Kaikki muutos tapahtuu epämukavuusalueella

Otsikon viisauden lausui eräs entinen esimieheni organisaatiomuutoksen kynnyksellä ja tottahan se on.

Valittelin viime viikolla kiirettä ja stressiä. Helpotusta ei ole lähiviikkoina näkyvissä, koska edessä on aika iso elämänmuutos. Niin iso, että se on ihan blogipostauksen paikka.

IMG_5199 (1)
Me muutetaan täältä maaseudun rauhasta kaupunkiin.

Jokainen tietää, että muuttaminen on syvältä ja poikittain, ja kun se tapahtuu omakotitalosta, se on vielä syvemmältä hanurista. Tavaraa näet on. 30m2 ulkovarastoon on kannettu vuosien varrella kaikki se, mitä ei ole viitsitty tai voitu heittää pois koska tätähän voi vielä tarvita.

IMG_5145
Sitten on homman henkinen puoli.
Päätös ei syntynyt mitenkään hetken mielijohteesta, vaan siihen tarvittiin parin vuoden muhittelu ennen kuin aika oli kypsä. Ja siltikin pelottaa. Entä jos en sopeudu? En tykkää ihmisistä, ja kohta niitä on joka puolella. Jokainen vessanveto, hissin kolahdus, seksiakti ja oven paukahdus kuuluu ja kaikista ihmisten ja ehkä eläintenkin aikaansaamista äänistä tulee osa arkea. Mitä jos mun psyyke ei vaan kestä sitä kaikkea?

IMG_5471
Olen asunut kerrostalossa, eikä se mennyt kovin hyvin. Paikka tosin oli silloin aika äänekäs ja etenkin liikenteen melu häiritsi. Nyt uutta kotia etsiessä tähän kiinnitettiin erityisesti huomiota. Pitäisi päästä palvelujen äärelle mutta kaupungin äänet eivät saa olla häiritseviä.

IMG_5429
Tämä on minun sielunmaisemani. Täällä näkyy tähdet, revontulet, auringonlasku ja on tilaa hengittää.

Rakastan tätä rauhaa ja hiljaisuutta joka ehkä välittyy kuvistakin. Olen tehnyt päänsisäistä plussat ja miinukset-listaa ja kaupunkiasumisessa on kieltämättä enemmän niitä hyviä puolia. Ainakin, kun vaakakupissa on vanha talonrähjä, jossa on koko ajan jotain hajalla. Ja etenkin, kun on yksinelävä nainen, jolla ei ole kauheasti miesapuja saatavilla.

IMG_5201
Silti mua kauhistuttaa jättää tämä kaikki, olkoonkin, että pääsen tulevaisuudessa kävellen kauppaan, kirjastoon, uimahalliin, junalle. Ei tarvi kolata lumia, ei putsata rännejä, ei leikata nurtsia, ei pelätä putkien jäätymistä, ei miettiä sitä, riittääkö kaivossa vesi ja täyttyykö paskakaivo taas viikonloppuna kun päivystyksenä tehty tyhjennys maksaa mansikoita. Tammikuun sähkölasku oli yli 400€. Se on paljon rahaa se.

Kaupungissa vesi tulee ja menee, joku muu hoitaa piha-alueet, on kaukolämpö ja hanavettä voi juoda. Jos joku prakaa, soitetaan huoltoyhtiöön ja Lassila Ettii Kanoja (Lassila & Tikanoja, väärin kuultuja firmannimiä) tulee fiksaamaan.

Mä voin kutsua ystäviä kylään. Nykyään meille ei pääse kuin autoilevat kaverit. Voin itsekin mennä ihan eri tavalla iltarientoihin eikä mun tarvi murehtia, miten pääsen kotiin tai harmitella, etten voi ottaa paria annosta enempää sihijuomaa koska pitää vielä ajaa.

IMG_2670
Sanoin parille kaverille, että tungen kaikkien teidän mökeille ja takapihoille hengaamaan, nyt kun olen päättänyt luopua tästä paratiisistani. Kukaan meillä käynyt tai mut tunteva ei muuten ole yrittänyt toppuutella, että älkää nyt vaan muuttako. Kai sekin jotain kertoo.

Kesähessu lohdutti, että mä pystyn nauttimaan luonnosta ihan eri tavalla, kun siihen ei liity mitään velvoitteita. Voi vaan mennä ulkoilemaan ilman, että silmä poimii heti jonkun repsottavan kohdan pihapiirissä.

IMG_2747
Eihän mikään valinta ole lopullinen, tai hyvin harva on. Mutta aika paljon mindfulnessia vaaditaan, että osaan nähdä tulevaisuuden mahdollisuutena enkä uhkana. Toisaalta, joka tapauksessa nuorisojaosto tulee lentämään pesästä muutaman vuoden sisällä, jolloin viimeistään olisi pitänyt tehdä tämä ratkaisu. Nyt se toivottavasti helpottaa arkea ja koko elämää meillä kaikilla.

IMG_5623
Luvassa on varmasti jonkinlainen blogitauko, joka on muuten ensimmäinen ikinä. Mä kyllä kerron sitten, kun tiedän tarkemmin koska ja miten pitkään taukoilen.

Kävin ostamassa ekat muuttoon liittyvät tarvikkeet Tokmannilta. Jätesäkkejä, teippiä, tusseja, 40 eurolla Essenceä. Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu.

Mites on, maalla vai kaupungissa? Vai jotain siltä väliltä?

42 thoughts on “Kaikki muutos tapahtuu epämukavuusalueella

  1. Mä en ole kaupunkiasuja, olen sitä kokeillut pariin otteeseen ja aina palannut maalle. Ei maallakaan välttämättä ole hyvä asua, sillä silloinkin voi moni asia mennä pieleen. Mulla on tällä hetkellä se fiilis, että kotona ei ole hyvä olla. Kiitos siitä kuuluu tietty naapurille. Muuttaisin hevon v*ttuun, jos se vain olisi mahdollista. Täällä on kyllä syrjäisiä torppia olemassa, mutta yksikään niistä ei ole myytävänä. Mä oikeastaan tiedän, että tuo meidän talo ei tule olemaan meidän asuinpaikka lopullisesti, mutta nyt on vain pakko kestää kunnes jotain muuta ilmaantuu. Minä valitsisin rauhan, koska tarvitsen sitä. Ymmärrän kuitenkin tuon sun pointinkin! :) Tsemppiä nyt muuttoon, auttaisin jos voisin! :D

    1. Maalla olisi kivaa, jos asuisi nykyaikaisessa talossa ja olis jotkut järkevät kulkuyhteydet olemassa. Tarvitsen myös rauhaa ja se tässä tulevassa eniten oikeastaan pelottaakin. Sekoanko mä, kun ikinä ei ole täysin hiljaista? Tosin nykyiseenkin kotiin kantautuu lentomelua ja parin kilsan päässä olevalta moottoritieltä autojen ääniä. Tää taitaa olla asia, joka selviää vaan kokeilemalla:P

  2. Mä taas en voisi kuvitella eläväni paikassa, jossa on yksi bussilinja, joka menee kerran tunnissa. Jopa tampereelle yms. olis tälle stadilaiselle hankalaa! Ihana muuten toi ”nuorisojaosto”-sana! Ja mitä ihmettä Essenceltä saa 40€? Ite käytin vaan 10-15€ ja siinäkin on jo ihan tarpeeksi tavaraa… :)

    1. Jäi mainitsematta, että pysäkille on matkaa 3km:D Tosiaan, ilman autoa ei pärjää mitenkään.

      Essencelle oli tullut ihan hulluna kaikkea uutta ja ihanaa, suurin osa oli meikkejä mutta myös kynsilakkoja ostin jonkun verran. Kantsii käydä 2m pisteellä:)

  3. Olen syntynyt maalla korvessa. Viihdyin lapsena, teininä halusin kaupunkiin. Isoksi tullessani muutinkin lähimpään suureen kaupunkiin eli Kuopioon. Täällä olen viihtynyt 15 vuotta. Mutta omakotitaloa etsiessä, budjetti ei riittänyt taloon kaupunkialueelta. Oma talo löytyikin sitten maalta 50 km päässä Kuopiosta.
    Olinkin valmistautunut palaamaan takaisin maalle ja ajamaan pitkää työmatkaa. Talo vaatii remonttia ja imee kaikki rahat. Asumiskustannukset ovat vähän kalliimmaat mutta toisaalta…ei tarvitse kuunnella kun yläkerran naapurin lorottaa pönttöön, kukaan ei kyttää ikkunasta kun menet pihalle eikä kukaan kuuntele ovesi takana tai tule rimputtamaan ovikelloa iltamyöhään. Yksin en asuisi täällä, onneksi on mies kaverina tekemässä pihatöitä. Mutta täällä viihdyn, on tässä pieni kylä että ei nyt olla ihan sivistyksen ulkopuolella. Onnea uuteen kotiin ja tsemiä muuttoon!

