. Gerbiilejä tuli tuolloin nähtyä näyttelyissä ja ne on kyllä kanssa varsin kivoja eläimiä :).

    1. Haa, toinenkin jyrsijämenneisyyden omaava porukassa! Mullakin oli syyrialaisia teininä ja nyt vielä muutama vuosikin sitten meillä oli pari talvikkoa. Lisäksi meillä on ollut rottia, kesyhiiriä, okahiiriä, bushy tailed jirdejä eli aika kattava jyrskävalikoima:D

  7. Iik, kissoja <3 Söpöisiä suloisia, ja etenkin Vappu nenineen <3 Minä olen ehdottomasti kissaihminen, koirille olen allerginen, enkä niistä oikein pidä muutenkaan. Ne ovat liian miellyttämisenhaluisia.

  8. Ihania elukoita :)
    Mulla on rotikka, ja enemmän koiraihmisenä oon itteeni pitänyt mut kissoillekki alkanu hiukan lämmetä. Peltojen keskellä joku maatiaisnauku vois olla ihan hyväkin, mutta kun olen jotenkin oudon valikoivasti allerginen kissoille, jostain tulee ja jostain ei niin vaikea sitä on kokeillakaan, ettei tarttisi koittaa uutta kotia löytää. Koiran takia ei kyll olisi ajankohtainenkaan kun ei oikein tykkää.. :D
    Ja jyrsijää löytynyt täältäkin, joskus 10 vuotta takaperin tosin, muutama marsu. :)

    1. Meillä kans tarttee olla hiirikissa kun muuten hiirulaiset valtaa koko torpan ja tontin. Vappu pitää samalla naapurinkin jyrsijäkannan kurissa:) Tosi paljon tuntuu olevan kynsi- ja kosmeihmisissä eläinten ystäviä kyllä:)

  9. Oho, ihan mielenkiintoista – en ollutkaan tiennyt että sulla on näinkin paljon elukoita. Myös aiempi gerbiilinkasvatusharrastuksesi oli jännä uusi tieto. :)

    Itse en taida lukeutua eläinihmisiin sikäli että meillä ei ole mitään lemmikkejä, eikä ole edes suunnitelmissa hankkia. Mutta kivojahan ne muiden elukat ovat, enimmäkseen ainakin.

    1. Salattu jyrsijämenneisyyteni paljastui:D Mäkin tykkään etenkin muiden koirista vaikka en omaa halua ottaakaan, liikaa vastuuta ja hommaa. Kaikki ei toki ole eläinihmisiä ollenkaan ja sekin on ihan ok:)

  10. :3 Eläimet on kyllä ihania, vaikka aika hoitaminen niissä onkin. Samasta syystä olen päätynyt hankkimaan muutaman kissan koiran sijaan, vaikka itsekin molemmista tykkään todella paljon :) Mulla nuorempi poikakissa on juuri samanlaisen oloinen kuin Vappu; heti tuhojaan tekemässä, kun tylsistyy :P Se pitää omistajankin kiireisenä :D

  11. Oih <3 tuo on hyvä plääni koirailulle. Itse kans tarjoutunut kavereiden koirille hoitajaksi, sillä toiminnalla saanu oman koirakuumeen pidettyä kurissa, koska aika ei nyt vain riitä oman hankintaan.
    Tuosta Vapun kova äänisimmän katin tittelistä en mene takuuseen nimittäin tää velipoika Molli on aika mestari siinä myös ;) Meidän pitää järkkää pentu miitti ja siellä sitten kisata kovimman nau'unnan kilpailu ;) :D Aivan mahtava persoona tämä kattiloinen on. Itseasiassa en taida sitä koiraa tarvita kun Molli ajaa hyvin pitkälti koiran sijaa, hän noutaa, tykkää ulkoilusta valjaissa (sai muuten juuri uudet valjaat, syö kuin isompikin otus vaikka ruumiin rakenne ei sitä paljastakaan, pötköttelee kuin koira keskellä lattiaa ja retuuttaa lasten lelut olkkariin (turhaan komennettu lapsia ettei saa jättää leluja lojumaan) :D
    Rapsutuksia koko poppoolle <3

    1. Se on tosi hvyä diili:) Tänään se taas lähtee ja kyllä tuntuu talo tyhjältä mutta toisaalta, onhan se niin helppoa. Kissan kun voi jättää yön ylikin yksin, koiraa ei juuri 8 tuntia pitemmäksi ajaksi. Rapsutuksia sinnekin muille paitsi niille lieroille:D

    1. Seeprahiiret olis ihania! Niitä mulla ei ole koskaan ollutkaan mutta akvaario oli joskus…sitten kävi kuten useimmille että ei vaan jaksanut enää sitä veden kanssa puljaamista. Se on kyllä tosi kiva silloin kun on siisti ja hoidettu. Puput on kans hauskoja mutta kissan kanssa en uskalla sellaista ottaa.

  12. Ihana postaus! Sylistä lähettää terkkuja 9 vuotias siamilaiskissa Hapi ja sängystä kaksi cornish rexiä: Ramses 16 vuotta ja Anubis 2. Minä olen myös sekä kissa- että koiraihminen. Ei näitä voi mielestäni laittaa järjestykseen. Olosuhteista johtuen minulla on aina ollut kissoja, mutta jos vain voisin, ottaisin myös koiran. Ehkä jonain päivänä… Nyt tyydyn hemmottelemaan naapureiden koiria aina mukana kulkevilla herkkutikuilla.

    1. Kissa taipuu kyllä helpommin erilaisiin elämäntilanteisiin, koira vaatii enemmän tilaa ja aikaa. Onneksi voi sitten hemmotella noita kavereiden ja naapureiden rekkuja:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *