Color Club Coated-leimaustesti

Color Clubilta tuli pitkästä aikaa kiinnostava kokoelma: Coated One Coat Nail Lacquer koostuu merkin suosituimmista sävyistä uudella, pigmenttisellä koostumuksella, jonka pitäisi peittää yhdellä kerroksella. Aika paljon luvattu, joten totta kai mua kiinnosti, miten tuotelupaus toteutuu.

Sain valita pari lakkaa kokoelmasta ja valkoinen One Step French Tip oli itsestäänselvä valinta, kun taas toista jouduin vähän miettimään. Mainittakoon, että en ole kokeillut tavallista French Tip-lakkaa, kuten en myöskään One Step Diggin’ The Dancing Queenia normaaliversioina, joten niihin en osaa näitä verrata. Ajattelin kuitenkin, että jälkimmäinen voisi olla lähellä Essien kesäkokoelman Baguette Me Notia, jota en koskaan saanut postin hukattua kokoelman sisältäneen paketin, ja niinpä otin lakan paikkaamaan harmitusta. East Austin olisi ollut muussa tapauksessa valintani.

Mua kiinnosti ennen kaikkea lakkojen leimausominaisuudet ja samalla tarjoutui erinomainen tilaisuus testata Konadin päällyslakkaa. Viime aikoina leimailuintoni jarruna on ollut suttaavat päällyslakat, joten oli kiva kokeilla vuosien tauon jälkeen varsinaisesti leimojen päälle tarkoitettua top coatia. Myös käyttämäni leimauslaatta tulee Konadilta. Tykkään näistä uusista tai uudehkoista Square-laatoista, jotka ovat pyöreisiin pikkulaattoihin verrattuna myös tosi edullisia. Kuvassa oleva laatta on numero 32 ja lehtikuvio löytyy sen toiseksi alimmalta riviltä oikealla.

Leimauksessa lakat toimivat yllättävän hyvin, leimasin siis samoilla lakoilla toistensa päälle. Varsinkin vaaleampien lakkojen kohdalla valkoisen peittävyys on täysin riittävä.

Tässä lakkauksessa löin siis monta kärpästä yhdellä iskulla. Coated-lakat eivät aivan ykkösellä peittäneet, mutta kahdella ohuella kyllä. Koostumus on paksuhko, kuten olettaa saattaa ja jos ei olisi niin neuroottinen peittävyyden suhteen, voi olla, että yksi kerros Diggin’ The Dancing Queenia olisi riittänyt. Joka tapauksessa lakat ovat tavislakkoja peittävämpi ja myös kivempia lakata, sillä sivellin on tavallista leveämpi.


Kuvia käsitellessäni suurensin ne maksimikokoon löytääkseni päällyslakan jättämää suttua, mutta turhaan. Konadin päällyslakka ei levittänyt leimoja, mutta lakkaus kestää hieman kauemmin kuivua sitä käytettäessä (vrt. pikakuivattava päällyslakka). Mielestäni se on kuitenkin pienempi harmi kuin se, että lakkaus menee pilalle. Tulen varmasti käyttämään sitä jatkossakin etenkin mustan ja valkoisen leimauslakan päällä, ne kun tuntuvat olevan pahimpia leviämään.

Mulla on ollut nyt tavallista enemmän aikaa puuhastella kynsien kanssa ja julkaisua odottaa kynsipostausten ystävien iloksi useampikin lakkaus:)



Postauksen tuotteet saatu blogiyhteistyön kautta

Catricen edullinen meikinpohjustaja

Olin tosi iloinen, kun keväällä mun lähikauppaan oli ilmestynyt Catricen ja Essencen hyllyt. Essence on kaikille tuttu, mutta sisarmerkkiä Catricea ei käsittääkseni tunneta yhtä hyvin.
Itse tutustuin Catriceen vuosia sitten kynsiharrastuksen kautta, sillä merkin lakat ovat hyvälaatuisia ja edullisia -kuten toki myös Essencenkin.

Esillepanoa katsoessa voisi ajatella, että Essence puhuttelee ehkä nuorempia ja Catrice aikuisempia asiakkaita, minä taas suosittelen tutkailemaan molemmat hyllyt:)


En tietenkään olisi tarvinnut yhtään meikinpohjustajaa, mutta ne ovat aina kiinnostaneet mua. Ja vielä kun jotain saa halvalla, niin eipä muuta kuin kassan kautta kotiin ja testaamaan.


Catrice Prime and Fine Smoothing Refiner maksoi alle kuusi euroa ja on ollut joka sentin väärti.

Hennon vaaleanpunertava pohjustaja tuo kasvoille heleyttä, tasoittaa ihon sävyä ja häivyttää jonkin verran huokosia ja juonteita. Yhtä tasoittava tämä ei ole kuin ikisuosikkini Clarins Instant Smooth Perfecting Touch, mutta hintaakin on murto-osa siitä. Öljytön koostumus ei ole yhtä silikonisen tuntuinen vaan voidemaisempi ja kevyempi.
Meikkivoide levittyy päälle vaivatta enkä ole saanut tätä rullaamaan tai murustumaan millään kombolla, vaikka käytössä olisi ollut eri ihonhoitotuotteet tai meikkipohja.


Catricen tai Essencen tuotteita ei testata eläinkokein. Pikkurahalle saa todella hyvää vastinetta ja toivon, että tuote on pysyvässä valikoimassa koska tulen varmasti ostamaan tätä jatkossakin. Helppo 5/5!

