Mukimania

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on kauppoihin ilmestynyt jos vaikka mitä tuotetta. Suurin osa ei mua kiinnosta, mutta heti kun näin nämä Arabian mukit, päätin kerätä koko sarjan eli kymmenen mukia.

Mukeissa toistuu jokaisen itsenäisen vuosikymmenen tunnusomaiset ja tunnettujen suunnittelijoiden tutut kuviot uudelleenpiirrettyinä ja mukeihin sovitettuina. Uusimpana tulokkaana on ihastuttava vaaleanpunainen Huvila-kuvio, jonka on suunnitellut Heini Riitahuhta.

Ajattelin, että jos ostan yhden mukin kuukaudessa niin se ei juurikaan tunnu kauppalaskuissa. Mukien hinta on ostopaikasta riippuen 15-20€. Nyt maaliskuussa mukeja on kasassa kolme kappaletta, eli olen aikataulussa. Olisi tietenkin ollut loogisinta hankkia mukit järjestyksessä, mutta kukas nyt niin tekisi. Paljon mieluummin ostan ne satunnaisessa järjestyksessä eli kivoimmat ensin. Koska voin:)

Ensimmäisenä hankin tuoreimman Huvila-mukin. Mähän en oikeastaan tykkää vaaleanpunaisesta eikä meillä ole kotona mitään sen sävyistä, mutta näiden mukien kohdalla on tehtävä poikkeus. Kukkakuvio on herkkä ja hienostunut ja jatkuu kivalla tavalla mukin sisäpuolella.

Toinen ostokseni, jonka olisin hankkinut ihan ensimmäisenä ellei se olisi juuri silloin ollut loppu, on lempimukini koko sarjasta: Esteristä tulee lapsuus mieleen. Olen ollut yksivuotias, kun Esteri Tomula on suunnitellut nimeään kantavan kuvion 1973, joka silloin oli kupeissa ajanhenkisesti sinisenä ja ruskeana.

Kolmas eli maaliskuun muki, Pastoraali, on niin ikään Esteri Tomulan käsialaa vuodelta 1965. Sinimusta kuviointi on villisti rönsyilevä ja sisältää paljon yksityiskohtia.

Seuraavana ostoslistalla on luultavasti harppaus 50-luvulle, eli Raija Uosikkisen suunnittelema Hattara.

Mukit tulevat ihan käyttöön, eli en halua näitä kaappeihin pölyttymään, enkä usko, että tämän tyyppisillä tuotteilla tulisi olemaan mainittavaa keräilyarvoakaan ainakaan mun elinaikanani. Kokoelma on kuitenkin kiva kokonaisuus ja kattava läpileikkaus suomalaiseen suunnitteluun. Vaikka jokainen muki on aivan erilainen, nämä toimivat yhdessä.
Mukien vetoisuus on 3dl ja ne kestävät mikroaaltouunin ja konepesun.

Onko kukaan teistä innostunut näistä mukeista tai keräilettekö jotain muuta astiasarjaa?

Kosmetiikkaa luomassa

Mulla oli vähän erilainen lauantai. Olin yhdessä muutaman tutun bloggaajan kanssa valmistamassa luonnonkosmetiikkaa oppainamme Luonkos-yrityksen tytöt Jonna ja Miia. Tilaisuus pidettiin kotitaloni kerhohuoneessa ja oli muuten eka kerta, kun menin blogitilaisuuteen Crocseissa;D

Naantalilainen yritys on varsin tuore, mutta se on pitänyt Jonnan ja Miian kiireisinä. Toimintaideana on valmistaa luonnonkosmetiikkaa ja myös kouluttaa ihmisiä sen tiimoilta. Luonnonkosmetiikan valmistuskurssit ovat olleet suosittuja esim. polttareissa, synttäreillä tai yritysten järjestämissä tilaisuuksissa. Reseptit ovat Luonkosin itse kehittelemiä ja molemmilla perustajilla on useiden vuosien ammatillinen tausta kauneuden ja kosmetiikan parissa. Suuri osa käytettävistä kasveista ja yrteistä on itse poimittu ja kuivattu ja tuotteiden valmistuksessa suositaan kotimaisia, puhtaita raaka-aineita niin paljon kuin mahdollista.

Melkoinen määrä tavaraa siirtyi autosta kerhotilaan ja kun kaikki oli paikallaan, istuimme alas yhteiseen pöytään nauttimaan kimpassa kasatusta lounaasta. Samalla Jonna ja Miia kertoivat itsestään ja yrityksestään sekä esittelivät muutamia tuotteita.

Meidän käsistämme tulisi päivän aikana valmistumaan kasvovesi sekä kauneusbalsami. Vähän jännitti ja reseptiä tavatessani mietin, mikä kaikki voisi mennä pieleen, kun tuotteiden määrät piti mitata ja punnita grammojen tarkkuuksilla. Työskentelimme pareittain, mikä oli ihan hyvä koska se pienensi epäonnistumisen riskiä olennaisesti. Matikka ei tunnetusti ole vahvimpia puoliani mutta Hannalla onneksi paremmin hanskassa:)

Kasvoveden valmistus alkoi hauduttamalla uutos erilaisista yrteistä. Käytetty vesikään ei ollut tavallista hanavettä sen sisältämien epäpuhtauksien vuoksi, vaan puhdistettua vettä (jonka tarkka nimi ei valitettavasti jäänyt mieleeni). Lämpimään uutokseen vatkattiin ksantaanijauhe jonka tarkoitus on tehdä seoksesta hieman paksumpaa. Seos jäähdytettiin ja lisättiin loput ainesosat eli erilaiset öljyt ihotyypin mukaan sekä säilöntäaine. Vesipohjainen tuote tarvitsee säilöntäaineen, ilman sitä se tulee käyttää n. viikon kuluessa valmistuksesta.

Kauneusbalsamin valmistus olikin jonkin verran monimutkaisempaa, sillä raaka-ainelista oli varsin pitkä. Koska tuotteessa ei ole vettä, säilyvyyden varmistaa E-vitamiini. Valmistusprosessissa tuleekin olla tarkkana, ettei vettä pääse seokseen missään vaiheessa, eli kaikkien käytettävien astioidenkin tulee olla kuivia.
Tämän tiesinkin entuudestaan, kiitos parin vuoden takaisten kotikutoisten sheavoi-kokkailujeni.


Balsamin pohja valmistui jojobavahasta (yläkuvassa oikealla) ja mangovoista (vasemmalla). Ne sulatettiin vesihauteessa, jonka jälkeen lisättiin koko joukko erilaisia öljyjä, kuten rypäleensiemen- ja valmiille tuotteelle kauniin kullankeltaisen värin antavaa karoteeniöljyä. Viimeisessä vaiheessa lisättiin E-vitamiini ja eteeriset öljyt, jotka ovat herkkiä kuumuudelle. Mittailimmekin moneen kertaan lämpötiloja valmistusprosessin aikana.


Kameran operoiminen osoittautui puuhastellessa kohtuullisen mahdottomaksi, joten kuvasaalis jäi valitettavan laihaksi. Päivä oli vauhdikas ja todella antoisa, nautin ihan joka hetkestä. On taas pikkuisen kivempi kirjoittaa kosmetiikasta, kun on oppinut uutta sen ainesosista ja valmistuksesta.


Valmiit, pullotetut tuotteet näyttävät kutakuinkin siltä miltä pitikin, mutta jostain syystä balsami jäi aika nestemäiseksi. Lopuksi saimme vielä koristella pakkauksetkin erilaisilla tarroilla ja teipeillä, jotka viimeistelivät tuotteiden vankan käsityön leiman:)
Kasvovesi on tarkoitettu sekaiholle ja se säilyy huoneenlämmössä nelisen kuukautta. Beautybalsami sopii meikinpuhdistukseen, jos sitä raaskii siihen käyttää, tai hoitotuotteeksi kaikille ihoalueille. Itse tulen käyttämään tätä ainakin kynsinauhoille ja kuiville kyynärpäilleni. Tuote säilyy noin 6kk valmistuksesta.

Mahtava päivä! Jos kiinnostuit luonnonkosmetiikkakursseista, lisätietoja löydät Luonkosin nettisivuilta.

Ps. loppuun vielä linkkivinkki Ylen Aamu-TV:n lähetykseen, jossa puhuttiin luonnonkosmetiikasta.

Sunnuntailiite: Parisuhdenormi

Olen sinkku. Ja olen sen ikäinen, että 99,9% ikäluokkani ihmisistä on parisuhteessa. Mites tässä nyt näin kävi?


Menin aika nuorena naimisiin lasteni isän kanssa. Ihan tavallinen tarina; pienet lapset, yövalvomiset, asuntolaina, mikset sä koskaan ja pitääks mun aina. Tuntui, että henki lakkasi kulkemasta ja että tätäkö tää sitten on kunnes kuolema erottaa. Aina tota samaa naamaa, tilipäivästä toiseen tarpomista ja eikö edes joskus saisi olla yksin kotona.

Erohan siitä tuli. Sitten tuli uusia suhteita, pitkiä ja lyhyitä, villejä sinkkuvuosia, ihastumisia ja sydänsuruja.
Viimeisin avoliittoyritelmä päättyi 2004 eli reilut 12 vuotta sitten. Ja siitä asti olen ollut enemmän tai vähemmän yksin. Joskus tuli deittailtua ja edelleen hämmästelen, millaisia tyyppejä kulkee vapaalla jalalla. Ihmisiltä myös tuntuvat katoavan kumppaninhaussa alkeellisimmatkin käytöstavat ja todella moni on ihan tosi hukassa itsensä kanssa.

Johonkin asti tutut jaksoivat kysellä, onko mulla joku tai tapailenko ketään. Sitten sekin loppui, luovuttivat kai.