    1. Mä olen kans ihan täysin maalta kotoisin, naapureita ei ollut huutoetäisyydelläkään. Teininä muutettiin kirkolle ja se oli ihan huippua, oli mahtavaa päästä kerrostaloon:D

      Mua tosiaan pelottaa nuo muiden ihmisten äänet. Kyllä tietty omakotitalossakin kuuluu ääniä; naapuri tekee jotain autoremppaa pihalla kaiket päivät, joku käyttää moottorisahaa ja ruohonleikkuria ym mutta ne on erilaisia kuin nuo vessanvedot ja riitelyt, joita ei voi kerrostalossa välttää.
      Luulen, et jos mulla olisi mies kaverina niin tilanne olisi ihan toinen, yksin on kyllä tosi raskasta tehdä ihan kaikki. Kiitos tsempeistä, tarvin kyllä kaikki mahdolliset:D

  4. Mä oon vähän sekä, että ihmisiä. En voisi kuvitella asuvani keskellä ei mitään mutta toisaalta en haluaisi asua myöskään hesan keskustassa. Tällä hetkellä asutaan kymmen kilsaa Tampereen keskustasta ja on ihanan rauhallista ja silti kaikki melko lähellä.
    Voimia muuttoon!!

  5. Mä en oikeasti kaipaa maalle, mutta pieni piha grillaamista varten olisi kiva. Mä voin sanoa vain, että ihanaa kun muutat niin lähelle! Tuolta päin löytyy tosi kaunista luontoa myös! Aiotko myös luopua autosta vai pidätkö sen varmuuden vuoksi?

    1. Tosiaan, grillaus ja savustaminen jää nyt sitten pois kesähuveista. Harmi:(
      Auton suhteen en vielä ole päättänyt mitään, luultavasti mä joudun sen myymään koska olen monta päivää yrittänyt soittaa huoltoyhtiöön, joka hoitaa autohallin vuokrauksia, mutta en saa sieltä ketään kiinni:P :P

  6. Muutokset on aina vaikeita. Toivottavasti sulle sattuu hyvät naapurit, jotka osaa olla haudanhiljaa. Se on tärkeintä viihtyvyyden kannalta.
    Itse muutin pikkukaupunkiin opiskelemaan, mutta lähes kahdenkaan vuoden jälkeen en ole kotiutunut sinne. Muut ihmiset eivät (yleensä) ole haitanneet, mutta sitä on vain niin puusta pudonnut, kun kaikki paikat ja ihmiset ovat vieraita.
    Maalle kuitenkin kaipaan takaisin, koska siellä on hiljaisia metsiä, yötaivas on tumma eikä punertava valosaasteesta, on tilaa ja voi huolettomasti kulkea ulkona mihin kellon aikaan tahansa.

    1. Nuo mainitsemasi ovat juuri niitä parhaita puolia maalla. Täytyy ottaa ihan asiakseen lähteä luontoon nauttimaan siitä, onneksi PK-seudullakin on kivoja ulkoilualueita.
      Asuinpaikka ja kotiutuminen on kyllä iso asia elämässä ja niiden pitäisi olla kunnossa. Mä luulen, että tää ei meidän kohdalla selviä kuin kokeilemalla.

  7. Kaupunki, ehdottomasti. Tulisin hulluksi jos olisin keskellä ei-mitään yksin ajatuksineni. Tarvitsen analysoitavia ääniä naapurista, bussipysäkin oveni ulkopuolelle, menoa ja meininkiä ja palvelut lähelle. :D

