Salt Water, Orchid, kukat ja pylpyrät

Löysinpä tässä päivänä eräänä laatikoitani penkoessa kivoja kukkadecaleja ja ennen kaikkea pitkään pölyttyneen OPIn I Snow You Love Me-lakan, joka myös pylpyrälakkana tunnetaan.


Mulla on vähän sellaista taipumusta, että kun löydän jotain kivaa, en oikein osaa lopettaa. Niinpä käytin samoja siirtokuvia ja pylpyröitä kahdessa peräkkäisessä lakkauksessa, joissa pääosaa näyttelivät Picture Polish-kaunokaiset Salt Water ja Orchid.


Salt Water on kiistatta yksi kauneimpia Picture Polishin lakkoja. Jos tämä uhkaa joskus poistua valikoimasta, ostan varmasti varakappaleen.


Kukka-aiheiset siirtokuvat ovat ikivanhoja. Mulle valkeni tässä taannoin, että siirtikset eivät välttämättä säily ikuisesti, joten niiden jemmailu ei kannata loputtomiin. Osassa vanhimpia arkkeja kuva ja/tai taustapahvi olivat takertuneet kiinni suojakalvoon. Säilytän siirtiksiä kansiossa, mikä varmaan myös vaikuttaa asiaan.

Kukkien keskelle laitoin pyöreät pylpyrät, joiden kaunis holotuike ei ikävä kyllä oikein erotu kuvissa.


Orchid on niin ikään lempisävyjäni <3



Tykkäsin kyllä molemmista versioista, mutta jos toinen pitäisi nostaa ykköseksi, niin kyyyllä se on Salt Water.
Mulle muuten jäi vielä näitä samoja kukkia, joten voin toteuttaa parit samanlaiset lakkaukset:D

Kumpi versio teistä toimii paremmin?

Kuhan lakkasin osa 2

Olen taas lakkaillut. Osa näistä on vähän tuoreempia, osa jo kaukaa viime syksyltä.

Tästä ekasta lakkauksesta tykkäsin kovasti. Värilakkana on Essien talvikokoelman upea Ready To Boa ja leimaukseen olen käyttänyt Creative Shopin laattaa CS41.

Mun kirjanpito on lipsunut samaan tahtiin kuin into julkaista lakkauspostauksia, eli en ole kirjannut ylös käyttämääni leimauslakkaa. Veikkaisin kuitenkin, että kyseessä on MoYoun Dream Holiday, koska en omista toista yhtä pigmenttistä kirkasta turkoosia.

Picture Polish Arabian pääsi kynsille, kun jossain vaiheessa innostuin lakkaamaan uudellaan lähes kaikilla omistamillani PP:n punaisilla lakoilla. Ja niitähän piisaa.

Muistan, että tein lakkauksen kiireessä kun mulla oli jotain menoa mutta en sitten kuitenkaan tykännyt näistä niin paljon, että olisin saanut postausta aikaiseksi. Arabian on kyllä tosi kaunis, mutta olisi toiminut paremmin ilman noita käyttämiäni siirtokuvia.

Viimeisen lakkauksen kohdalla palataan ajassa taakse päin niinkin kauas kuin elokuun alkuun:)

Essien Good As Goldin päällä on kerros Zoyan Levi -tekstuurilakkaa ja leimaus on tehty Pet’lan Golden Russian-laatasta. Käytin leimauslakkana MoYoun Gold Espressoa.

Tietääkö kukaan, mihin tämä Pet’lan luonut Petra on kadonnut? Fb-sivu lakkasi päivittymästä aikaa sitten ja munkin laattainnostus jäi tähän yhteen kappaleeseen.

Joka tapauksessa koukeroinen leimakuvio sopi tosi kivasti kultaiseen lakkaan. Levi imi päällyslakkaa kuin sieni, muistelen, että vielä kolmannenkin kerroksen jälkeen pinta ei ollut täysin tasainen. Se jotenkin ärsytti, vaikka olisihan tuo pitänyt arvata ja niinpä kuvat jäivät pölyttymään arkistoon ja julkaisematta.


Tätä kirjoittaessani tunsin piston sisälläni lakkauskirjanpidon laiminlyönnistä. Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja hankin järeän kalenterin, johon laitan aina jatkossa ylös käyttämäni lakat ja tarvikkeet. En lähtenyt bujo-vaikeiluun, vaan menin tällaisella Postin tarjoamalla 5,95€ hintaisella valmiilla ratkaisulla. Bujoilu on eittämättä kivaa näpertelyä, mutta mä askartelen ja tuunailen niin paljon muuta, että saan käsillä tekemisen tarpeen tyydytettyä ilman sitäkin.

Pidättekös kirjaa tekemistänne kynsistä?


Essien Ready To Boa saatu pr-näytteenä.

Kun eksyin Citycenterin kauppakeskuksessa

Raflaavat blogitekstit otsikoidaan aina ”KUN sairastuin masennukseen/laihdutin 40kg/löysin suunnan elämälleni/aloitin xxx-ruokavalion” …etc
En ole sairastunut, laihtunut ja elämäni suuntakin on vielä vähän hakusessa, mutta koska mä olen aiemminkin kirjoitellut näistä kohdalleni osuneista arjen pikku haasteista, niin jaan teille taas hassunhauskan sattumuksen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Citycenterin kauppakeskus sijaitsee Makkaratalonakin tunnetussa rakennuskompleksissa ihan Helsingin ydinkeskustassa, Rautatieasemaa vastapäätä.

Olin menossa afterworkeille parin mafialeidin kanssa ja mulla oli sen verran aikaa, että pyörähdin muutamien kosmetiikan alelaarien äärellä (en ostanut mitään) ja lopulta kirjakaupassa. Aikani siellä kierreltyäni halajin kauppakeskuksen ylempiin kerroksiin ja koska liikkeessä oli hissi, oletin tietenkin, että sillä onnistuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hissien ongelma on usein se, että et tiedä, missä kerroksessa olet. Niin oli tässäkin hississä, mikä on huonoa suunnittelua. Olen muutenkin vakuuttunut siitä, että kaikki hissit eivät vain kulje kohtisuoraan ylös ja alas, vaan tekevät mutkia ja käyvät ehkä toisissa ulottuvuuksissakin.

Koska en tiennyt sijaintiani, painoin jotakin nappulaa, sillä osa kerroksista oli lukittu ja arvelin, että kyllä mä johonkin tästä päädyn. Mikä tässä nyt voisi mennä pieleen?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hissi pysähtyi, astuin ulos ja huomasin olevani jossain käytävässä. No, siitä reippaasti ovelle, ovesta ulos, toisestakin ovesta ulos ja siinä vaiheessa aloin vähän aavistella, että oon kyllä väärässä kerroksessa. Menin vielä yhdestä ovesta ja päädyin portaikkoon jotka kiipesin summamutikassa ylöspäin. Taas lisää ovia ja käytäviä. Osa lukossa, joten menin avoimista vain päätyäkseni taas käytävään, jossa oli uusia ovia ja uusia portaita. Harpoin pari kerrosta ylöspäin ja tässä vaiheessa mua alkoi huolestuttaa sen verran, että tarkistin paljonko mulla on juomavettä laukussani olevassa pullossa ja onhan puhelimessa kenttää ja akkua jäljellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos onnettoman suuntavaistoni olin aivan sekaisin ilmansuunnista ja kerroksista. Missään ei näkynyt yhtään ihmistä, ei ovea ulos, opasteita, kerrosnumeroita. Muistelin, montako päivää ihmisen pitää olla hukassa ennen kuin hänestä voi tehdä katoamisilmoituksen.

Lopulta tuntikausien (siltä se tuntui, todellisuudessa olin siellä max vartin) harhailun jälkeen kohtaan yhden hissin ovella paikallista väestöä edustavan miehen ja puuskahdan tosi helpottuneena, että ”mun ei varmaan pitäis olla täällä, voitko neuvoa miten pääsen pois?”

Mies oli ihmeissään, miten olin päässyt sinne missä olin ja mä todellakin jaoin tämän tunteen hänen kanssaan.
Hän saattoi mut hissillä KULKUKORTTIA käyttäen takaisin kauppakeskuksen puolelle. Miten ylipäätään on mahdollista päätyä ilman kulkulupaa ajelemaan hissillä joihinkin random-kerroksiin joihin mulla ei ole mitään asiaa?


Tarinalla on onnellinen loppu: pääsin viinilasin ääreen hypistelemään kosmetiikkaa. Silloin sitä on ihminen miltei onnellisimmillaan, etenkin moisten koettelemusten jälkeen.

Varokaa hissejä. Sitäpaitsi portaiden käyttö on terveellisempääkin.

Turvallista viikonloppua!


Kynsillä Picture Polish Autumn ja Essence On Air!
Leimaus China Glaze 2030 & BPL 026

Voi olla, että olen joskus jo postannut tämän lakkauksen, mutta jos näin on niin olkaa kuin ette muistaisikaan.