Viime aikoina ei liiemmälti ole kyselty, paitsi hiljattain oudossa kontekstissa multa kysyttiin, aionko vielä hankkia lapsia. Tosi hyvä idea, paitsi että mulla ei ole miestä, kohtua ja täytän tänä vuonna 45. Mutta lupaan harkita asiaa!
Kun vuosi sitten muutimme lasten kanssa, tiedusteltiin, joko tähän muuttoon liittyy joku mies. Jouduin tuottamaan kysyjälle pettymyksen.

Tämän kahdentoista vuoden aikana olen seurannut sivusta, miten ystävät ja tuttavat ovat löytäneet toisensa, eronneet, saaneet lapsia, jääneet leskeksi, tulleet isovanhemmiksi. Olen tarjonnut olkapäätä iloissa ja suruissa, nähnyt miten kriisistä huolimatta on päätetty jatkaa ja miten uskomattoman paljon jotkut ovat valmiita antamaan anteeksi. Mulla on joskus ollut hieman ulkopuolinen olo, koska eihän tämä kaikki millään tavoin kosketa minua, mutta olen myös huomannut, että aika usein sinkut päätyvät muiden parisuhdeterapeuteiksi.

Ehkä eniten ärsyttää ja joskus jopa loukkaa se, että sinkkuuttaan joutuu selittelemään. Enhän minäkään mene kysymään naimisissa olevalta kaverilta, että miksi sä olet tuon avioliiton valinnut ja ootko koskaan miettinyt vaihtoehtoja? Etkö voisi harkita jotain muuta?

”Kyllähän sä nyt jonkun löytäisit” Joo varmaan jonkun mutta kun en mä nyt halua ketä tahansa vain, että olisi joku. Ja kysyjät, ootteko koittaneet deittailla nelikymppisenä? Kyllä ei ole ihan hirmuisesti tarjontaa.


Fakta on, että kun on ollut näin kauan yksin, ihminen muuttuu elämänkumppanina mahdottomaksi. Mä olen ainakin täysin vieraantunut ajatuksesta, että kotonani asuisi joku ihminen, joka ei olisi mulle sukua. Se tuntuu vähän samalta, kuin tulisi vieraita. Ihan kivaa pari päivää, mutta eihän silloin voi olla samalla tavalla kuin yksin ollessaan olisi. Ja parin päivän jälkeen sitä alkaakin odottaa, että koska se oikein lähtee.

No onhan tässä välillä ollut jotain juttuja. Mähän lähden aina negaation kautta eli menen viat edellä, ja sehän se onkin oiva lähtökohta tutustumiselle. Mietin ekana, mikä vastapuolessa ärsyttää ja kyllähän sitä aina jotain löytää, että voi todeta et äääh, ei tää voi toimia. Jos sattuukin löytymään hyvä tyyppi, mussa ei vaan herää mitään romanttisia fiboja.
Sinkkuna täytyisi pitää silmät auki ja tuntosarvet pystyssä, koska eihän sitä koskaan tiedä, missä voisi tavata jonkun potentiaalisen. Mä kuljen niin laput silmillä, etten aina näe eteenikään.

Kyllä mä mietin välillä, että näinkö tää sitten menee sinne hautaan saakka. Kuolen yksin 72 kissan kanssa. Päivästä riippuen se tuntuu välillä ihan ookoolta, välillä hiukan ahdistavalta. Tänään se tuntuu pikkuisen enemmän ahdistavalta, koska luin Hesarin kuukausiliitteen artikkelin Maunulan muumiosta. Mun ei pitäisi lukea noita juttuja.

Useimpina päivinä mun elämä on ihan ok. En mä kaipaa ihastumista tai rakastumista. Mulla ei oikein taida olla mitään annettavaa toiselle ihmiselle enkä myöskään koe, että olisin jotenkin onnellisempi elämässäni jos mulla olisi kumppani. Ajattelen niin, että onnellisuus tai hyvä olo ei saa olla kenenkään toisen varassa. Jos itse voi huonosti, kukaan toinen ei tee sinua ehjäksi. Viihdyn yksin ja melkeinpä parasta on, kun saa olla koko viikonlopun ihan yksin kotona eikä ole pakko yhtään mitään.

Ei tarvi riidellä kenenkään kanssa. Kukaan ei pahoita mun mieltä sanomisillaan tai sanomatta jättämisillään. Jos ei ole imuroitu, siitä saa syyttää vain itseään. Toisaalta kukaan ei tuo ystävänpäiväkukkia, ilahduta laittamalla aterian valmiiksi kun tulee väsyneenä kotiin eikä voi höpötellä kaikussa ennen nukahtamista. Yksin arki on oikeasti tosi yksinäistä, kun sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa. Se on myös kallista, koska kaiken saa maksaa yksin.


Noin keskimäärin kai useimmat ovat ihan tyytyväisiä parisuhteissaan. Ja hyvä niin. Mäkin olen enimmäkseen ihan tyytyväinen elämääni näin. Olisihan se ehkä kiva rakastua vielä joskus mutta lottovoittokin olisi kiva. En tosin lottoa enkä deittaile, joten siinä valossa kumpikaan ei vaikuta kovin todennäköiseltä.

Ja ennen kaikkea: olen miljoona kertaa mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.