Hanna-Marja

Helmikuun paukkupakkasilla vuonna 1975 syntyi pikkukaupungin sairaalassa pikkuinen vauva pari kuukautta etuajassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tyttövauva sai hätäkasteessa nimen Hanna-Marja.

Siihen aikaan tuon kaupungin aluesairaalassa ei ollut keskoskaappeja ja muutenkaan keskosten hoito ei ollut lainkaan samalla tasolla kuin nykyään. Nyt elämälle voidaan pelastaa jopa margariinipaketin painoisia pikkukeskosia ja Hanna-Marja painoi sentään liki 2kg. Pikkuruiset keuhkot eivät silti olleet riittävän kehittyneet ja vanhempani joutuivat laskemaan pienen valkoisen arkun lumen peittämään kirkkomaahan.

Mä olen ollut tuolloin n, 2,5-vuotias ja en tietenkään muista tästä mitään, mutta olen silti jollakin tavalla aina surrut asiaa ja ollut myös jopa kateellinen ystävilleni, joilla on siskoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Reilun vuoden kuluttua raskaasta menetyksestä vanhempani saivat terveen poikavauvan, eli tavallaan tarinalla on onnellinen loppu, vaikka uusi vauva ei voi koskaan korvata menetettyä. Ehkä se kuitenkin tuo valoa sysimustan surun keskelle ja uskoa elämän jatkumiseen. En tiedä, kuinka paljon tapahtunut vaikutti siihen, että mulla oli oikeastaan aina olo, että veljeni on minua tärkempi. Asiaan saattoi tietysti vaikuttaa sekin, että maaseudulla poikia pidettiin arvossaan, koska pojat jatkoivat tilanpitoa. Tätä en voi enää vanhemmiltani kysyä mutta ainakin tilanpito jatkuu.

Joskus leikittelen ajatuksella, millaista elämä olisi, jos olisinkin saanut pitää sisareni. Olisiko hänellä lapsia? Nythän omilla lapsillani ei ole lainkaan serkkuja, sillä lasten isä on ainoa lapsi ja veljeni ei ole halunnut perhettä. Sekin on vähän haikeaa, vaikka se onkin jokaisen oma päätös jota pitää kunnioittaa. Olisimmeko Hanna-Marjan kanssa läheisiä, jopa bestiksiä? Jostain syystä en ollenkaan näe vaihtoehtoa, että olisimme etäisiä vaan mielikuvitussiskoni on paras ystäväni. Teineinä olisimme riidelleet mutta viimeistään aikuisina taas lähentyneet.
Niin se olisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kynsillä Picture Polish Sisters, leimaukset Über Chicin laatasta 9-02.

35 thoughts on “Hanna-Marja

  1. Meninpäs hiljaiseksi. En tiennyt tästä. En oikein tiedä mitä sanoa, muuta kuin että olen pahoillani ja uskon, että mielikuvasi sinun ja siskosi väleistä olisi varmasti ollut totta, jos asiat olisivat menneet toisin. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi sister from another misteriksi :) <3

  2. Minäkään en tiennyt. Iso halaus. Hanna-Marja olisi ihan varmasti ollut hyvä ystävä ja juuri noin kuin kirjoitit, viimeistään sitten aikuisen. Niin minulle ja siskollenikin kävi, lapsina ja nuorina neljän vuoden ikäero sai sanat ja joskus jopa nyrkit lentämään kipakasti, mutta nyt aikuisina ollaa hyviä ystäviä ja tuetaan toisiimme.
    Pari viikkoa myöhemmin, varmaan siinä ihan samassa sairaalassa, synnyin sitten minä. Varasiskon virkaan ilmoittaudun minäkin.

  3. Ihanasti kirjoitettu <3 Ehkä te lakkaisitte yhdessä kynsiä. Tai ehkä Hanna-Marja olisikin jatkanut tilanpitoa, eikä voisi vähempää välittää jostain niin turhasta kuin kynsilakoista. Poikkihan pitkät kynnet tilan töissä ja traktoria korjatessa menisivät :)

    1. Totta! Mä en ollenkaan ottanut huomioon tätä toista vaihtoehtoa. Ehkä hän olisikin poikatyttö, enkä saisi lakkausseuraa:)

  4. Huh, synkkä mutta niin kaunis teksti. Minä ainoana lapsena olen pienenä monesti sisaruksia kaivannut, vaikka totuus on että lapsuuteni oli monella tapaa kammottava ja olen tavallaan helpottunutkin ettei kukaan muu joutunut sitä samaa kanssani kokemaan. Nyt saan onneksi nähdä omien lasteni sisarussuhteen, se helpottaa vähän omaa aikuisenakin välillä koettua ainoan lapsen yksinäisyyttä.

    Lakkaus on kovin kaunis myös <3

    1. Mun omilla lapsilla on myös todella läheiset välit vaikka toki nahistelevatkin välillä mutta toivon, että se side säilyy ja kantaa läpi elämän.

  5. Voih :'( ♥ Vähän surulliseksi tästä tuli. Kauniita ajatuksia kyllä! ♥

    Kynnet sen sijaan on ehdottoman ihanat. Ehkä Hanna-Marjakin niitä ihastelee pilven reunalta? <3

  6. Juuri tästä mä sun blogissa tykkään hurjasti, on muutakin sisältöä kuin vain kauniit kynnet. Surullinen aihe mutta kirjoitat tosi kauniisti ja arvostan, että uskallat näin vaikean aiheen ottaa puheeksi. ❤

  7. Voi ei miten haikeaa. :´( Vaikket ole koskaan saanut siskosi kanssa elellä yhdessä, niin varmasti tuollaisesta jää jonkinlainen ”haamukipu.”

    Lakkaus on mielettömän ihana!! Ja uskon että Hanna-Marja olisi samaa mieltä asiasta.

  8. Mulla olisi myös neljäs sisar olemassa, mutta noin pitkälle ei kuitenkaan ehtinyt. Onneksi kuitenkin on kaksi siskoa olemassa, en osaisi kyllä olla ilmankaan. :) Meillä on vielä äidin puolelta suku tosi läheisiä ja nähdäänkin usein, joten ollaan melkein yhtä suurta perhettä kaikki.

    Lakkaus on todella kaunis. ♥

  9. Liikutuin tästä postauksesta. En oikein tiedä mitä kirjoittaa muuta kuin että… no nyt en meinaa tähänkään keksiä mitään. Oisko ehkä hali se sopivin tähän kohtaan. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *