Hajuvesityöpajassa

Helsingin Kaupunginmuseo järjesti aiemmin tänä vuonna Max Perttulan luotsaaman hajuvesityöpajan. Silloin pohdiskelin osallistumista, mutta koska kukaan ei innostunut lähtemään kaveriksi, asia unohtui. Nyt maaliskuussa järjestettiin toiveuusintana muutama työpaja lisää ja blogikollega Funky and Fifty ehdotti osallistumista. Olin heti jutussa mukana ja kun ilmoittautumislinkki aktivoitui, kumpikin oli naputtamassa ilmoittautumista tasan sillä kellonlyömällä. Harmillisesti kävi niin, että mulle irtosi paikka, mutta F&F jäi varasijalle:( Harkitsin sen vuoksi itsekin peruvani, mutta ”yleisön painostuksesta” osallistuin kuitenkin työpajaan. Materiaalimaksu oli 15€, ei siis mitään tyyristä lystiä ollenkaan.

Ja eihän se turha reissu ollut, vaan mielenkiintoinen puolitoistatuntinen tuoksujen maailmassa.


Tuoksun valmistaminen oli jännää puuhaa. Homma lähti käyntiin siten, että meillä oli lääkemitta, jossa oli 5ml hajusteetonta silikoniöljyä ja siihen lisättiin ensin latvatuoksu, sitten runkotuoksu ja lopuksi pohjatuoksu.


Tuoksurungon valmistuttua sitä alettiin modifioimaan omien mieltymysten suuntaan pienellä pipetillä tippa kerrallaan.


Mä tietenkin lähdin ihan väärällä tavalla liikkeelle. Kuvittelin, että enemmän on parempi, ja kaatelin kuppiin ronskisti maksimimäärät jokaisesta kolmesta pullosta. Viisaampaa olisi ollut käyttää malttia ja mennä ensin minimillä ja sitten lisätä. Jossain vaiheessa näytti siltä, että poistun tilaisuudesta 10 litran ämpärin kanssa, koska tuoksun määrä kupissa lisääntyi samaan tahtiin otsani hikikarpaloiden kanssa. Jos olisin malttanut säätää tuoksua pikkuhiljaa, tippa kerrallaan, se ei ehkä olisi lähtenyt kehittymään aivan väärään suuntaan jonka vuoksi jouduin tekemään aika ison korjausliikkeen ja lisäämään runkotuoksua reilusti.


Työvaiheissa sinänsä ei ollut oikein mitään kuvattavaa. Nesteitä tiputeltiin kuppeihin pulloista ja pipeteistä, joten kuvallinen anti jää vähän vähäiseksi. Pöydällä näkyvissä pikkuriikkisissä pulloissa on ”koristeluun” tarkoitettuja tuoksutippoja mm. vesimäistä sitruksista vivahdetta tuovaa tai karamellisoitua sokeria, joka antaa tuoksulle mausteisen ja makean gourmand-vivahteen.


Valmiit tuoksut pullotetiin ja halutessaan ne sai vielä pakata itse koristeltavaan paperipussiin. Tuoksuille sai tietenkin keksiä nimen, mutta oma tuotokseni on toistaiseksi nimetön rassukka. Kyseessä on todellakin täysin uniikki ja ainutlaatuinen tuoksu, koska en osaisi enää valmistaa sitä uudelleen, vaan se syntyi ihan vahingossa yrityksen ja erehdyksen kautta:D
Vieressäni ollut nainen kirjasi ylös jokaisen tuoksuun laittamansa tipan, mutta arvatkaa olinko mä niin fiksu. Aivan oikein; en tietenkään ollut.


Hajuvesityöpaja oli mielenkiintoinen kokemus. Olisin ehkä toivonut hieman enemmän tietoa eri tuoksukomponenttien käyttäytymisestä tuoksua valmistettaessa, mutta käytettävissä oleva aika oli siihen liian lyhyt. Lisäksi pyyhkeitä on pakko antaa pöytien järjestelystä. Tuoleja ei ollut, joten porukka oli lattialla polviseisonnassa ja sen seurauksena pöytien ympärillä oli vaikea liikkua. Tilaa olisi ollut käytössä enemmänkin ja tarkka pipettityöskentely olisi sujunut mukavammin istuen eikä niin, että joku kulki koko ajan selän takana. Motitin vielä itseni perimmäiseen nurkkaan josta oli tosi hankala päästä pois.


Valmiissa tuoksussa tuntuu tällä hetkellä alkutuoksuna hyvin mausteiset ja puiset elementit, jotka kevenevät nopeasti tuoden esiin kukkaisemmat vivahteet. Sydäntuoksu on vesimäinen, pehmeä ja puuterinen. On jännä nähdä, mihin tuoksu vielä kehittyy kun siitä jo tässä vaiheessa nousee esiin näin paljon erilaisia piirteitä. Jossain vaiheessa prosessia tuoksussa nousi hyvin voimakkaasti esiin orvokki ja jos olisi lopettanut kehittelyn siihen, olisi voinut tuoksua Guerlainin meteoriiteille:)

Helsingin Kaupunginmuseoon pitää muuten käydä tutustumassa ihan erikseen ja ajan kanssa, uudet tilat olivat hienot ja kiinnostavat. Laitan to do-listalle ja menkäähän tekin, jos ette ole jo käyneet.

Kosmetiikkaa luomassa

Mulla oli vähän erilainen lauantai. Olin yhdessä muutaman tutun bloggaajan kanssa valmistamassa luonnonkosmetiikkaa oppainamme Luonkos-yrityksen tytöt Jonna ja Miia. Tilaisuus pidettiin kotitaloni kerhohuoneessa ja oli muuten eka kerta, kun menin blogitilaisuuteen Crocseissa;D

Naantalilainen yritys on varsin tuore, mutta se on pitänyt Jonnan ja Miian kiireisinä. Toimintaideana on valmistaa luonnonkosmetiikkaa ja myös kouluttaa ihmisiä sen tiimoilta. Luonnonkosmetiikan valmistuskurssit ovat olleet suosittuja esim. polttareissa, synttäreillä tai yritysten järjestämissä tilaisuuksissa. Reseptit ovat Luonkosin itse kehittelemiä ja molemmilla perustajilla on useiden vuosien ammatillinen tausta kauneuden ja kosmetiikan parissa. Suuri osa käytettävistä kasveista ja yrteistä on itse poimittu ja kuivattu ja tuotteiden valmistuksessa suositaan kotimaisia, puhtaita raaka-aineita niin paljon kuin mahdollista.

Melkoinen määrä tavaraa siirtyi autosta kerhotilaan ja kun kaikki oli paikallaan, istuimme alas yhteiseen pöytään nauttimaan kimpassa kasatusta lounaasta. Samalla Jonna ja Miia kertoivat itsestään ja yrityksestään sekä esittelivät muutamia tuotteita.

Meidän käsistämme tulisi päivän aikana valmistumaan kasvovesi sekä kauneusbalsami. Vähän jännitti ja reseptiä tavatessani mietin, mikä kaikki voisi mennä pieleen, kun tuotteiden määrät piti mitata ja punnita grammojen tarkkuuksilla. Työskentelimme pareittain, mikä oli ihan hyvä koska se pienensi epäonnistumisen riskiä olennaisesti. Matikka ei tunnetusti ole vahvimpia puoliani mutta Hannalla onneksi paremmin hanskassa:)

Kasvoveden valmistus alkoi hauduttamalla uutos erilaisista yrteistä. Käytetty vesikään ei ollut tavallista hanavettä sen sisältämien epäpuhtauksien vuoksi, vaan puhdistettua vettä (jonka tarkka nimi ei valitettavasti jäänyt mieleeni). Lämpimään uutokseen vatkattiin ksantaanijauhe jonka tarkoitus on tehdä seoksesta hieman paksumpaa. Seos jäähdytettiin ja lisättiin loput ainesosat eli erilaiset öljyt ihotyypin mukaan sekä säilöntäaine. Vesipohjainen tuote tarvitsee säilöntäaineen, ilman sitä se tulee käyttää n. viikon kuluessa valmistuksesta.

Kauneusbalsamin valmistus olikin jonkin verran monimutkaisempaa, sillä raaka-ainelista oli varsin pitkä. Koska tuotteessa ei ole vettä, säilyvyyden varmistaa E-vitamiini. Valmistusprosessissa tuleekin olla tarkkana, ettei vettä pääse seokseen missään vaiheessa, eli kaikkien käytettävien astioidenkin tulee olla kuivia.
Tämän tiesinkin entuudestaan, kiitos parin vuoden takaisten kotikutoisten sheavoi-kokkailujeni.


Balsamin pohja valmistui jojobavahasta (yläkuvassa oikealla) ja mangovoista (vasemmalla). Ne sulatettiin vesihauteessa, jonka jälkeen lisättiin koko joukko erilaisia öljyjä, kuten rypäleensiemen- ja valmiille tuotteelle kauniin kullankeltaisen värin antavaa karoteeniöljyä. Viimeisessä vaiheessa lisättiin E-vitamiini ja eteeriset öljyt, jotka ovat herkkiä kuumuudelle. Mittailimmekin moneen kertaan lämpötiloja valmistusprosessin aikana.


Kameran operoiminen osoittautui puuhastellessa kohtuullisen mahdottomaksi, joten kuvasaalis jäi valitettavan laihaksi. Päivä oli vauhdikas ja todella antoisa, nautin ihan joka hetkestä. On taas pikkuisen kivempi kirjoittaa kosmetiikasta, kun on oppinut uutta sen ainesosista ja valmistuksesta.


Valmiit, pullotetut tuotteet näyttävät kutakuinkin siltä miltä pitikin, mutta jostain syystä balsami jäi aika nestemäiseksi. Lopuksi saimme vielä koristella pakkauksetkin erilaisilla tarroilla ja teipeillä, jotka viimeistelivät tuotteiden vankan käsityön leiman:)
Kasvovesi on tarkoitettu sekaiholle ja se säilyy huoneenlämmössä nelisen kuukautta. Beautybalsami sopii meikinpuhdistukseen, jos sitä raaskii siihen käyttää, tai hoitotuotteeksi kaikille ihoalueille. Itse tulen käyttämään tätä ainakin kynsinauhoille ja kuiville kyynärpäilleni. Tuote säilyy noin 6kk valmistuksesta.

Mahtava päivä! Jos kiinnostuit luonnonkosmetiikkakursseista, lisätietoja löydät Luonkosin nettisivuilta.

Ps. loppuun vielä linkkivinkki Ylen Aamu-TV:n lähetykseen, jossa puhuttiin luonnonkosmetiikasta.

Pieni johdatus blogikuvaukseen

No niin, tässä tulee postaus, jonka ylivoimainen enemmistö halusi lukea, kahta vastaajaa aihe ei kiinnostanut ja myös vaihtoehto ”Kanada” sai kaksi ääntä:D

Bloggaamiseen liittyy olennaisena osana valokuvaus ja etenkin kosmetiikkabloggaajia valaisu puhuttaa aina talvea kohden mentäessä. Meikkikuvien ottaminen on ihan oma taiteenlajinsa, enkä itsekään sitä hallitse joten siitä mulla ei ole mitään kerrottavaa, mutta tuotekuvauksesta oppia on yrityksen ja erehdyksen kautta kertynyt useamman vuoden ajalta.

Mulla on ollut jos jonkinlaista systeemiä käytössä: tummaa taustaa, vaaleaa taustaa, tehotonta lamppua, vähän tehokkaampaa lamppua, luonnovaloa, keinovaloa jne jne. Ihan ensimmäiset tuotekuvat tähän blogiin on otettu vessassa loisteputkivalossa. Kesäisin olen kuvannut jonkin verran ulkona; aiemmin omalla pihalla ja sittemmin parvekkeella. Väistämättä lähestyvä pimeä vuodenaika ajaa taas sisälle ja luonnonvalo ei enää riitä valokuvaukseen.

Mä en ajatellut mennä nyt syvemmälle valokuvauksen saloihin, koska tarkoitus on kirjoittaa valaisusta ja ennen kaikkea esitellä omassa käytössä tällä hetkellä olevat systeemit. Tiedän jo nyt, että postauksesta tulee pitkä vaikka kuinka yrittäisin tiivistää joten asiaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tässä olisi possupiste aka työpisteeni tällä hetkellä. Siivosin pöydällä ja tasoilla ajelehtivat irtorojut pois että näyttäisi siistimmältä. Kuvasta katsottuna oikealla sijaitsee (avo)keittiö ja selkäni taakse jää sohvat ja telkkarit. Piste on näin ollen osa ”sisustusta”, vaikka se ei esteetikon silmää hivele, koska tässä on menty lähinnä käytäntö edellä. Mulle blogiharrastus on niin iso osa elämää, että en osaisi edes kuvitella kotia ilman siellä täällä töröttäviä Ikean Tertial-valaisimia:)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Isoilla softboxeilla on kokoa 50x70cm ja jalustoilla ne saa nostettua reilun parin metrin korkeuteen. Valkoiset diffuusorikankaat saa irrotettua valomäärän lisäämiseksi ja jos nyt oikein fiinit pirskeet haluaisi kotona pitää, koko systeemit saa purettua osiin. Mä olen jo tottunut siihen, että nuo töröttää tuossa. Lähinnä odotan sitä päivää, kun kissat kaataa boksit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
135W energiansäästölamppu antaa ihan mukavasti valoa, päin ei tee mieli katsoa. Kuvasta on vaikea hahmottaa mittasuhteita, mutta polttimo on n. 25cm pitkä, eli ihan pikkuinen tuikku ei ole kyseessä. Valotehosta ei valitettavasti ole polttimossa mainintaa.
Oikea värilämpötila on ensiarvoisen tärkeä blogikuvauksessa ja siksi on syytä välttää liian lämpimiä polttimoita. Näissä softboxeissa värilämpötila on 5500K (kelviniä) joka vastaa lähes suoraa auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kynsikuvauksessa tarvitaan ainakin yksi pistevalo, koska itse tykkään, että lakkaus näyttää kiiltävältä. Jos kaikki valo tulee epäsuorasti tai suotimen läpi, kynnet näyttävät mattaisilta. Kyseessä on tietenkin makuasia, toiset eivät pidä heijastuksista lainkaan.

Tertialeissa (eli kahdessa hopeisessa työpöytävalaisimessa) mulla on 15W ledlamput, joista irtoaa 1500lm (luumenia) valotehoa. Vertailun vuoksi 60W hehkulampun teho on n. 700lm.
Värilämpötila on 6000K ja vaikka ero ei ole suuri softboxeihin verrattuna, sen kyllä huomaa: valo on kylmempää. Tavallisen perinteisen hehkulampun värilämpötila on n. 2700K. Mitä suurempi luku, sitä sinisempää valo on.

Led-valaisimien kiistaton etu on, että ne ovat saman tien käyttövalmiit, kun taas energiansäästölamput syttyvät ärsyttävän hitaasti. Päivänvalolamppuja on vähän hankala löytää, itse ostin led-polttimot paikallisesta valaisinliikkeestä. Esim. Verkkokauppaan kannattaa kurkata valokuvaustarvikepuolelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koska valaisimia on näin hitosti, olen omin pikku kätösin oman elämäni sähköputkimiehenä kytkenyt kaikki yhden napin taakse kaukosäätimen painikkeeseen. Todella kätevää!

Mä tilasin softboxit ebaysta ja ne tulivat Saksasta. Kiinastahan nää varmasti kaikki on peräisin, ja toinen valaisin ei suostunut toimimaan ollenkaan. Kokeilin siihen ihan muuta varmasti toimivaa polttimoa, ja sittenkään valkeus ei tullut. Luottosähkärini tutki asiaa ja valaisimen kytkin oli sökö. Ilmeisesti kytkennät oli muutenkin vähän sinne päin tehty, eli kannattaa ehkä käyttää hieman harkintaa kun näitä tilailee ulkomailta. Valaisimeen vaihdettiin kokonaan uusi johto ja nyt se käy ja kukkuu.
Tilatessa on myös hyvä katsoa, millainen kanta valaisimissa on (näissä E27 eli ns. perinteinen iso kanta) ja onko pistoke meidän sähköverkkoomme sopiva vai tarvitaanko ehkä adapteri tai kokonaan uusi johdotus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Taustana mulla on taidetarvikeliikkeestä ostettu paperirulla. Rullan leveys on 100cm, mikä on täsmälleen sama kuin pöydän leveys ja joudun aina hieman kaventamaan taustaa. Pöydässä kiinni olevat valaisimet tarvitsevat oman tilansa enkä viitsi irrotella niitä paperin takia. Jos haluan mustan taustan kynsikuviin, yksinkertaisesti teippaan valkoisen päälle metrin kaistaleen mustaa huopaa. Joskus aikoinaan mulla oli pikkuinen lightbox eli kuvausteltta, mutta väsyin sen rajalliseen kapasiteettiin. Sillä ei tosiaankaan kuvata mitään isoja esineitä ilman, että jossain vaiheessa boksin seinät tulevat kuviin. JA jos mietitte valmiin teltan hankkimista, unohtakaa nuo valaisimet, niillä ei tee mitään.

Muuta olennaista kuvauksen kannalta: kameran jalusta. Itsehän en käytä jalustaa juuri lainkaan ja siksi paasaan tästä:D Räpsin kuvat käsivaralta, mikä tarkoittaa aika suurta määrää tärähtäneitä tai vähintään vinossa olevia kuvia. Kauko- tai lankalaukaisin on kameran kääntyvän näytön ohella esim. meikkikuvia ottavan must have-hankinta.
Kuvat otetaan aina ilman salamaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mikrokuituliina on korvaamaton apuri: sillä saa pyyhittyä kätevästi pölyhitulat ja sormenjäljet tuotteista ennen kuvausta. Tosi pro-tyypithän asettelee tuotteet kuvaan puuvillakäsineet kädessä. En minä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hyödyllinen apuväline on myös valokuvakehys, johon saa viritettyä tarpeen mukaan mustan tai valkoisen pahvin tai folion. Harmi vain, että kädet loppuu mulla kesken, foliolla saisi näet hyvin tuotua heijastuksia tuotteeseen jos siinä on esim. hopeinen teksti joka ei näy kunnolla. Jalusta auttaisi muuten siinäkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain etukäteissynttärilahjaksi hyvin tuotekuvaamiseen sopivan objektiivin. M.Zuiko 45mm f/1.8 on kiinteän polttovälin valovoimainen objektiivi, ja olen tykännyt siitä kovasti.
Runko on viime jouluna hankkimani Olympuksen PEN E-PL6.

Kynsikuvat otan uskollisesti jo pitkään palvelleella Olympuksen SP-620UZ:lla, jonka akkukotelo on nippusiteellä kiinni. Tässä kamerassa tykkään etenkin hyvistä lähikuvausominaisuuksista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koska olen universumin laiskin kuvankäsittelijä, haluaisin aina tuottaa mahdollisimman valmista kuvamateriaalia ilman tolkutonta käsittelytarvetta. PhotoShopia käytän äärimmäisen pakon edessä ja pääsääntöisesti teen kuvien pienet sävy- ym. säädöt iPhotossa. Sillä saa myös kuvat suoristettua ja rajattua. Käyn kuvat läpi pöytäkoneen isolla näytöllä, siirrän valmiit WordPressin mediakirjastoon ja naputtelen postaukset useimmiten keittiön pöydän ääressä läppärillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mitähän muuta? Olen kirjoittanut kaiken mieleen tulevan, mutta varmaan paljon jäi kertomattakin. Kysyä toki saa jos jokin jäi askarruttamaan:)