Porvoon mitalla

Tulipas tehtyä retki Porvooseen. Meillä on ollut viikon ajan ensimmäistä kertaa Suomessa oleva vieras ja halusimme tietenkin hänen näkevän lentoaseman ja kehäradan lisäksi jotain muutakin, ja niinpä varasin meille yhtenä aktiviteettina päiväristeilyn Helsingistä Porvooseen.


Kesäaikaan idylliseen Porvooseen pääsee J.L. Runeberg-laivalla Kauppatorilta. Matka kestää n. 3,5 tuntia suuntaansa ja perillä pitäisi olla reilu pari tuntia aikaa tutustua kaupunkiin.
No. Meidän reissu ei mennyt ihan kuten esitteessä ja suurimpana hitotuksen aiheena oli vallitseva säätila. Jos siis mietitte tällaista matkaa, tehkää se hyvän sään aikana. Tosin silloin menijöitä on varmasti muitakin, nyt paatilla oli suhteellisen väljää.


Alkumatkasta oli ajoittain jopa kohtuullisen hyvä ilma, mutta aika pian alkoi sataa. Meille selvisi vasta matkan alettua, että laivan vähäisistä sisätiloista leijonanosa oli varattu myöhemmin kyytiin nousevalle seurueelle ja niinpä meidän piti siirtyä ravintolatilaan, joka sijaitsi kannen alla eikä sieltä nähnyt ulos. Lisäksi siellä(kin) oli todella kylmä.


Kahden ylimääräisen pysähdyksen vuoksi matka kesti neljä tuntia ja perillä satoikin jo ihan kunnolla. Olin kysellyt etukäteen ravintolasuosituksia ja pienen harhailun jälkeen löysimme hyvät arvostelut saaneen paikan vanhasta kaupungista. Paikka oli tupaten täynnä ja nyt on kyllä sanottava, että tällä kertaa suosituksille ei löytynyt katetta. Kun erinäisten sähläilyjen jälkeen viimein saimme annokset eteemme, ne olivat paitsi melko pieniä, myös laadullisesti huoltoasematasoa. Ainoa vapaa pöytä oli avoimen oven edessä ja kun kysyin, voisiko oven sulkea, niin se ei ollut mahdollista. No, olimme palelleet jo koko päivän joten eipä tuntunut enää missään.


Matkan ja ruokailun vietyä odotettua pitempään meille ei jäänyt aikaa kuin käydä ostamassa pikaisesti pakolliset karkit ja paluumatkan eväät. Eipä sillä, että vaakasuoraan vihmova sade olisi varsinaisesti houkutellut tutustumaan kaupunkiin.


Paluumatkalla sentään saimme pitää valtaamamme paikat eikä tarvinnut palella, mutta matkalla oli jälleen kaksi ylimääräistä stoppia ja niinpä se kesti rattoisat 4h.


Sentään aurinkokin näyttäytyi Helsinkiä lähestyttäessä, mutta lämpölukemilla ei päästy brassailemaan. Tuuli puolestaan yltyi siinä määrin, että matkapahoinvointiin taipuvaisella paskahko lounas olisi päätynyt yli laidan.

Vallitseva säätila ei tietenkään ole varustamon/matkanjärjestäjän vika. Voi olla, että jos matkaseurue ei olisi koostunut murjottavista teineistä, mullakin olisi ollut kivempaa.  ja ellen olisi varannut lippuja etukäteen, matkan olisi voinut perua tai siirtää. Jälkikäteen on hyvä jossitella mutta olin päättänyt kirjoittaa reissusta ja meillä oli nyt tällaista.


En ehkä koskaan ole ollut niin helpottunut nähdessäni Kauppatorin. Oikeasti olisin halunnut otsikoida postauksen ”Vitutusta Porvoon mitalla”.
Matkailu avartaa. Sitä osaa taas arvostaa omaa kotia ihan uudella tavalla.

Miinukset
-ylimääräisten ja ennalta ilmoittamattomien pysähdysten vuoksi matka kesti 4h/suunta arvioidun 3,5h sijasta
-laivan sisätilat ovat ahtaat jos kannella ei voi oleskella
-laivassa ei ole merkittyjä tupakkapaikkoja: kannella kuka tahansa voi tulla viereen röökille ja tiputella tuhkaa päällesi. Ei ihan tätä päivää. 
-jyrkät portaat ja liikkuminen muutenkin, alus ei sovi kovin hyvin lapsille eikä lainkaan liikuntarajoitteisille
-kaupunkiin tutustumiseen varattu aika on liian lyhyt

Plussat
+hyvällä ilmalla rannikkoreitti on todella kaunis

 


Porvoon mitta on ilmaisu, jolla ilmaistaan runsautta tai reilua määrää. Jos jotain tehdään tai annetaan ”Porvoon mitalla”, tehdään se reilusti, hiukan ylimääräistä antaen.

Nimitys juontuu Ruotsin vallan ajalta, jolloin kerrotaan Porvoon kruununvoudin keränneen veroja välipohjallisella mitalla. Verot maksettiin noihin aikoihin viljalla tai paloviinalla. Vouti keräsi verot suuremmalla mitalla, mutta tilitti ne edelleen pienemmällä osalla, jolloin pystyi pitämään erotuksen itsellään. (Wikipedia)