  8. Minäkin haluaisin molemmat. Sen maaseudun rauhan ja tähtitaivaan omakotitalon yllä, mutta myös kaupungin palvelut ja huoltoyhtiön jne. :) Kaiken kaikkiaan kyllä viihdyn kaupungissa, kun ei tartte ihan pahimmassa vilskeessä asua vaan saa majailla rauhallisella alueella mutta kuitenkin palvelujen lähellä. Uskon, että sullakin – jahka ensijärkytyksestä tokenet – elämisen helppous hyvittää suurimman osan siitä, mitä jäät kaipaamaan. Luonto ei ole kaukana, ja kuten viisaammat ovat sulle jo todenneet, muuton jälkeen siitä saa nauttia omilla ehdoillaan. Tsemppiä, muru. Kaikki järjestyy kyllä ♥

    1. Vitsit kun kaikkea ei voi oikein saada, tosin P-Tapiolassa oltiin aika lähellä sitä, vaikka olihan sielläkin naapurit vieressä. Saapas nyt nähdä, miten tässä käy. Jos en sopeudu, muutan johonkin Kainuuseen:D

  9. Mää asun toistaseksi kaupungissa. Parhain ois asua kaupungin lähellä (puoli tuntia viiva tunti matkaa isompaan kaupunkiin), jotta ois omaa rauhaa ja tilaa hengittää, mutta kuitenki mestat sopivan lähellä/kaukana.

    1. Me asutaan oikeastaan nyt tuollaisessa paikassa, mutta kuitenkin vähän hankalasti kun se lähin bussi menee 3km:n päästä. Siitä sitten pääseekin Hgin keskustaan n. puolessa tunnissa. Pitäisi vaan olla vähän paremmassa kondiksessa oleva talo ja emäntä, niin eihän tässä olisi hätäpäivää.

  10. Tsemppiä! Voin vain kuvitella sitä tavaran määrää, oli jo ihan riittävästi kerrostalokaksioon pesiytynyt seitsemässä vuodessa! :D Suosittelen muuttolaatikoita, ja aloittamaan AJOISSA pakkaamisen/tavaroiden läpikäymisen.
    Ehkä Joensuuta ei voi kovin cityksi kutsua (Helsinkiin verrattuna), mutta 4 km keskustaan on juuri passeli minulle – kuljen polkupyörällä pääsääntöisesti. Toki rivitalo on meidän valinta. Ootko ajatellut, tai onko se sielläpäin edes mahdollista, rivitaloa? Ei olisi naapureita kuin sivulla, ja parhaimmassa tapauksessa vain yhdellä..?

    1. Rivari olisi kiva, mutta ikävä kyllä liian kallis:(
      Mä aloittelin jo pakkaamista, tai tarkalleen ottaen olen vaan räjäyttänyt kaikki paikat kotona eli nyt seuraavat viikot eletään kaaoksen keskellä. Muuttolaatikot aion tilata varmaan ensi viikolla, on ne kyllä niin paljon kätevämmät kuin pahvilaatikkoviritykset.

  11. 40 eurolla Essenceä :D Asiat tärkeysjärjestykseen!

    Mä oon elänyt koko ikäni kerrostaloissa, enkä oikeen osaa kuvitella muuta. Nykyisessä kodissa on kyllä eristykset kunnossa, koska mitkään naapurien äänet ei kuulu. Paitsi se, kun roskakatoksen lasinkeräysastiaan pudotetaan lasia. Säikähtelisin itteni hengiltä omakotitalossa, koska oon mökilläkin ihan varpaillani jokaisesta risahduksesta ja aivan varma, että karhususilauma on tullut aidasta läpi.

    1. Hyvin eristetty kerrostaloasunto on kyllä vallan jees. Täällä landella on tottunut kaikenlaisiin rasahduksiin, tää vanha talo nitisee ja natisee ja oikeasti paukkuu pakkasella ja pimeässä ulkona kuuluu elukoiden ääniä. Olen kyllä joskus pelästynyt ihan hitosti, kun jostain puskasta säntää kettu liikkeelle ihan vieressä ja on säkkipimeää:D

  12. Huikeeta! Molemmissa asumismuodoissa on puolensa. Mä kyllä voisin helposti muuttaa kaupunkiin, mutta isäntä ei kuuna päivänä. Päinvastoin, se haaveilee nyt jostain pienestä MAATILASTA missä se sais toteuttaa biologi-intohimojaan. Huhhuh.

  13. Asuin ekat 11 vuotta kaupungissa, minkä jälkeen muutettiin järven rannalle keskelle metsää. Vähän hirvittää, että sitten joskus kun saan opiskelupaikan, täytyy lähteä kaupunkiin. Oon tottunu niin paljon tähän hiljasuuteen, etten saa nukuttua enää rivi- tai kerrostaloissa.. Kahdeksan vuotta on tehny tehtävänsä ja aivopessyt mut tällaseksi :D Onneksi mulla muutos ei vielä ainakaan puoleen vuoteen ole edessä, mutta hei tsemppiä sulle kovasti koitokseen! :)

    1. Mä nukuin kans tulpat korvissa 1,5v kerrostalossa ennen kuin muutettiin maalle. Saapas nähdä, miten nyt käy. Unirauha on mulle tärkeä, en osaa nukkua kuin säkkipimeässä ja hiirenhiljaisuudessa.

  14. Ohhoh, ison muutoksen äärellä sä olet! Mut toivon, että muutto sujuu hyvin ja että sinäkin sopeudut vielä uuteen asuinympäristöön ajan myötä :) Ite oon ikäni asunu kerrostaloissa ja rivareissa, ok-talo ei ois ihan mun juttu kaikkine hommineen, mitä sinäkin tuossa luettelit :D Maaseutu vs. kaupunki -asetteluun en oikein osaa mitään sanoa, kun ite asun tämmösessä tuppukylässä, missä se ”keskusta” on kaksi kauppaa :D

    Mutta todentotta! Tsemppiä <3 Itsekin vastamuuttaneena uskon tuon tavaramäärän hilppasen ahdistavan, mutta tavara kerrallaan ;)

    1. Vietin hurjimmat nuoruusvuoteni just tuppukylässä, missä oli kaks kauppaa ja ärrä. Se voisi ehkä olla tälläkin hetkellä se ideaali asuinpaikka, vähän riippuen siitä, miten helposti pääsee esim. leffaan tai isompiin kauppoihin. Toisaalta kun tilaa melkein kaiken netistä, kaupoilla ei niin hirveästi ole merkitystä, paitsi ruokakauppojen suhteen olen kranttu.

      Kirjoittelen täältä kaaoksen keskeltä, olen muutamassa päivässä saanut räjäytettyä koko huushollin ihan sekaisin:D

  15. Ohoh, iso muutos, tsemppiä muuttoon! :) Mä asustelen puolen tunnin ajomatkan päässä kaupungista (Oulusta), tällaisella 15 000 (?) asukkaan kylällä, ja tämä on just sopivan rauhallinen paikka asua :) Avokin kanssa asuttu nyt vajaa kolme vuotta vuokralla rivarissa, ja olisi muutto edessä isompaan asuntoon, todennäköisesti vuokralle kerrostaloon (tai omakotitaloon..) Ensin kauhistelin etten koskaan muuta kerrostaloon, mutta nyt ajatusta kypsytellessäni se on alkanut ihan hirveästi houkuttamaan! Kaikki pihanhoidot, lumen kolaukset ja ruohonleikkuut sun muut, hyvästi! Sitten mies yllätti, kertoi bonganneensa vuokrattavana olevan vain pari vuotta vanhan omakotitalon, vuokra yhtä edullinen kuin kerrostalokämpässä.. Kuulosti hyvältä mun korviin, mutta hämmästelin edullista vuokraa, johon syykin selvisi. Talo on korvessa! 5km matka kylän keskustaan ja kauppoihin.. (Jonkun mielestä 5km ei varmaan ole edes matka eikä mikään, mutta mulle kyllä on! :o ) Sovittiin kuitenkin että soitetaan omakotitalosta, ja käydään katsomassa sitä ennen kuin näemme kerrostaloasunnon, jos vaikka ihastutaankin taloon. Saas nähdä! :D

    1. Meillä on nyt ollut 6km kauppaan eli onhan sinne aina erikseen lähdettävä ja kyllä se vaatii suunnittelua. Minkään yksittäisen asian takia ei viitsi lähteä ja käynkin kerran tai kaksi kertaa viikossa ruokakaupassa. Eli joo, kyllä se 5km on myös aika pitkä matka jos on tottunut, että voi mennä nopeasti kävellen tai fillarilla.

      Muuten kyllä kuulostaa kivalta, uusi omakotitalo olisi varmasti kiva asua. Epäsuosittelen tällaisia vanhoja, joka nurkasta falskaavia taloja joissa on kauheasti työtä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *