Pieni selviytymistarina

Mä täällä pakkailen viimeisiä tavaroita: yksi yö ja sitten ollaan uudessa kodissa.
Väsymyksestä huolimatta mieli on hyvä ja kepeä. Viimeisenä postauksena ennen taukoa kerron teille pienen tarinan.


 

Nainen aloittaa uudessa työpaikassa. Ala on miesvaltainen, joten nainen saa runsaasti huomiota osakseen ja ”hyvänä jätkänä” sopeutuu nopeasti rempseään joukkoon.
Muutaman kuukauden kuluttua eräs tietty mies työyhteisöstä alkaa liehitellä naista. Kolme kuukauden piirityksen jälkeen nainen suostuu viimein lähtemään hurmaavan ja hauskan miehen kanssa ulos. He alkavat tapailla, vapaasti ja epävirallisesti. Suhde on alusta lähtien kiihkeä eikä siitä puutu draamaa tai vauhdikkaita käänteitä. Mies on toisaalta rakastava eikä unohda kertoa, miten ihana nainen on; toisaalta hän on hallitseva, manipuloiva ja mielestään aina oikeassa. Miehestä ei oikein pidetä työpaikalla ja hän tuntuu aina jakavan ihmisten mielipiteet. Organisaation uudelleenjärjestelyssä mies irtisanotaan.

Jossakin vaiheessa miehen mustasukkaisuus ja kontrolloiminen alkavat huolestuttaa naista. He eivät seurustele, nainen ei ole tilivelvollinen miehelle, jolla on myös omat seikkailunsa. Usein mies soittaa työpäivän aikana ja jos nainen ei pysty vastaamaan, mies soittaa niin monta kertaa, että lopulta on pakko vastata tai soittaa takaisin. Mies vaatii selitystä, miksi nainen ei vastannut heti. Mies arvostelee naisen ystäviä ja elämää ja käytös alkaa muuttua monin tavoin arveluttavaksi.

Nainen haluaa lopettaa tapailun. Mies ei tähän suostu ja nainen huomaa pian, että jos joku ei halua tulla jätetyksi, hänestä ei pääsekään eroon noin vain.

Life-Facebook-Status-27849-statusmind.com
Mies soittelee jatkuvasti: kiristää, häiriköi, uhkailee naista ja lapsiakin. Hän tunkeutuu naisen kotiin luvatta käyttäen hyväkseen lapsen hyväuskoisuutta ja kopioi tietokoneen kovalevyn sisällön itselleen saadakseen tietää, kenen kanssa nainen viestittelee. Muukin lähipiiri saa miehen terrorista osansa, sillä mies haluaa kaikkien tietävän, millainen kevytkenkäinen hupakko nainen on.
Tätä jatkuu kuukausia ja lopulta nainen saa tarpeekseen ja hakee lähestymiskieltoa. Mies saa asian tiedoksi haastemieheltä. Tämä ei miestä miellytä, ja hän yrittää soittaa naiselle. Nainen ei vastaa, mutta saa pian kutsumattoman vieraan kotiinsa.

Yhtäkkiä mies seisoo naisen kodin keittiössä. Hän on tullut lukitsemattomasta ovesta sisään ja koko olemus huokuu raivoa.
”Vedit sitten poliisin tähän!”
”Sulla ei ole mitään asiaa tänne, painu helvettiin!”

Mies tarttuu naista hiuksista ja heittää tämän seinää vasten. Tilanne tulee niin äkkiä ja yllättäen, ettei nainen edes osaa puolustautua. Kaikki vain tapahtuu. Irtoavat hiustupot tulevat silmille.
Mies pitää naista kurkusta kiinni ja kuristaa. Poskiluussa rusahtaa ikävästi kun nyrkki osuu silmäkulmaan. ”Tältä se siis tuntuu kun saa turpaansa” ajattelee nainen. Nainen putoaa polvilleen, selästä hiertyy nahka lämpöpatteriin ja polvien iho antaa periksi lattiapinnan karheudelle. Silmälasit putoavat jonnekin.
Tilanne on ohi melkein nopeasti kuin se alkoikin. Lapsi on soittanut hätäkeskukseen, poliisi on tulossa. Mies viedään pois ja hätääntynyt perhe pakenee turvakotiin.
Nainen menee lääkäriin ja nuoren mieslääkärin on vaikea peittää vihaansa. Käy selväksi, mitä hän ajattelee naistenhakkaajista. Koko perhe saa kriisiterapiaa ja tukea.

Tapahtumia seuraa oikeudenkäynti. Naisella on taitava asianajaja, joka on erikoistunut persoonallisuushäiriöisten kanssa käräjöimiseen. Mies saa laajennetun lähestymiskiellon: hän ei saa tulla naisen kodin tai työpaikan lähelle eikä ottaa mitään yhteyttä naiseen tai lapsiin. Kuluu miltei vuosi ja tulee uusi oikeudenkäynti, jossa mies saa tuomion pahoinpitelystä ja kotirauhan rikkomisesta. Nainen on helpottunut, sillä vaikka terapia jatkuu yhä, oikeus on toteutunut.


Pelko seuraa mukana monta, monta vuotta.

Mies ottaa ajoittain yhteyttä ja haluaa tavata. ”Voisitko sää mitenkään ymmärtää munkin näkökulmaa tässä että miksi tää kaikki on tapahtunut?” Nainen ei ymmärrä. Mikään ei oikeuta tapahtunutta.
Pelko hellittää ajan kanssa mutta tapahtunut ei unohdu koskaan. Se vaikuttaa naisen ihmissuhteisiin, on vaikea luottaa tai sitoutua. Nainen ei siedä minkäänlaista epämukavuutta vaan suhteen tulisi aina toimia hänen ehdoillaan. Nainen viihtyykin parhaiten itsekseen eikä lopulta oikein edes kaipaa elämäänsä ketään.

PW2aZJJ
Mä olen tämän tarinan nainen.

Olen jättämässä taakseni taloa, jossa tämä tapahtui ja tiedän, että uudessa kodissa ei ole tätä tahraa ja tapahtuma on jonakin päivänä enää kipeä muisto. Joku ehkä miettii, miksi en lähtenyt aiemmin. Siihen on helppo vastata: en halunnut antaa pelon hallita elämääni. Pakenemalla olisin myöntänyt, että miehellä on edelleen yliote minusta. Siksi.

Itselleni vaikeinta oli se, että tämä tapahtui kotona, jossa pitäisi saada olla turvassa. Fyysisiä ja henkisiä vammoja enemmän surin sitä, että lapset joutuivat näkemään kaiken ja minä olin valinnoillani saattanut heidät tähän tilanteeseen. Yritän muistaa, että ainoa, joka teki väärin oli mies.

Lähisuhdeväkivalta on rankka aihe ja mietin pitkään ja monelta kannalta tarinan julkaisua. Tapahtunut ei ole minun syyni eikä minun häpeäni, mutta se on osa minua ja historiaani ja halusin jakaa sen kanssanne.
Kertomalla omasta kokemuksestani haluan osaltani rohkaista etenkin naisia puhumaan väkivallasta tai sen uhasta ja olemaan avoimia ja rohkeita.
Tätä tapahtuu tälläkin hetkellä jonkun kodissa. Joku on joutunut kestämään sitä vuosia koska ei uskalla lähteä. Siitäkin voi selvitä kun vain löytyy voimia ja rohkeutta ottaa se ensimmäinen, ratkaiseva askel. Kaikesta selviää ja elämä kantaa, kun vain jaksaa uskoa.

Kaikilla ei onneksi ole omakohtaista kokemusta väkivallasta, mutta jokainen varmasti tietää tai tuntee jonkun.
Jos sinä et tuntenut, nyt tunnet. Yksikin lyönti on liikaa.

Blogi jää muuttotauolle ensi viikon ajaksi. Seuraava postaus kepeämmin aihein ilmestyy maanantaina 18.4.
Pitäkää huolta toisistanne <3


Naisten Linjan puhelinpäivystys p. 0800 02400
Narsistien uhrien tuki ry

119 thoughts on “Pieni selviytymistarina

  1. Iso halaus sinulle! Yskin silloin pari vkoa sitten kylkiluuni rikki ja mies soitti hengitysvaikeuksieni takia hätäkeskukseen. Hätäkeskuspäivystäjä pyysi mut puhelimeen kysyäkseen vointiani ja kun korisen että kylkeen sattuu enkä saa henkeä kysyi ”oletko varmasti turvassa?” Oli aika pysäyttävä kysymys kun ei tullut mieleenkään että sellainenkin vaihtoehto voisi hätäkeskuksen mielessä käydä.

  2. Kiitos, että jaoit tämän meidän kanssa. Hieno kirjoitus ja hyvä, että nyt on kaikki paremmin. ♥ En itse osaa ajatella mitä tekisin vastaavassa tilanteessa, uskaltaisinko olla yhtä rohkea ja taistella vastaan? Haluaisin uskoa, että uskaltaisin, mutta sitä ei kyllä osaa sanoa kun ei ole vastaavaa kokenut. Onneksi mulla on sattunut aikoinaan niin hyvä tuuri miehen suhteen, ettei tuollaista tarvitse pelätä. Yksi monista syistä miksi tuon samaisen miekkosen kanssa on tullut jo oltua yhdessä reilusti yli puolet mun elämästä. :)

    1. Puoli elämää on hieno saavutus:)
      Näissä jutuissa on vähän se, että etukäteen ei oikein voi tai osaa varautua ja vaikka mäkin tiesin, että miehellä oli aiempaakin väkivaltataustaa, niin silti se tuli yllätyksenä.

    1. Mä toivon, että joku saa tästä uskoa parempaan tai jopa rohkeutta tehda ratkaisu. Tai mitä tahansa. Mulle tämä oli tarpeellinen ja puhdistava kirjoitus.

  3. Herranjumala. Mulla on koko kroppa kananlihalla ja luin tämän postauksen käsi suun edessä. Kyllä sä olet saanut paljon kestää :´( Hatun nosto rohkeudestasi, hankit itsellesi ja perheellesi oikeutta, vaikka helpompaa olisi ollut yrittää (turhaan) unohtaa. En heitä tähän nyt enempää kliseitä, mutta totean vain, että kyllä oli paska jätkä perkele.

    1. Ei tätä ihan helppo ollut kirjoittaakaan saati julkaista, mutta tässä se nyt kuitenkin on. Jos tästä jotain jäi käteen, niin ainakin toivottavasti osaan vältellä jatkossa paskoja jätkiä.

  4. Kylla paasi itku. Kenenkaan ei pitaisi joutua kokemaan vakivaltaa, ei parisuhteessa eika muutenkaan. Ystavapiirissa on valitettavasti muitakin tapauksia. Mutta olet tosi rohkea kun kerroit tarinasi, ja tosi vahva, kun olet selvinnyt tasta. You rock! ♡♡♡

    1. Mäkin toivoisin, että tällaista ei tapahtuisi kenellekään. Tunnen myös muita itseni lisäksi ja pahimmathan saa sitten lukea jostain lehdestä. Olin siinä mielessä onnekas, että se jäi ainoaksi kerraksi.

  5. Kiitos, että näin rohkeasti jaoit tarinasi. Tämä on arka mutta niin tärkeä aihe. Kodin pitäisi olla kaikille se oma turvapaikka ja kun siihen kosketaan, tulee särö turvallisuudentunteeseen pitkäksi aikaa. Voimia ja onnea uuteen kotiin!

    1. Luulen, että olisin päässyt nopeammin yli asiasta, jos se olisi tapahtunut jossain muualla. Kotona se oli koko ajan läsnä ja vaikea työntää pois mielestä. Kyllä siinä väistämättä turvallisuudentunne järkkyy pitkäksi aikaa.

  6. Ihanaa miten rohkea ja hieno kirjoitus näin henkilökohtaisesta aiheesta! Tällaista ei soisi kenellekkään tapahtuvan, mutta ikävä kyllä näitäkin sattuu… Maailma on paha ja ajattelematon, ainakin välillä:/ Voimia sinulle menneeseen ja tulevaan <3

  7. Hienoa kirjoitus. Oma äitini kesti parisuhdeväkivaltaa 40 vuotta.
    Reilu vuosi sitten äitini otti ja lähti, yön selkään, turvakodin kautta.
    Nyt kaikki on hyvin. Toivon, että sinullakin kaikki on hyvin.
    Ihanaa kevättä, nauti!

  8. Pahalta tuntuu, että olet joutunut tuollaisen narsistin uhriksi. Minua on vainottu kohta viisi vuotta. Saan numerottomia soittoja, identiteettini on varastettu, muille ihmisille lähetellään viestejä minusta, sähköpostiini on murtauduttu, tietokoneelleni on murtauduttu verkon kautta, autoni ikkunoihin on kirjoitettu ”huora, huora, olet huora”. Otan jokaisen häirinnän ylös ja välitän poliisille. Koskaan ei voi tietää, millaisen hullun kanssa on tekemisissä. Hulluus ilmenee jo suhteen aikana tai kunnes suhde loppuu ja vainoaminen alkaa… Onneksi olet päässyt noin pitkälle ja toivottavasti asia on kohdaltasi ohi, mielestä se ei koskaan unohdu.

  9. Onneksi tarinalla on onnellinen loppu ?
    On liikaa naisia, ketkä eivät uskalla/pääse/tms irti suhteesta…Pysäyttävä tarina. Ja onneksi sen kerroit, jospa se auttaisi edes yhtä naista.

  10. Meni kylmät väreet ja silmät kostui. Olen seurannut läheisen ystävän vastaavaa tilannetta. Mutta hän valitsi tuon hullun miehen ja jätti ystävänsä. Voimia ja kaikkea hyvää uuteen kotiin!

    1. Olen huomannut, että jos ihminen ei halua tulla autetuksi, niin sille ei vain voi mitään. Tosi rankkaa seurata sivustakin voimattomana, kun joku valitsee väärin.

  11. Kamalaa että oot joutunut kokemaan tuollaista :( Oot tosi vahva nainen ja olen tosi onnellinen sun puolesta, että asiat on nyt paljon paremmin. Uuden kodin myötä olo varmasti helpottuu entisestään. Toivon sulle paljon ihania ja iloisia hetkiä uudessa kodissa, jossa sulla on turvallista olla <3

  12. Mä olen kyllä postaus toisensa jälkeen enemmän ihmeissäni siitä, kuinka upea ihminen sä tunnut olevan. You go girl! ♥ Tuollainen tilanne oli varmasti vaikea ja järkyttävä osuessaan omalle kohdalle, mutta sä selvitit sen upeasti ja voit olla todella ylpeä siitä.

  13. Todella rohkeaa, että kirjoitit tästä. Ja niin hiton tärkeää. Koska uskon, että jokaisella tällaisella selviytymistarinalla saadaan murennettua sitä vaikenemisen kulttuuria ja lähisuhdeväkivallan uhrin häpeää tapahtuneesta. Häpeää, jota ei tarvitsisi tuntea. Koska asia on juuri niin kuin kirjoitit, että lähisuhdeväkivallan uhri ei ole syyllinen tapahtuneeseen. Nää asiat on vaan niin vaiettuja, mutta jokainen ääneen kerrottu tarina hälventää sitä totuttua kaavaa, että näistä ei sais puhua. Kiitos. <3

    1. Tavoitit tosi hyvin sen, mitä halusin sanoa. Kyllä mäkin olen häpeän kanssa kamppaillut, sillä vaikka järki sanoo, ettei se ole minun syyni, sitä on todella vaikea uskoa itsekään. Ehkä parasta apua onkin juuri avoimuus ja asioista puhuminen. Toivon ainakin niin, koska vaikeneminen ei auta ketään.

  14. Kiitos tästä avoimesta kirjoituksestasi. Olen sanaton. Ja niin pahoillani, että olet joutunut kaiken tuon kokemaan, mutta onneksi se on nyt takanapäin. Onnea uuteen kotiin <3
    Mä itse nuorena, muutaman kuukauden naimisissa olleena,sain nyrkistä mieheltäni. Onneksi tajusin heti lähteä, enkä jäädä odottamaan seuraavaa iskua. Vaikka tietysti hän vannoi, ettei mitään enää koskaan tee ja rakastinhan mä sitä. Melkein uskoin. Melkein.

    1. Olen tosi paljon miettinyt, kuinka moni oikeasti jättää lyömisen yhteen kertaan. En tunne ketään, vaikka näistä tapauksista aina joskus kuuleekin. Hienoa, jos niin käy mutta oman turvallisuutensa vuoksi sitä ei mielestäni pitäisi jäädä odottelemaan. Onneksi sinäkin olet selvinnyt <3

  15. Voi Sissi, miten tärkeää, että olit näin rohkea. Kipeä ja salattu aihe, mutta olet varmasti jollekin naiselle tai tytölle elävä esimerkki siitä, että elämä kantaa. Olet vahva leijonaemo ja saat olla ylpeä itsestäsi. Itsen suojelu heti ensimmäisestä kerrasta on rohkeutta ja sillä suojelit myös lapsiasi.
    Kaikkea hyvää ja luottamuksen siemeniä uusiin suhteisiin <3
    Ja onnea uuteen kotiin, jossa syntyvät uudet, onnelliset muistot!

  16. USkomaton selviytymistarina ja rohkean naisen tunnustus! Yksikin lyönti on liikaa! Teit oikein itseäsi ja lapsiasi kohtaan ja se, että kirjoitit vaikeasta aiheesta blogiin antaa varmasti monelle samanlaisessa tilanteessa kamppailevalle naiselle eväitä eteenpäin ja kohti turvallisempaa elämää! Vahva nainen on vahva nainen, vaikka aina siltä ei tunnukaan! Onnea terapiaan ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen! <3

    1. Kävin terapiassa reilun vuoden mutta mielessä asiaa on työstänyt monta vuotta. Olisin todella iloinen, jos joku saisi tästä rohkeutta tehdä ratkaisuja tai hakea apua.

  17. Sanattomaksi vetää… aika rankka juttu. :( Toivon ja uskon myös että olet päässyt asiassa eteenpäin. kun uskalsit tälleen rohkeasti jakaa tarinasi täällä.
    <3

    1. Tämä oli ehkä jonkinlainen päätös asialle. Se on ehkä vähän kuin läheisen menetys: ei enää vuosien kuluttua koko ajan mielessä, mutta aina kun sen muistaa, tulee surulliseksi. Elämä kuitenkin jatkuu ja nyt kaikki on hyvin.

  18. Olet rohkea!

    Väkivalta perheessä ja parisuhteessa jättää jälkensä. Pysyvästi. Valitettavasti tiedän.
    (Ystäväni Heidin perustama Pelon Varjo liippaa tätä läheltä, käy kurkkaamassa heidän sivunsa.)

    Kaikkea kivaa, mukavaa ja ihanaa uuteen kotiin ♡

  19. Voi sinä urhea, urhea nainen! Olet ihan oikea SISSI kun olet taistellut itsesi tosta tilanteesta vapaaksi. Tää stoori oli kuin suoraan jostakin painajaismaisesta ruotsalaisdekkarista. Maailman lämpimin voimahali täältä, ja hurjasti aurinkoa ja iloa ja kaikkea hyvää uuteen kotiisi. Girl, you rock!

  20. Mä haluan kommentoida vaikka oon ehkä nyt sanaton. En oikein tiedä mitä sanoa. Haluan kuitenkin toivottaa sulle mielenrauhaa ja uutta onnea. Meitä narsistien uhreja on valitettavan monta, mutta onneksi siitä(kin) ajan mittaan selviää.
    Kaikkea hyvää, Sissi <3

    1. Kiitos Ninna. Ikävää, että sullakin on tällainen ihmissuhdekokemus takana:/ Kyllä sitä kaikesta selviää kun päättää selvitä. Sekin on mun mielestä osa toipumiprosessia kun ymmärtää, että tästä on päästävä yli että elämä voi jatkua. Toinen vaihtoehto on lannistua ja antaa yhden ihmisen pilata koko loppuelämä. Ei hyvä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *